Abien penkkaripäivä 2023

Abiturienttien lukiotaipaleen pää häämöttää jo, ja tänään sitä juhlisti koko lyseon väki. Aamupäivällä kokoonnuimme abigaalaan kulttuurikeskukselle. Abien järjestämässä gaalassa pääsimme ihailemaan iloista ja kirjavaa pukeutumista: lavalle nousi supersankareita, pahiksia, satuhahmoja, eläinkunnan edustajia ja monia muita värikkäitä hahmoja.

Ohjelma alkoi abien Temptation Lyseo -videolla, jolla seurattiin abien edesottamuksia viimeisimpien kouluviikkojen aikana. Yleisölle avattiin abien arkea kahvinkeittorutiineineen ja lunttausvinkkeineen. Sarjan toisessa osassa puolestaan tarkasteltiin elämää opettajainhuoneen ovien sisäpuolella. Kävi ilmi, että opettajakunnassa piposääntöä rikotaan häikäilemättömästi ja kasvintunnistuksessa olisi parannettavaa.

Abit olivat perinteiseen tapaan valinneet keskuudestaan erilasia vuoden onnistujia ja muita sankareita. Palkintonauhan ja suklaalevyn vastaanottivat muiden muassa vuoden bodari, Matti Myöhänen, ilopilleri, tyylikkäin, kaikkien kaveri, varhaisaikuinen, paita ja peppu, luolan henki ja surkein parkkeeraaja.

Abien ryhmänohjaajat Otto, Pekka, Tuija, Iiro, Sara ja Emma palkittiin kunkin persoonallisuutta kuvastavalla muumimukilla. Lavalla palkintonsa vastaanottivat siis Nuuskamuikkunen, Esi-isä, Vilijonkka, Muumipeikko, Mymmeli ja Muumimamma. Myös rehtori palkittiin Muumipappa-mukilla! 

Arttu Wiskarin Mökkitie oli muuntunut abien kynässä Koulutieksi, jolla ihmeteltiin derivoinnin saloja ja kiitettiin kahvista. Loppulauluna abit kajauttivat Suurlähettiläiden kappaleen Kun tänään lähden.

Vaikka penkkareita vietettiin tänä vuonna pitkästä aikaa perinteisenä helmikuisena ajankohtana, sää oli asteen verran plussan puolella. Lyseon sisäpiha täyttyi yleisöstä, kun abit kannettiin ulkona odottavien neljän kuorma-auton lavoille.

Tänään vietettävien abien penkinpainajaisten synty juontuu aina 1860-luvulle asti. Tuolloin kaikki ylioppilaiksi haluavat joutuivat matkustamaan Helsinkiin yo-kirjoituksiin. Rekiajelut ja muut  hevoskyydit vaihtuivat autojen lavoiksi noin 1920-1930-luvuilla Helsingissä.

Penkkarikarkkien heittäminen katselijoille alkoi vasta sotien jälkeen. Karamellit olivat ylellisyystavaraa ja niiden heittäminen osoitti varallisuutta. 

Aikaisemmin penkkarit päättyivät retkeen toiselle paikkakunnalle tai ravintolaillalliseen. Nykyään ravintolaillalliselle lähtevät koulun vanhat, joita juhlitaan huomenna.

Lopuksi abit lähtivät autojen lavoilla kiertämään Iisalmea ja viemään penkkaritervehdykset ja -karkit myös muille kouluille. Kiitos abeille lämminhenkisestä ja hilpeästä penkkaripäivästä!

Hyvää Itsenäisyyspäivää

Eurooppa juhli 1800- luvulla hallitsijoiden syntymäpäiviä kansallisina juhlapäivinä, Ranskassa kansallispäiväksi korotettiin Bastiljin vankilan valatauksen päivä. Yhdysvalloissa päivää juhlitaan itsenäisyysjulistuksen muistopäivänä. Tätä käytäntöä noudattaa myös Suomi: meillä kansallispäiväksi valittiin päivä, jolloin eduskunta vuonna 1917 hyväksyi itsenäisyysjulistuksen. Valtioneuvos kirjasi 20.11.1919 asetuksen, jonka mukaan joulukuun kuudetta oli vietettävä Suomen itsenäiseksi julistautumisen vuosipäivänä. Lisäsi määrättiin juhlallisuuksista: liputuksesta, vapaapäivästä ja jumalanpalveluksesta. 

 

Itsenäisyyspäivää ei kuitenkaan ole aina vietetty saman kaavan mukaan. 1919 Helsingissä pidettiin juhlajumalanpalvelus ja suojeluskunnan paraati. Nykyisin sotilasparaatia kierrätetään vuorotellen eri sotilaslääneissä. Itsenäisyyden alkuaikoina presidentinlinnan vastaanotto sisälsi teetarjoilun. Kansallisteatterissa oli iltajuhla, joka huipentui juhlanäytelmään. 

 

Nykyisin presidentin vastaanotto on vakiintunut osa itsenäisyyspäivän juhlintaa. Aluksi vastaanotto oli vaatimaton tapahtuma, jota ei edes järjestetty joka vuosi. Itsenäisyyspäivän kanssa kilpaili presidentin uudenvuoden vastaanotto, jolloin linnaan kutsuttiin maan korkeinta virkamiehistöä ja diplomaatteja. Sota-aikana linnan juhlat olivat vaatimattomia tilaisuuksia, mutta sodan jälkeen niistä muodostui vuoden seurapiiritapahtuma. 

Jo 1920-luvulta ylioppilaiden soihtukulkue oli osa juhlallisuuksia. Sotien jälkeen soihtukulkue on kulkenut katkeamattomana traditiona sankarihaudoille ja sieltä Helsingin keskustaan Senaatintorille.  

 

1960-luvulla juhlijoita alettiin näyttää lehtien antamien kuvauksien lisäksi televisiossa. Pikkuhiljaa Linnan juhlien televisioinnin seuraamisesta tuli suosittu tapa. Gaalan katselu ja asujen ja tapahtumien joskus äänekäskin kommentointi onkin ollut monelle päivän kohokohta.  

 

Covid-19-pandemia aiheutti kuitenkin muutoksen tähän perinteeseen: 2020 presidentin juhlavastaanottoa ei pidetty. 2021 presidentinlinnan perinteinen juhlavastaanotto peruttiin ja itsenäisyyspäivän paraati korvattiin hävittäjien ja helikoptereiden ylilennolla. Ylen Linnan juhlat -lähetyksessä keskusteltiin presidenttiparin kanssa ja haastateltiin tavallisia suomalaisia. Lähetyksessä huomioitiin myös korona-aikana ansioituneita henkilöitä sekä veteraaneja ja lottia.  

 

Viralliseen juhlintaan, kuten jumalanpalveluksiin, paraateihin, juhliin ja muistomerkeillä vierailuihin osallistuu kuitenkin vain suppea osa suomalaisista. Miten sitten tavallinen kansalainen osallistuu nykyään juhlan viettoon?  

 

Itsenäisyyspäivän paraatien, puheiden, Linnan juhlien ja Tuntemattoman sotilaan seuraaminen televisiosta ovat edelleen yleinen tapa viettää juhlapäivää. Hautausmaalla vierailu tai paikalliseen itsenäisyyspäiväjuhlaan osallistuminen ovat myös yleisiä tapoja.  Aikanaan yleisin itsenäisyyspäivän tapa, kahden kynttilän sytyttäminen ikkunalaudalle, on kuitenkin vähentynyt. Aika näyttää, mihin suuntaan perinteet kehittyvät. 

 

Onnea, uudet ylioppilaat ja itsenäinen Suomi!

Syyslukukausi on taas lähellä päätöstään. Talven pimeimpiin viikkoihin valoa ja iloa toi perinteisesti itsenäisyyspäivän alla järjestetty ylioppilas- ja itsenäisyysjuhla. Viikon puolivälissä satanut pakkaslumi koristi kaupunkia lauantaina 3.12., kun lyseon väki kokoontui juhlaan Kulttuurikeskuksen Eino Säisä -saliin. 

Lippujen ja abiturienttien saapuminen saliin oli, kuten aina, juhlava hetki. Talven ylioppilasjuhlassa on oma, erityinen tunnelmansa: joulu on jo lähellä, syksyn työ on melkein saatettu päätökseen ja päivän lyhyys alkaa kutsua rauhoittumaan vuodenvaihteen vapaapäiviin ja viettämään aikaa tärkeiden lähimmäisten kanssa. Tilaisuuden ohjelma oli tänäkin vuonna juhlava ja monipuolinen. Tapahtuma on tärkeä osa kouluvuotta ja osoittaa, että syksyllä valmistuvat ovat ehdottomasti juhlansa ansainneet.

Nuorisokuoro Allegro tarjosi yleisölle kaksi musiikkiesitystä: Lasse Heikkilän kappaleen Runsasta leipää sekä Kerkko Koskisen ja Anni Sinnemäen Minä suojelen sinua kaikelta. 

Eduskunnan tervehdyksen ylioppilaille toi kansanedustaja Markku Eestilä. Eestilä totesi ylioppilasjuhlan olevan yhteiskunnallisestikin merkittävä tilaisuus, sillä Suomi pärjää maailmalla nimenomaan koulutuksen ja sivistyksen avulla. Erityisen merkittävä päivä on tietenkin itse ylioppilaille ja heidän perheilleen: ylioppilaaksi pääsevät nuoret ovat avaamassa ovea omaan, itsenäiseen tulevaisuuteensa. Kansanedustaja Eestilä neuvoi vastavalmistuneita olemaan kiinnostuneita ympäristöstään ja muista ihmisistä, kertomaan rohkeasti mielipiteensä virheitä pelkäämättä ja tekemään itseään kiinnostavia asioita innostuneesti, aidosti ja sydämellä. 

Musiikkiesitykset jatkuivat upealla Lasse Mårtensonin klassikolla Myrskyluodon Maija ja Antti Kleemolan ja Esa-Markku Juutilaisen kappaleella Nää maat. Musiikista vastasivat Liisa Loimalahti kitaralla, Laila Shaheen sellolla ja Petra Sirviö pianolla. Emma Nousiainen ja Maiju Oinonen lauloivat Nää maat -kappaleen.

Rehtori Pasi Tolonen kertasi puheessaan, kuinka tänään valmistuvien lukiotaipaleen aikana maailma on mullistunut moneen otteeseen. Ylioppilaiden ensimmäisen lukiovuoden keväänä koronapandemia pakotti oppilaitokset ja opiskelijat kevään ajaksi uuden opiskelumuodon, etäopiskelun, äärelle. Pandemia vaikutti monella tavalla lukiolaisten arkeen tämän jälkeenkin, vaikka Iisalmessa voitiin onneksi kevään 2020 akuuttivaiheen jälkeen jatkaa lähiopetuksessa. Koronatilanteen hiljalleen vakiintuessa maailma muuttui jälleen Venäjän hyökätessä Ukrainaan helmikuussa 2022. Tällä hetkellä kriisitilanne näkyy lyseon arjessa sähkökatkoksiin varautumisena ja kuluvalla viikolla lyseolla aloittaneena ukrainalaisten oppilasryhmänä. Kriisiaikoina koulun tärkeä tehtävä on jatkaa opetusta. Koulun toiminta ja opiskelu kiinnittää meidät arkeen ja normaaliin. Myös Suomen itsenäisyyden merkitys on kuluvan vuoden tapahtumien vuoksi konkretisoitunut. Tasa-arvo, vapaus, turvallisuus ja korkea osaamisen taso, mutta myös ahkeruus, luotettavuus ja sisukkuus tekevät Suomesta yhden maailman parhaista, joillain mittareilla jopa parhaan maan. Sinnikkyyttä ja sisukkuutta rehtori toivotti myös tänään lakitetuille ylioppilaille.    

   Ylioppilastodistukset ja -lakit jakoivat rehtori Pasi Tolonen ja lehtori Otto Aminoff. Uusia ylioppilaita valmistui tänä syksynä Iisalmen lyseosta yhdeksän, ja heistä kahdeksan lakitettiin tänään juhlassa. Rehtori julisti abiturientit ylioppilaiksi, ja lakit painettiin päähän juhlan perinteen mukaan samanaikaisesti. Ylioppilaaksi julistamisen kruunasi ylioppilaslaulu Gaudeamus Igitur.

Valmistuneiden lisäksi joulukuun juhlaan kuuluu olennaisesti Suomen itsenäisyyspäivän kunnioittaminen. Tähän tarkoitukseen tuskin mikään sopisi paremmin kuin sellokvartetin esittämä Sibeliuksen Finlandia-hymni. Taidokkaat sellistit olivat Julia Huttunen, Saga Lenruth, Anna Martikainen ja Rianna Pääkkö.   

Uuden ylioppilaan koskettavan ja mieleenpainuvan puheen piti Iia Mulari. Iia aloitti puheensa toteamalla olevansa ylioppilas, jonka ei pitänyt valmistua. Iia kertoi avoimesti ja rohkaisevasti omasta lukiopolustaan. Matkan varrelle on mahtunut useampi hetki, jolloin ylioppilaaksi pääseminen on tuntunut epätodennäköiseltä tai jopa mahdottomalta. Oivallus siitä, ettei lukiossa tarvitse selvitä yksin, on antanut voimaa ja rohkeutta jatkaa opintoja. Ystävät ovat auttaneet matkalla ja opettajilta on saanut tarvitsemaansa tukea. Lukiossamme on ollut turvallista olla myös uupunut. Ylioppilaaksi pääseminen on kuitenkin mahdollista, vaikka se tuntuisi Iian sanoin "yhdellä jalalla suossa hyppimiseltä", sillä unelmat eivät vaadi valoa, vaan rohkeutta. Lopuksi Iia kehotti muita valmistuneita ylioppilaita ja vielä opiskelevia olemaan toistensa tukena ja kulkemaan kohti tulevaisuutta rohkeasti. 

Iinan Rosellat -ryhmä toi juhlaan lumoavaa tanssitadetta Paikkaansa vailla -esityksellään.

Lopuksi koko juhlayleisö yhtyi Maamme-lauluun. Säestyksestä vastasivat Laila Shaheen sellolla, Helmi Kärkkäinen huilulla ja Otto Aminoff pianolla.

Juhla päättyi lippujen poistuessa ylioppilaiden saattamana. Salin ulkopuolella päivän sankarit pääsivät salamavalojen loisteeseen.

Lämpimät onnittelut kaikille uusille ylioppilaille!   

     

Joulukonsertin johdattamana vuoden viimeisiin viikkoihin

Lukuvuoden kolmannen jakson alkaessa 29.11. nautimme iltapäivällä joulumusiikista, kun koko lyseon väki kokoontui konserttiin Eino Säisä -saliin. Konsertissa seitsenhenkinen lauluyhtye Simnot Ukrainan Tšerkasyn kaupungista esitti erilaisia joululauluja eri puolilta maailmaa. 

Lauluja kuultiin yhteensä 14:stä eri maasta, muun muassa Ukrainasta, Argentiinasta, Japanista, Filippiineiltä, Serbiasta ja Ranskasta. Tutuimpia melodioita yleisölle lienevät olleet Ranskaan sijoitettu Gloria in Excelsis Deo, yhdysvaltalainen Jingle Bells, kotoinen En etsi valtaa, loistoa sekä espanjan- ja englanninkielinen Feliz Navidad.     

Helsingistä Rovaniemelle kulkevan, yhteensä 34 konserttia käsittävän kiertueen järjesti Ukrainan kansainvälinen kulttuurikeskus Hämeenkyröstä.  

Kielimuurista huolimatta voi ystävystyä

Marraskuun alussa Iisalmen Lyseossa vieraili oppilaita Saksasta, Ranskasta ja Italiasta Erasmus+ GoGreenGreat -projektin yhteydessä. 

Ensimmäinen aamu alkoi kaikkien maiden ja koulujen esittäytymisellä, jonka aikana saimme tutustua projektimme maihin ja kouluihin. Kävimme tutustumassa Luma-keskuksen torniin ja lounaan jälkeen esittelimme projektin ennakkotehtävänä olleet landart-työt. Iltapäivällä esittelimme Iisalmea vieraille kaupunkikierroksen muodossa ja tutustuimme Kisakellarilla pelaillen. Illan vietimme vieraiden kanssa kotona tutustuen toisiimme, sillä lähes jokainen suomalainen opiskelija pääsi majoittamaan vieraan kotiinsa. Kielimuuria varsinkin ranskalaisten oppilaiden kanssa oli aluksi, mutta jännityksen hälvettyä oli helpompi keskustella.  

Tiistaina järjestettiin yhteinen retki Rautavaaran Metsäkartanolle. Siellä meille järjestettiin erilaisia työpajoja, joissa saimme pienissä ryhmissä tutustua toisiimme ja tehdä asioita yhdessä. Tehtävänä oli muun muassa hakata halkoja ja rakentaa nuotio, joka yltäisi polttamaan nuotion yllä olevan narun poikki. Suorituksen jälkeen saimme paistaa vaahtokarkkeja, joten häviäjillekään ei jäänyt paha mieli. Myös bussimatkoilla oli hyvää aikaa tutustua muiden opiskelijoiden kanssa. 

Illalla järjestettiin ohjelmaa koululla, jossa kaaos valtasi alaa suuren opiskelijaryhmän seassa. Ohjelmassa oli erilaisten pelien pelaamista ja rentoa yhdessäoloa. Saimme koulun tilat käyttöömme luokkia ja yläsalia lukuun ottamatta ja pelasimme esimerkiksi piilosta pimeillä koulun käytävillä. Keskittymisen huomasi herpaantuvan aina hiljaisten välien aikana, ja kun laitatetaan n. 50 nuorta samaan tilaan ilman kuria, niin eihän siitä nyt hyvää tule.  Mitään ei kuitenkaan mennyt rikki ja kaikilla oli mukavaa, joten ilta oli onnistunut. 

Keskiviikkoaamu alkoi kierrätysluennolla ja vierailulla jätekeskukselle. Myöhemmin päivällä pääsimme tekemään ryhmätöitä Agenda 2030 -tavoitteisiin liittyen. Agenda 2030 -tavoitteet ovat kestävän kehityksen maailmanlaajuisia tavoitteita. Ryhmätyöt esittelimme perjantaina projektiviikon päätöstapaamisessa. 

Illalla tapasimme opiskelijoiden kanssa seurakunnan kokoontumistila Kellarilla. Siellä vietetty ilta oli erittäin mukava ja tiistai-iltaan verrattuna rauhallinen. Ranskalaiset ja ranskaa puhuvat saksalaiset keskustelivat keskenään muutaman suomalaisnuoren kanssa ja loput pelasivat biljardia tai korttipelejä pienemmissä porukoissa. Vaikka italialaiset eivät osallistuneetkaan illanviettoon, pääsimme tutustumaan hyvin muuhun ryhmään.  

Reissu Haapaniemen matkailuun tehtiin torstaiaamupäivästä. Siellä saimme nähdä ja kokea kalan matkan järvestä ruoaksi. Reissu oli onnistunut hentoisesta kastumisesta ja paleltumisesta huolimatta. Iltapäivällä veimme vieraita oppitunneillemme ja pääsimme itsekin niille muutamalle tunnille, joille ehdimme koko viikon aikana. Myös Teemu Hiltula päätti viihdyttää vieraita ja piti fysiikan tunnin englanniksi, minkä vuoksi Google-kääntäjälle oli töitä tunnin aikana. Torstai-illalle oli varattuna keilaratoja. Tunnelma keilahallissa oli tiivis, mutta rento ja iloinen. 

Perjantaina pidimme projektiviikon päätöstapaamisen ja esittelimme keskiviikkona tehdyt ryhmätyöt. Annoimme vieraillemme myös pienet lahjat muistoksi Iisalmesta ja Suomesta. Tämän jälkeen lähdimme luistelemaan jäähallille. Luistelu sujui hyvin, vaikka kaikki eivät pystyssä meinanneetkaan pysyä.  

Lähes koko koulu oli varattu meille myös perjantai-illaksi, jolloin onneksi ei ollut yhtä kaoottista kuin tiistaina. Pelasimme rosvoa ja poliisia ja muita pelejä sekä söimme pitsaa. Tunnelma oli mahtava myös isolla porukalla ja lähdön hetkellä tuli usealle tippa linssiin. 

Lauantaina toivotimme vieraille mukavaa matkaa kotiin. Kaikki jäivät kaipaamaan toisiaan ja vieraat kertoivat pitäneensä Suomesta ja vierailustaan täällä. Ainakin osan kanssa tapaamme uudestaan suomalaisten opiskelijoiden matkoilla. 

Yhteenvetona reissusta: mahtava tunnelma, paljon niin suomalaisia kuin ulkomaalaisia uusia ystäviä ja todella kiva viikko, vaikka kouluhommat jäivätkin hieman rappiolle, ja se kostautui seuraavalla viikolla. 

Teksti: Sanna Kauppinen ja Jori Juntunen, 22A

Kuvat: Heidi Martikainen