Lukuvuoden päätöstilaisuutta vietettiin tänään etäyhteyksin. Poikkeusoloissa kevätjuhlatkaan eivät ole sallittuja, joten kokoonnuimme vielä lukuvuoden viimeisen kerran etäyhteyksien ääreen ohjausryhmittäin.
Päätöstilaisuudessa
nähtiin perinteinen rehtorin tervehdys. Rehtori Pasi Tolonen kertasi puheessaan
kuluneen lukuvuoden tapahtumia. Erityisesti rehtori antoi kiitosta opettajille
ja opiskelijoille etäopetukseen siirtymisestä. ”Digiloikka muuttui hetkessä
juhlapuheista osaksi normaalia kouluarkea”, rehtori tiivistää videopuheessaan. Hänen
mukaansa poikkeusolot ovat kehittäneet opettajien ja opiskelijoiden tietoja ja
taitoja sekä laittaneet miettimää omia elämänarvoja.
Keväällä
ylioppilaskokeiden aikataulua tiivistettiin siirtämällä reaalikokeet viikkoa
aikaisemmaksi, mikä herätti paljon keskustelua. Rehtori toi puheessaan hyvin
esille, millainen vaikutus tällä muutoksella oli Iisalmen lyseoon. Mikäli
kokeet olisivat järjestetty alkuperäisen aikataulun mukaisesti, olimme olleet
pulassa: viimeisen reaalikokeen päivänä lähes koko opetushenkilökunta oli
määrätty karanteeniin!
Koska emme voineet
nähdä rehtoria tänä keväänä kasvotusten, päätimme tuoda Pasin luoksenne kuvin. Kuvissa rehtori on luonnollisessa elinympäristössään. Ajan kulumisen voi päätellä mm. kravatin väristä. Kuten kuvien määrästä voi päätellä, rehtori on korvaamaton osa lukion toimintaa.
Tänään Iisalmen
lyseosta valmistui 86 ylioppilasta. Perinteisiä lakkiaisia juhlitaan 29.8. Eino
Säisä -salissa. Vaikka emme tänään juhlikaan yhdessä, haluamme kohottaa teille
virtuaalisen maljan!
Omasta puolestani
haluaisin kiittää Iisalmen lyseon opettajia, muuta henkilökuntaa ja
opiskelijoita kuluneesta kolmesta vuodesta. Sarri Nironen kirjoittaa
teoksessaan Tähdenpeitto (2012) abivuottaan viettävän Riinan ajatuksia koulusta,
siellä tapahtuvista kohtaamisista ja niiden tärkeydestä. Katkelmasta välittyy
jotain koulun syvimmästä olemuksesta:
”Koulu pysyy täällä,
vaikka Riina lähtee: koulu täynnä rappusia ja suljettuja ovia, täynnä
oppilaita, luokkien sisällä sydämet läpättävät keskenään eri tahtia ja luokasta
luokkaan täydet sydänparvet, lintuparvet, lepattavat omaa rytmiään.
Kun kävellään
iltapäivällä tai keskipäivällä rappusia alas, opettajat ja porrastasanteet
lupaavat oppilaille valoisaa tulevaisuutta (koska: mitä tulevaisuuden
jälkeen?), hymyt ovat pieniä naulakkoja, ja niihin Riina ripustaa toivonsa
kerran toisensa jälkeen.”
Mukavaa kesää
kaikille!
Kuvat: Maria Markkanen