Lakit painettiin päähän hellesäässä 1.6.2024

Helteiset säät hellivät Iisalmea viimeisten koulupäivien ajan. Lauantaina 1.6. lukiolla vietettiin aamulla perinteistä kevätjuhlaa 1. ja 2. vuosikurssin opiskelijoiden voimin. Puolilta päivin juhlaväkeä alkoi kokoontua kulttuurikeskukseen, jossa valkolakin tänä keväänä sai 99 abiturienttia. 

Juhla alkoi perinteisesti lippukulkueen saapuessa Eino Säisä -saliin. Lippuja saattelivat airueiden muassa päivän päätähdet.

Ensimmäisenä kuultiin musiikkia. Abiturienttimme Laila Shaheen tulkitsi upeasti sellollaan Camille Saint-Saënsin Le Carnival des Animeux, R.125 -sarjan osan Joutsen. Satu Pulkkinen soitti flyygeliä.

Rehtori Pasi Tolonen kertoi puheessaan, että tänään lakitettavat 99 abiturienttia liittyvät Iisalmen lyseosta noin 120 vuoden aikana valmistuneiden noin 8 500 ylioppilaan joukkoon. Tänä keväänä ylioppilaskirjoitukset sujuivat lyseossa erityisen hyvin, sillä suoriuduimme puoli arvosanaa paremmin kuin Suomen lukiot keskimäärin. Huipputuloksia saimme useita: neljä Iisalmen lyseosta valmistunutta kirjoitti viisi laudaturia ja yksi abiturientti peräti kuusi. Pohjois-Savosta vähintään viisi laudaturia kirjoitti tänä keväänä 10 ylioppilasta, joten näistä puolet olivat Iisalmen lyseon opiskelijoita. Tuloksista iloittuaan rehtori antoi abiturienteille viisi elämänohjetta: Ensinnäkin on tärkeää muistaa pitää hyvää huolta itsestään. Toiseksi itselleen kannattaa asettaa tavoitteita, joita kohti pyrkiä. Kolmanneksi rehtori kehotti nuoria uskomaan unelmiinsa ja vaistoihinsa elämän risteyskohdissa, kuten nyt lukiosta valmistuessa. Neljänneksi hän muistutti, että monet tapahtumat elämässä ovat lopulta sattumaa, eikä sitä kannata pelätä vaan antaa sattumalle mahdollisuus. Viimeiseksi rehtori neuvoi abiturientteja pyrkimään tekemään asioita, joista he nauttivat ja jotka tuottavat iloa heille itselleen ja heidän läheisilleen.  

Niin ikään tämän kevään abiturienttimme Helmi Kärkkäinen johdatteli huilullaan juhlayleisön kesäyön tunnelmiin, kun salissa soi Jean Sibeliuksen Nocturne, op. 51 no. 3. Satu Pulkkinen flyygelissä.

Tänäkin vuonna lyseolla oli ilo saada juhlaan kunniavieraiksi myös riemuylioppilaitamme! 50 vuotta sitten ylioppilaaksi päässeiden puheenvuoron juhlaan toi Tapio Honkamaa. Honkamaa totesi lakkiaispäivän olevan niin mieleenpainuva, että sen muistaa vielä 50 vuoden päästäkin. Riemuylioppilas muisteli oman lukioaikansa joiltain osin eronneen nykykoulusta: opettajien kuri oli tiukka, aamut alkoivat hartaudella ja rehtori nuhteli myöhästyjät. Eroista huolimatta koulusta sai silloin ja saa edelleen hyvät eväät elämään. Loppu on kiinni omasta lahjakkuudesta ja etenkin sinnikkyydestä. Seuraavat vuodet Honkamaa käyttäisi uuden ylioppilaan asemassa viisaasti mutta elämänilosta tinkimättä. Rennolla otteella elämä sujuu parhaiten, joten mailaa ei kannata puristaa. Maailma voi näyttää nyt olevan myllerryksessä, mutta siitä kyllä selviämme, riemuylioppilas totesi. Puheensa hän päätti Peppi Pitkätossun sanoihin: "Tätä en olekaan koskaan yrittänyt, joten olen ihan varma, että se onnistuu!" 

Lyseon opiskelijoiden bändi taituroi modernimman klassikon parissa esittämällä David Paichin ja Jeff Porcaron kappaleen Africa. Laulajina Emma Nousiainen, Alma Vinni, Aada Blek, Lilla Hynynen ja Hilja Suikkanen, kitarassa Kari Hyvönen ja musiikin lehtorimme Otto Aminoff, flyygelissä Johannes Mäkinen, rummuissa Jori Juntunen ja bassossa toinen opettajavahvistuksemme, Iiro Keränen.

Upeiden esitysten jälkeen koetti abiturienttien kolmen tai neljän vuoden työn päätöshetki. Todistukset ja lakit jaettiin rehtori Pasi Tolosen ja ryhmänohjaajina toimineiden lehtoreiden voimin: Iiro Keränen, 21A ja 21M; Teemu Hiltula, 21B; Ulla Myllylahti, 21C; Ari Autio, 21D ja Kimmo Varis, 21E.

Rehtori julisti abiturientit ylioppilaiksi, ja hymy oli herkässä niin nuorilla valkolakkisilla kuin juhlayleisölläkin! Ylioppilaaksi julistamisen kunniaksi laulettiin akateemisen nuorison tunnussävelmä, Gaudeamus Igitur.

Uuden ylioppilaan tervehdyksen juhlaan toi Matti Rautio. Rautio palasi puheessaan ensimmäisen lukiopäivän tunnelmiin, josta lukioajan tunteiden vuoristorata muutama vuosi sitten sai alkunsa. Tuore ylioppilaamme kertasi lukion kulkua ensimmäisen vuoden koejärkytyksestä toisen vuoden vanhojentanssien kautta "Suomen suurimpaan eväsretkeen", eli ylioppilaskokeisiin. Lukion Rautio totesi antaneen onnellisia vuosia, joiden yhteisöllisyydestä hän erityisesti tahtoi toisia ylioppilaita kiittää. Myös opettajia puhuja kiitti sekä hyvästä opetuksesta että ajoittain kärsivällisyydestäkin. Tärkeimmät kiitokset ylioppilaamme osoitti kuitenkin perheelleen. Lopuksi hän kehotti vielä nuoria uskomaan unelmiinsa periksi antamatta.

Iinan Rosellat-ryhmä toi juhlaan tanssin iloa esityksellään "Veden voima". Koreografian olivat suunnitelleet Marja Töysä ja Lilja Puurunen, ja valmentajana toiminut Hanna Baumgartner.

Juhlan päätöstä enteili yhteislauluna laulettu, perinteinen koulujen kesän aloittaja, Suvivirsi. Suvivirren jälkeen liput ja ylioppilaat poistuivat salista juhlaväen saattelemana.

Kirkkopuistossa ylioppilaat kokoontuivat auringossa sädehtiväksi, valkolakkiseksi kulkueeksi kohti lyseota ja yhteiskuvausta.    

 

Iisalmen lyseo onnittelee sydämellisesti kaikkia uusi ylioppilaitaan! 

     

  

Erasmus+ -matka Lüneburgiin 7.4.-13.4.2024

 

Iisalmen lyseon KV-kurssin seitsemän opiskelijaa ja kaksi opettajaa vietti huhtikuisen Erasmus-viikon Saksan Lüneburgissa. Kyseessä oli marraskuussa 2022 alkaneen GoGreenGreat -projektin päättötapaaminen. Hankkeen teemana ja keskiössä on ollut kestävä kehitys kaikessa moninaisuudessaan. Projektitapaamisissa on mm. tehty kangaskasseja, tuunattu vanhoja huonekaluja ja tässä viimeisimmässä opittu tekemään ruokaa yrteistä ja laadittu keittokirja kasvisruuista. Mukana ovat olleet meidän koulumme lisäksi koordinaattorikoulu Oedeme Gymnasium Lüneburgista , Lycée Gay-Lussac Limoges:ta ja teknillinen koulu E. Mattei Sardiniasta. Aiemmin meiltä on vierailtu tämän projektin aikana Ranskassa ja Italiassa.  

Saksan matkalla mukana olleet opiskelijat kirjoittivat kukin yhdestä matkapäivästä tiivistelmän.   

Sunnuntai 7.4.2024 (Miro Vainikainen)  

Lähdimme sunnuntaiaamuna 7.4 klo 6.15 Iisalmen lyseon edestä minibussilla Kuopion lentoasemalle. Lento lähti Kuopiosta klo 8.30 ja laskeutui Helsinki-Vantaan lentoasemalle klo 9.30. Siellä meillä oli pienen kävelymatkan jälkeen parikymmentä minuuttia aikaa ennen kuin pitikin jo nousta seuraavan lentokoneen kyytiin. Jatkolento Hampuriin lähti klo 10.40 ja saapui sinne klo 11.40 paikallista aikaa. Hampurin lentoasemalla haimme matkalaukkumme ja lähdimme selvittämään, mistä pääsemme junan kyytiin. Muutaman junanvaihdon jälkeen pääsimme Hampurin päärautatieasemalle ja sieltä oikeaan junaan kohti Lüneburgia, jonne saavuimme hieman ennen kello 15. Juna-asemalla meitä olivat vastassa saksalaiset opiskelijat vanhempineen ja pari opettajaa. Jokainen lähti oman host-perheensä matkaan ja päivä jatkui kaikilla eri lailla. Minun kohdallani ensin mentiin perheen kotiin, jossa levättiin hetki. Sen jälkeen lähdimme kävelemään kaupungille, jossa minulle esiteltiin kaupunkia ja joitain sen nähtävyyksiä. Se sunnuntai, kun saavuimme Lüneburgiin, sattui olemaan erikoinen. Normaalisti Saksassa suurin osa liikkeistä on suljettu sunnuntaisin mutta sinä päivänä ne olivat auki. Kaduilla oli erilaisia tapahtumia, ja nähtävää oli kaikkialla. Lopulta noin kolmen tunnin kiertelyn jälkeen palasimme takaisin perheen kotiin, jossa söimme, ja minä menin nukkumaan. Muu perhe kuitenkin jäi vielä valvomaan, koska heidän täytyi hakea myös ranskalainen opiskelija juna-asemalta hieman kello 22 jälkeen.  

Maanantai 8.4.2024 (Matias Varis) 

Maanantaiaamuna isäntäperheessämme heräiltiin verkkaisesti ja syötiin aamupala, jonka jälkeen ajettiin lyhyt automatka koululle, Oedeme Gymnasiumille. Eri maista saapuneet opiskelijat opettajineen tapasivat toisensa koulurakennuksen sisällä. Ensiksi vaihdettiin kuulumisia, ja jotkut löysivät myös viime tapaamisista tuttuja kavereita. Projektiviikko käynnistettiin koulun suuressa avarassa aulassa. Opettajat ja opiskelijat esittelivät itsensä ja kertoivat jotain itsestään. Sen jälkeen kukin maa esitteli omalle maalle tyypillisistä ruokalajeista ”vihreän” version PP-esityksenä. Projektiviikon tavoite (ruoan valmistuksen ekologisuuden ja ympäristöystävällisyyden tutkiminen) kerrottiin ja katsottiin australialainen dokumenttifilmi: 2040. Siihen liittyen jaettiin ryhmät ja ryhmätyöt. Koulussa syötiin lounas ja sen jälkeen tavattiin koulun pihassa, josta käveltiin viitisen kilometriä, noin tunti keskustaan, mutta reitti oli mukava ja maisemat olivat keväisen kauniita. Keskustassa meillä oli mielenkiintoinen opastettu kierros, joka vei meidät Lüneburgin  historiallisesti merkittävien rakennusten äärelle. Samalla tutustuttiin muutenkin hyvin kaupunkiin. Kiertokävelyn jälkeen meillä oli vapaa-aikaa. Meidän porukka meni syömään ja sitten kävimme myös shoppailemassa ja muutenkin kiertelimme keskustassa. Käveltyämme paljon palasimme vielä koteihimme lepäämään. Illalla syötiin ja pelattiin isäntäperheen kanssa erilaisia lautapelejä ja tutustuttiin toisiimme enemmän.   

Tiistai 9.4.2024 (Vilho Maskulainen)  

 

Tiistai alkoi tavalliseen tapaan perheessä aamukahvin juonnilla ja vaalean saksalaisen leivän syömisellä. Aamupalan jälkeen kuljimme pitkin keskieurooppalaisten harjakattojen reunustamaa katua koululle, jossa osallistuimme oppitunneille. Olin itse hyvin mielenkiintoisella uskonnon tunnilla, joka käsitteli Raamatun kirjoittajien välisiä eroja. Vaikka kielimuuri vaikeutti ymmärtämistä, rauhallinen ja utelias opiskeluilmapiiri teki minuun vaikutuksen.   

Oppitunnin jälkeen lähdimme tutustumaan saksalaiseen maaseutuun. Matkustimme paikallisbusseilla luonnon helmaan SOS-Hof Bockumiin, joka on erityistukea tarvitseville ihmisille ja tarkoitettu maatila ja toimintakeskus bioviljelmineen ja työpajoineen. Siellä meitä odotti lounas, jonka jälkeen lähdimme tunnistamaan ja keräilemään ryhmissä erilaisia villiyrttejä, ja paikallisen päivätyökeskuksen oppaat kertoivat näiden erityisistä vaikutuksista ja käyttömahdollisuuksista ruuanlaitossa.   

Paluumatkalla tuli kuitenkin mutkia matkaan. Paikallisbusseja ei kulkenutkaan aikataulun mukaan, vaan linja-autoreitit oli peruttu siltä päivää. Tämä oli kovasti ristiriidassa saksalaisuuteen yleensä liitetyn täsmällisyyden kanssa. Mutta pääsimme lopulta kuitenkin turvallisesti kotiin, ja loppuillan opiskelijat viettivät isäntäperheiden kanssa.

Keskiviikko 10.4. (Anna Martikainen)  

 

Keskiviikkona olin aamulla host-oppilaani Maryn mukana hänen yhteiskuntaopin tunnillaan.  

Mielestäni tunteja seuraamalla oli mielenkiintoista nähdä, miten Saksassa yleensä opiskellaan ja minkälaisia eroja Suomen ja Saksan väliltä löytyy. Lähdimme tunnilta hieman etuajassa, jotta Mary ehti näyttää minulle, mistä bussi kaupunkiin lähtee, koska olin menossa muun Erasmus-ryhmän kanssa kokkaamaan, ja Mary ei päässyt koulunsa takia mukaan. Kun saavuimme kokkauspaikkaan, aloimme valmistella erilaisia kasvisruokia. Opiskelijat jaettiin kolmeen-neljään ryhmään, jotka tekivät erilaisia ruokalajeja, kuten kasvisosekeittoa ja omenaista jälkiruokaa. Minun ryhmäni teki keittoa, jossa oli mm. omenoita, kasoittain porkkanoita, inkivääriä ja pähkinöitä. Lisäksi teimme kahta erilaista vuokaa ja omenapaistosta. Söimme herkulliset ruuat, jonka jälkeen lähdimme kaupungille shoppailemaan ennen koululle palaamista. Ostimme saksalaisten oppilaiden kanssa tuliaisia ja keskustelimme heidän kotikaupungistaan. Kun olimme valmiita, tajusimme, että olimme myöhästyneet bussista, joka veisi meidät koululle ja lähdimme kävelemään ripeästi. Matkalla tuli hiki, koska meidän piti kiirehtiä, mutta samaan aikaan oli kiva nähdä vähän kaupunkia ja ihmisten arkea. Kun saavuimme koululle, teimme projektityötä ja saimmekin sen valmiiksi. Tämän jälkeen kävimme Maryn kanssa kaupassa ja lähdimme bussilla kotiin. Siellä katsoimme yhteistä lempisarjaamme Modern Familya ja pelasimme Mario Kart -peliä Maryn veljen kanssa. Illalla söimme perheen kanssa hyvää saksalaista ruokaa ja keskustelimme niitä näitä.  

 

Torstai 11.4.  (Sanna Kauppinen)  

 

Torstaina oli retkipäivä Hampurissa. Lähdimme aamulla matkaan junalla ja savuttuamme perille saimme kävellä rauhassa maisemia katselleen satamaan, josta lähdimme jokibussilla kiertoajelulle. Sateisen sään vuoksi maisemien katselu ja kaupunkiin tutustuminen oli laivasta käsin mukavampaa.   

Palattuamme satamaan oli ruokatauon aika ja sopivan ruokapaikan etsintä alkoi. Löysimme ihanan kahvilan sataman läheltä. Vastaavan tapaisia kahviloita löytyi muualtakin Saksasta paljon ja niiden tunnelma on aivan erilainen kuin Suomessa. Ruokatauon jälkeen alkoi matka kohti Elphilharmonie -konserttitaloa, jossa pääsimme tutustumaan yhteen Hansakaupungin hienoimmista ja moderneimmista rakennuksista. Rakennuksen keskivaiheilla kiertää 37 metrin korkeudessa näköalaterassi, jota pitkin pääsee kiertämään koko rakennuksen. Maisemat olivat upeat niin korkealta, koska pystyimme näkemään koko kaupungin yli.   

Konserttitalolta siirryimme Greenpeacen Hampurin toimistolle, jossa saimme esittelyn Greenpeacen toiminnasta ja historiasta. Pääsimme tutkimaan ja testaamaan omia kestävää kehitystä edistäviä tapojamme ja pohtimaan, kuinka voisimme parantaa niitä. Greenpeacen vierailu osoittautui opettavaiseksi monelle meistä.   

Iltapäiväksi meille oli suunniteltu vapaa-aikaa pienissä ryhmissä. Osa vieraili huvipuistossa, toiset tutkivat kaupungin historiaa tarkemmin ja muutamat ryhmät menivät ostoskeskukseen shoppailemaan. Päivä osoittautui monipuoliseksi, ja ainakin yksi puhelin hävisi hetkeksi aikaa iltapäivällä.   

Matka kohti Lüneburgia alkoi kuuden jälkeen illalla. Koska oli jo toiseksi viimeinen iltamme Saksassa, päätimme reilun kymmenen hengen porukalla kokoontua vielä illasta. Tanssimme, kuuntelimme musiikkia, pelasimme korttipelejä ja nautimme yhteisestä ajastamme. Palasimme host-perheisiin yhdentoista aikaan. Unta ei tarvinnut illalla odotella pitkän päivän jälkeen.   

 

Perjantai 12.4.2024 (Aino-Maija Hokkanen)  

 

Perjantai oli Saksan Erasmus-viikkomme viimeinen projektipäivä. Esittelimme toisille oppilaille aiemmin valmistelemamme ryhmätyöt liittyen ilmastonmuutokseen ja kestävän kehityksen haasteisiin.  

Tämän jälkeen kävelimme Leuphana University of Lüneburg – yliopistolle. Kuuntelimme esittelyn yliopiston uudesta päärakennuksesta ja kiersimme katselemassa luokkatiloja. Opas kertoi mielenkiintoisia faktoja rakennuksesta, jossa ei esimerkiksi ole lainkaan suoria kulmia. Suosikkipaikkani rakennuksessa oli eräänlainen rukoushuone, todella korkea tila jossa voi esimerkiksi meditoida tai tanssia. Myös luokkahuoneet ja kampusympäristö olivat todella kauniita ja moderneja.  

Palasimme koululle syömään ja sitten hajaannuimme, osa isäntäperheisiin ja suurempi joukko käveli Lüneburgin keskustaan ostamaan eväitä ja matkamuistoja. Ihailimme kauniita rakennuksia ja mieleeni jäi kohtaaminen jäätelömyyjän kanssa, joka oli kiinnostunut mistä päin Eurooppaa tulemme. Hän myös hieman järkyttyi kuullessaan, miten kallista jäätelö on Suomessa.  

Itse kävin tämän jälkeen isäntäperheen kotona nukkumassa päiväunet ennen illan jäähyväisjuhlia. Kaikki toivat koululle nyyttäriperiaatteella jotain hyvää, ja pöytä oli täynnä herkkuja ympäri Eurooppaa. Projektin saksalainen vastuuopettaja kiitti kaikkia hienosta viikosta ja saimme mukaamme keittokirjat, joissa oli reseptejä kaikista projektimaista, jotka opiskelijat olivat valinneet.  

 

Lauantai 13.4. (Enni Danschu) 

 

Viimeinen päivä aloitettiin aikaisin, kun herätys soi vaille seitsemän aikoihin. Söimme aamupalan majoittajaperheissä normaaliin tapaan ja tapasimme juna-asemalla muiden kanssa klo 8.15. Juna Hampuriin oli saksalaisille epätavallisen tuttuun tapaan myöhässä, joten odotimme laiturilla noin 15 ylimääräistä minuuttia.  

Hampurin junamatkan sekä muutaman muun lähijunamatkan päätteeksi selvisimme lentokentälle, jossa jäimme lähes heti jumiin hissiin. Siellä vietimme lievän paniikin vallassa noin vartin, kunnes paikallinen palokunta tuli vapauttamaan meidät. Tunnelmaa piristivät matkalta aiemmin tutut italialaiset, joihin törmäsimme ennen ensimmäisen lennon lähtöä.  

Molemmat lentomatkat menivät nopeasti eikä välilaskuunkaan kulunut paljoa aikaa. Kuopion päädyssä meitä odottava minibussikin oli ajallaan paikalla, ja Iisalmeen köröttely kului mukavasti jutellessa.  

Loppusanat 

GoGreenGreat -projekti on nyt saatettu päätökseen, mutta uutta projektia ja uusia kansainvälisiä yhteystyökuvioita jo kaavaillaan! Tästäkin yhteistyöhankkeesta opiskelijat ovat saaneet tuoreita näkökulmia, ikimuistoisia kokemuksia, lisää rohkeutta ja uskoa omiin kykyihinsä, vahvemman kielitaidon ja ehkä uutta kipinää opiskella vielä jotain vierasta kieltä. Eikä pidä unohtaa elinikäisiä ystävyyssuhteita ja verkostoja ympäri Eurooppaa.  

 

 

Matkaraportin kokosi ja työsti Heidi Martikainen