LYSEON VERKKOLEHTI LINKKI

Iisalmen lyseon verkkolehti Linkki kertoo Iisalmen lyseon ajankohtaisista tapahtumista ja projekteista.


LAKKIAIS- JA ITSENÄISYYSJUHLA 2009


Iisalmen lyseon ja aikuislukion lakkiais- ja itsenäisyysjuhlaa vietettiin 4.12.2009 Kulttuurikeskuksen Säisä-salissa.Liput ja abiturientit saapuivat paikalle juhlavasti Santeri Nousiaisen trumpetinsoiton säestämänä.


Iisalmen lyseon entinen liikunnan lehtori, musiikkineuvos Immo Kuutsa toi juhlapuheessaan esille, että 92-vuotiaan Suomen itsenäisyyspäivä on merkittävä ja arvokas juhlan aihe. Te olette isänmaamme toivot, hän opasti tulevia ylioppilaita.


Lyseon opiskelija Leea Hiltunen soitti pianolla Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maijan.

Myös rehtori Pasi Tolonen muistutti puheessaan kiitollisuudestamme sotaveteraaneja kohtaan. Mennyt syksy tulee hänen mukaansa jäämään historian kirjoihin sikainfluenssan takia.
Rehtorin puheen jälkeen oli vuorossa todistusten ja lakkien jako uusille ylioppilaille. Mieluisassa tehtävässä rehtori Tolosta avusti apulaisrehtori Leila Rahkonen-Navia. Iisalmen lyseosta lakin sai tänä syksynä 14 uutta ylioppilasta ja aikuislukiosta 5.

Ylioppilaaksi julistamisen jälkeen salissa kaikui Gaudeamus igitur.



Ennen uuden ylioppilaan tervehdystä Allegro-kuoro esitti kappaleet Onnea vaan! ja Minä suojelen sinua kaikelta.



Ylioppilas Sini Markkanen muisteli puheessaan mennyttä kolmea vuotta lukiossa: vaikka välillä opiskelu on tuntunut stressaavalta, on lakkiaipäivänä helppo hymyillä. Lakkiaispäivään liittyy kuitenkin myös haikeutta, sillä kaverit hajaantuvat eri puolille Suomea.




Iinan Säteet-ryhmä esitti tanssiesityksen Falling. Juhlatilaisuus päättyi Maamme-lauluun, jonka jälkeen uudet ylioppilaat poistuivat lippujen johdolla aulaan onniteltaviksi.
Toimittaja(t): Soile Saarela, Kuvat: Maria Markkanen
Luotu: 2.12.2009 07:48
Muokattu: 7.12.2009 10:00

Tiernapojat toivat joulutunnelman


Lyseossa virittäydyttiin – vesisateesta huolimatta – joulunaikaan torstaina 26.11.2009, jolloin lyseon opiskelijat ja henkilökunta kokoontuivat ensimmäisen oppitunnin alussa Pyhän Ristin kirkkoon katsomaan tiernapoikaesitystä.

Aluksi lyseon opiskelija Olli Poutiainen kertoi adventista mm. seuraavaa: Sana adventti tulee latinankielisistä sanoista adventus Domini eli 'Herran tuleminen'. Keskiajan lopulla läntisessä kristikunnassa vakiintui käytäntö, että uusi kirkkovuosi alkaa ensimmäisestä adventtisunnuntaista.
Ennen tiernapoikaesitystä laulettiin yhdessä Hoosianna ja Olli Potiainen kertoi vielä tiernapoikaperinteestä, joka on peräisin keskiajalta. Suomeen uskonnolliseksi mysteeridraamaksi luokiteltava tähtipoikaperinne on tullut Saksan ja Ruotsin kautta. Nykyinen versio on peräisin 1800-luvulta.


Tiernapoikina esiintyivät lyseon opiskelijat Matti Naakka, Eveliina Huttunen, Iina Hautala ja Susanna Kettunen.


Lopuksi joulutunnelmaa nostatettiin vielä laulamalla yhdessä virsi Maa on niin kaunis.

Lyseolle oma levy!

Lyseo saa ikioman levyn, joka valmistuu tämän lukuvuoden aikana. Idean äiti on lyseon musiikin lehtori Paula Shaheen.

Levy suunnitellaan ja toteutetaan yhteistyössä eri oppiaineiden kanssa: kokeilevan kirjoittamisen eli äi13-kurssin opiskelijat kirjoittavat parhaillaan levylle sanoituksia, ja musiikin 5-kurssilla sävelletään ja tehdään sovituksia. Lisäksi musiikin kurssin opiskelijat laulavat ja hoitavat musisoinnin levyllä. Kuvaamataidon kurssilaiset taas todennäköisesti pääsevät myöhemmin suunnittelemaan ja toteuttamaan levyn kansikuvituksen.

Musiikkityyliltään levyn on tarkoitus olla poppia ja rockia väljästi määriteltynä. Tavoitteena on saada levy valmiiksi loppukeväällä, jolloin järjestetään myös levynjulkistamiskonsertti.

Ilona Ronkainen (08D) musiikin kurssilta kertoi ajatuksistaan levyprojektista näin:

"Minun mielestäni on todella kivaa aloittaa erilainen kurssi, jossa saa tuoda ilmi omia ideoita ja oppia toisten kurssilaisten mielestä tärkeitä asioita. Omat taidot tulevat esiin, ja varmasti uusiakin taitoja tulee ilmi itse kenestäkin. Levyn tekeminen on luultavasti mahtavaa! Isolla porukalla saa varmasti aikaiseksi paljon hyvää (jos nyt sitten huonoakin)... Odotan innolla runojen säveltämistä, vaikka se onkin minulle jo ennestään tuttua hommaa. Erona on vain se, että ei tarvitse säveltää pelkästään omia vaan myös muiden runoja. Kivaa!"


Antti Rissanen ja Ilona Ronkainen MU5-kurssilta

Kokeilevan kirjoittamisen ryhmäläiset taas kommentoivat projektia seuraavasti:

"Ajatus levyprojektista tuntuu sekä kiehtovalle että pelottavalle. Olen vuosien mittaan tehnyt jonkin verran pöytälaatikkoon runoja ja levyprojektin kautta saan selville, mitä mieltä lukijat ovat runoistani. Ajatus siitä, että tekstini päätyisi levylle kaikkien luettavaksi ja kuultavaksi, tuntuu oudolle. Tuntuu ikään kuin paljastaisin kaikille osan elämästäni."Piia Huttunen (07A)

"On hienoa, että pääsemme tekemään yhteistyötä mu5-kurssin kanssa. Projektin aikana jokainen saa harjoitusta sanoitusten tekemiseen ja oppii kirjoittamaan erilaisia tekstejä. Kokemuksena tämä tulee olemaan mielenkiintoinen ja varmasti jokaiselle ikimuistoinen. Normaali, arkinen opiskelu melkein unohtuu runoja kirjoittaessa ja lopputulosta odottaessa."Netta Nevalainen (07D)

"Mielenkiintoinen projekti, mutta odotan lopputulosta hieman pessimistisesti."Tomi Pesonen (07D)

"On hienoa, että meidän koulussa on mahdollisuus osallistua tällaiseen projektiin. Odotan innolla, miten kirjoittamamme runot saadaan musiikiksi. Kerrankin saa käyttää luovuuttaan."Miia-Riikka Komulainen (08B)


kokeilevan kirjoittamisen ryhmä

Lucian päivä

Iisalmen lyseon Lucia-juhlaa vietettiin etuajassa jo 11.12.2008 Pyhän Ristin kirkossa.


Tänä vuonna Lucia-neitona oli koulun opiskelija Eveliina Huttunen.




Lyseon opiskelija Kari Kärkkäinen kertoi Lucia-perinteestä seuraavasti:

"Oppilaat ja opettajat - tervetuloa viettämään Lucian päivää!

Vuoden lyhyimpänä päivänä perheen vanhimmat tyttäret kantavat Lucia-neitoina aamiaistarjottimia ruotsalaisissa, norjalaisissa ja tanskalaisissa kodeissa. Myös eri paikkakunnat valitsevat itselleen oman neidon, joka seuralaistensa kanssa kulkee talosta taloon laulaen ja tarjoten kahvia ja glögiä.
Miten valkopukuisesta tytöstä, joka kantaa kynttiläkruunua ja leipomuksilla täytettyä tarjotinta, on tullut joulunajan symboli?

Yli tuhat vuotta sitten norjalainen kuningas määräsi, että joulunajan tuli alkaa Lucian juhlasta. Luciaa pidettiin Pohjoismaissa valontuojana ja hänet liitettiin myös ruokaihmeeseen. Kerrotaan nälkäiseen kaupunkiin saapuneen laivan, jonka kokassa seisoi valoa loistava valkopukuinen neito. Ruoka ja valo olivat asioita, jotka olivat tarpeen kylmässä ja talvisessa pohjoisessa.

Legendan mukaan Lucia eli noin 300-luvulla jKr. Hän oli rikkaiden vanhempien lapsi. Tradition mukaan hänet kasvatettiin kristityksi. Hänen isänsä kuoli tytön ollessa vielä nuori. Koska Lucia oli hyvin kaunis, oli hänellä paljon ihailijoita. Lucia oli kuitenkin päättänyt antaa elämänsä Jumalan palvelemiseen ja kieltäytyi kaikista kosinnoista. Hänen äitinsä yritti kuitenkin järjestää tyttärelleen hyvän liiton.
Lucia ei kuitenkaan halunnut naimisiin pakanan kanssa, ja kolmen vuoden ajan hän onnistui välttelemään äitinsä järjestämää liittoa. Lopulta Lucia sai äidiltään luvan rikkoa kihlauksen. Kihlajaislahjansa ja myötäjäisensä Lucia lahjoitti köyhille.

Vihastunut entinen sulhasmies ilmiantoi Lucian kristittynä. Lucia kieltäytyi luopumasta uskostaan. Rangaistukseksi tuomari käski hänet vietäväksi bordelliin. Silloin tapahtui ihme. Luciaa ei saatu liikkumaan minnekään. Pelästyneet vartijat yrittivät tappaa hänet ja sokaisivat hänen silmänsä, mutta ihmeen kautta hän näki edelleen. Lopulta hänen sanotaan kuolleen pään katkaisemiseen.

Lucian kerrotaan vieneen ruokaa pimeissä tunneleissa piilotteleville kristityille. Valaistakseen tietään ja vapauttaakseen kätensä kantamaan leipää Lucia kantoi päässään kynttilöitä. Hänen pukunsa väri kuvaa puhtautta, ja punainen vyö kertoo hänen marttyyrikuolemastaan."




Merci Pirjo - Pirjo Vartiaisen läksiäisjuhla

Perjantaina 5.12.2008 vietimme koko koulun voimin englannin ja ranskan kielen lehtori Pirjo Vartiaisen läksiäisjuhlia hänen jäädessään eläkkeellä lyseossa vietettyjen 33 vuoden jälkeen.

Pirjo saapui alasaliin rehtori Pasi Tolosen ja lehtori Ari Aution saattelemana Marseljeesin tahdissa yleisön taputtaessa.


Tilaisuuden aluksi Allegro-kuoro esitti Susanna Alajuuma-Kettusen johdolla laulut Tuulen värit ja Vem kan segla förutan vind.


Rehtori Pasi Tolonen piti Pirjolle puheen ja ojensi koulun standaardin.


Sivistystoimenjohtaja Kirsi-Tiina Ikonen toi taas tervehdyksen Iisalmen kaupungin puolesta ja kertoi olevansa Pirjon entisiä opiskelijoita.
Myös oppilaskunta muisti Pirjoa kauniin sanoin ja antoi läksiäislahjaksi repun täynnä "selviytymistarvikkeita".



Tämän syksyn abiturientti Juho Mähönen lausui Pirjolle kirjoittamansa englanninkielisen runon Writing a poem
ja sen suomennoksen.



Writing a poem

A few minutes to make a poem is not enough;
For a poem to sound good rather than a cough.

I would like to have some time to invent a rhyme;
So that it would have a “ding” like asphalt hitting dime.

I hope that you would see my point of view;
But as always also now the minutes are few.


Runon kirjoittamisesta

Runon teko onnistu ei käden käänteessä;
Jott’ ois se tehty huolella, ei vatsanväänteessä.

Riimin teko aikaa vaatii sanan sovitus;
Mutt’ soinnin saapi runohon tuo mielen ponnistus.

Ajatuksein’ tästä toivon mukaan käsittää;
mutt’ aika aina vastaan on, en ehdi selventää.

Juho Mähönen


IINAn Säteistä koottu tanssiryhmä esitti tanssin Neitonen, jonka lopuksi Pirjo sai päähänsä kauniin kukkaseppeleen.






Englannin opettajat eli Pirjon lähimmät kollegat kiittivät Pirjoa työtoveruudesta ja lahjoittivat Pirjolle seuraavaksi haasteeksi kiinan sanakirjan. Kiinankin opiskelu on heidän mukaansa Pirjolle vain "piece of cake".



PIRJON PUHE:
Hyvä lyseon väki, hyvät opiskelijat ja työtoverit.
Kun ajattelin tätä päivää ja tätä hetkeä, melkein tuli mieleeni mission impossible. Onko tosiaan 33,5 vuotta kulunut siitä päivästä kun tulin tähän taloon. Välillä opetin myös kauppaopilaitoksessa, kesäyliopistossa ja ammattikoulussa, mutta pääpaikkani on ollut Iisalmen lukio, sittemmin lyseo.

Voisin puhua vaikka koko päivän, mutta kerron lyhyesti muutamia poimintoja urani varrelta.
Muistan kuin eilisen päivän sen hetken kun astelin heinäkuussa 1975 edesmenneen rehtori Samolan perässä pitkin kolmannen kerroksen käytävää, kun hän esitteli koulua. Tunsin, että tämä on minun paikkani. Kaunis maisema ja upea arkkitehtuuri hurmasivat minut. Minut valittiin heti valmistuttuani maisteriksi Helsingin yliopistosta kolmeen kouluun, joka olisi nykymaailmassa aika mahdotonta, kun hakijoita on kymmenen kertaa enemmän kuhunkin paikkaan.
Minulla on ollut myös kunnia työskennellä kolmen erilaisen rehtorin alaisena: 70 - 80-luvulla Aimo Samola, 90-luvulla Juhani Kuhmonen ja sen jälkeen Pasi Tolonen.

Kieltenopettajana toimiminen antaa tilaisuuden tehdä monipuolisia tehtäviä myös koulun ulkopuolella koulun hyväksi.
70-luvulla toimi kouluneuvosto, jossa sain olla myös mukana kehittämässä demokraattista koulua, kuten silloin sanottiin. Sittemmin sain olla 6 vuotta kaikkiaan näköalapaikalla kehittämässä omaa koulua koulun kehittämisryhmässa. Olin mös Pohjois-Savon Kieltenopettajien hallituksessa monta kautta. Viime vuosina olen ollut vaihto-oppilasjärjestön AFS:n hallituksessa ja opetushallituksessa arviointitehtävissä ja kehittämässä suullista kielitaitoa.

Muutama muisto
Alussa monistaminen oli sikäli helppoa, että Olavi Oksman, talkkarimme, monisti meille kotona vahapaperille kirjoitetut tekstit. Kysyi vain montako tarviit?
Rouva Oksman keitti ruokatunnille kahvit ja oli tupakkahuone jossa tupakoitsijat viettivät rattoisia hetkiä, ja rehtorin sikarin tuoksu täytti koko koulun.
Kuri oli ankarampi. Hilkka-kanslisti oli rehtorin kanssa ennen kahdeksaa ottamassa myöhästyjien nimet ylös ja siitähän seurasi tietenkin sanktioita, arestia koulun jälkeen.
Kouluruokailu oli myös maksullista. Muistan seisseeni alakerran ovella lippuja keräämässä koska ruokala oli tässä talossa. Sanottiin, että ympäristön siat voivat hyvin, kun niin paljon meni ruokaa saaveihin.
Koiruuksiakin tehtiin, olin nuori opettaja ja ajoin polkupyörällä. Eräs luokkani poikaoppilas puhkoi pyörästäni pari kertaa renkaat ja itse asiassa asia selvisi vasta koulun 100-vuotisjuhlissa, kun hän pyysi tanssiin ja sanoi, että tulisikohan tuo nyt kuitattua.
Itselleni sattui kommelluksia: kerran tulin luokkaan hame nurinpäin. Koko tunnin seisoin opettajanpoydän takana, ettei kukaan huomaisi, Sitten tuli välitunti, jolloin sain vaihdetuksi hameen oikein päin.
Toinen kerta kävelin rappuja kolmanteen kerrokseen ja takana tullut mieope kysyi:onko tämä uutta muotia?Mulla oli selässä papiljotteja.Oli tullut kiire lähtö kotoa…

90-luvun lopulla tuli sitten luokaton lukio. Se on mielestäni tuntunut siinä mielessä huonolta, että ei opi tuntemaan oppilaita, on kuin liukuhihnan ääressä olisi. Entisessä luokallisessa järjestelmässä sai seurata oppilaan edistymistä koko lukion ajan.
Toinen muutos, joka mietityttää, on tekniikan räjähdysmäinen lisääntyminen. On saanut opetella käyttämään kaiken maailman vempaimia, mutta vieläkin uskon vakaasti, että opetus kulkee parhaiten persoonasta persoonaan, person to person. Koneet eivät saisi olla itsetarkoitus, ja paljon siitä rahasta mitä satsataan koneisiin, voitaisiin ehkä kohdistaa inhimillisempiin vaihtoehtoihin, kuten koulutukseen, miten kohtaan oppilaan jne. ettemme mene robottitasolle kohta itsekin. Olen huolestunut kovuuden lisääntymisestä koulumaailmassa.

Minun on vielä vaikea käsittää miten ison aukon tämä työstä poisjääminen aiheuttaa, mutta tulen kaipaamaan nuorten energiaa, joka on ollut läsnä joka päivä; työtovereiden kiireisiä huudahduksia ja keskusteluhetkiä jne., Elämääni jää Iisalmen lyseon kokoinen aukko.
Työni on ollut erittäin antoisaa, luovaa, vapaata, vaikka yo-kokeet ovatkin rajoittaneet toimintatapoja. Olemme saaneet yhdessä tehdä erilaisia kv-projekteja ja niihin liittyviä matkoja, jotka toivottavasti kantavat läpi elämän. Iisalmen kaupungille ja koulun johdolle siitä suurkiitos.

Lopuksi toivon voimia kaikille teille, jotka jatkatte tässä talossa ja opiskelijoille toivon rohkeutta toteuttaa omat haaveenne, olla antamatta periksi. Pitäkää tavoitteenne korkealla ja pyrkikää niihin tarmokkaasti.
Sydämelliset kiitokset kaikesta!







KIITOS PIRJO! MERCI! THANK YOU!

Iisalmen lyseon wanhat 2009

Iisalmen lyseon Wanhojen tansseja ihasteltiin Kulttuurikeskuksen Säisä-salissa 13.2.2009 kolmessa eri näytöksessä.

Tilaisuuden aluksi Olli Poutiainen soitti sellollaan Bachin Preludin G-duuri soolosellosarjasta.


Vanhat neidit lauloivat Elton Johnin Can You Feel The Love Tonight.


Juontajina toimivat Anne Lång ja Kari Kärkkäinen, ja opettajan puheenvuoron käytti Kati Tenhunen.



Iisalmen naisvoimistelijoiden Kipinät-ryhmä esitti tanssiesityksensä Lintuseni.

Juhlan huipennuksena olivat lopulta vanhojen tanssiesitykset. Tanssijoita oli tänä vuonna mukana 110, ja tanssien opetuksesta olivat vastanneet jälleen kerran Kati Tenhunen ja Jari Laulumaa.













Tanssien orkesterina toimi Ismo Vänskän orkesteri.


Penkkarit 2009


12.2.2009 vietettiin lyseon penkinpainajaisia. Aamupäivällä abiturientit järjestivät koko lyseolle Säisä-salissa ohjelmaa teemalla tuttu tv:stä.
Aluksi abien ryhmänohjaajat saivat arvuutella, keihin abiturientteihin esitetyt väitteet sopivat Tuntematon-tv-ohjelman mukaisesti.

Seuraavaksi testattiin kymmenen opettajan osaamista Oletko viisaampi kuin lukiolainen -visailussa.


Lyseon ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijat pääsivät lavalle kisaamaan Tanssii abien kanssa -kilpailussa, jonka abit voittivat huutoäänestyksellä.


Abiturientit kilpailivat keskenään Abispelit-kilpailussa, jossa lajeina oli mm. yhdellä jalalla seisomista silmät kiinni ja naruhyppelyä.


Opettajien mielestä jännittävin ohjelmanumero oli ope-titteleiden jakaminen. Tänä vuonna opettajakunta sai seuraavanlaisia huomionosoituksia:

jees-ope Liisa Gawley
bling bling -ope Sari Lyytikäinen
blondiope Kati Tenhunen
reiluope Ulla Hannula
stand up -ope Pekka Ritola
aktiiviope Kimmo Varis
vauvaope Heidi Martikainen
käytösope Maria Markkanen
sekä lyseon muumimamma ja -pappa Aino Viitanen ja Pasi Tolonen

Tilaisuuden lopuksi abit esittivät yhdessä itse sanoittamansa Penkkarilaulun.



Penkkarilaulu:

Minä halusin bailata rajusti,
sillä tiesin lukion minua ahdistavan
Enhän minäkään paljoa oppinut
Koeviikko päättyi Al.e klubille
McDonaldsissa alaikäisille naurettiin

Whoooooaaaa
Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam
Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam

Minä lähden Iisalmen lyseosta
Vaihdan pullot kielioppikirjaan
Kotisohvalle Iisalmen lyseosta
Luen kirjaa auringon nousuun

Savonkadulla öisin kulkien
toivoin lukuintoni vielä löytyvän
Enhän minäkään liikoja lukenut
Kurssit täyttyi poissaoloilla
uusintakokeet lunttilapuilla läpäisin

Minä lähden Iisalmen lyseosta
Vaihdan pullot kielioppikirjaan
Kotisohvalle Iisalmen lyseosta
Luen kirjaa auringon nousuun

Vaikka motivaationi hukkasi
Silti kirjoja lukulomalla vilkaisin
Sillä kirjat huonosti jos lukisin
olisin voinut surkeampi olla
lakin sain kunnilalla kuitenkin!

Minä lähden Iisalmen lyseosta
Vaihdan pullot kielioppikirjaan
Kotisohvalle Iisalmen lyseosta
Luen kirjaa auringon nousuun









Puolilta päivin penkkaripäivä jatkui lyseon pihassa: vuorossa olivat perinteiset koulun polttaminen ja abien uloskanto sekä penkkariajelu.