"Matkan aloitimme klo 8.00 aikoihin LUMA:n edestä Jape OY:n bussilla. Bussimatka meni rattoisasti, sillä käytännössä koko takapenkki vain nukkui koko matkan. Perillä olimme hieman yli yhdeksän, minkä jälkeen menimme suoraan luentosaliin. Luentosalissa meille oli järjestetty esittely Itä-Suomen yliopistosta ja sosiaalipsykologian opinnoista. Asiasta meille kertomassa olivat Rasmus, Juha, Katja ja Pasi", kertoo opiskelija Valtteri Lukin matkan alkuvaiheista.
"Lukion keskiarvoa ei enää huomioida yliopistohaussa. Ylioppilastutkinnon pisteet pisteytetään taulukolla, joka löytyy opintopolku.fi-verkkosivustolta. Ylioppilastutkintotodistuksesta huomioidaan neljä koetta, joista saadaan pisteitä", Aleksandra Kaisanlahti kertoo luennon sisällöstä.
"Yleisen esittelyn jälkeen yhteiskuntatieteitä ja sosiaalipsykologiaa lukeva maisteritason opiskelija esittäytyi ja kertoi oman koulutustarinansa. Hän korosti paljon itselleen tärkeää asiaa: opiskelijan vapautta opiskelussa. Hän myös muistutti, että yliopisto tuo paljon vastuuta vapauden ohella", jatkaa opiskelija Paula Hautamäki, "Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä esittäytyi sosiaalipsykologian koulutusala. Ensin meidät jaettiin pieniin ryhmiin ja saimme kolme minuuttia aikaa rakentaa mahdollisimman suuri kasa A4-kokoisista paperiarkeista. Näin meille konkretisoitiin, miten sosiaalipsykologia tutkii ryhmän toimintaa."
"Yliopiston esittelyn jälkeen pääsimme syömään. Syöminen oli mahdollista yliopiston ruokalassa tai sitten saattoi syödä eväitä. Kahdentoista aikaan yliopisto jäi taaksemme, kun lähdimme linja-autolla kohti Riisaa. Riisa on Suomen ortodoksisen kirkon kirkkomuseo Kuopiossa. Meille oli varattu sinne esittely", lyseon oppilas Mari Lappi kertoo matkan seuraavasta vaiheesta.
"Museon nimi tulee venäjänkielisestä sanasta, joka tarkoittaa ikonin päälle tulevaa metallista suojusta. Esineet olivat kahdessa kerroksessa ja aloitimme kierroksen pääsalista. Pääsalin esineet olivat peräisin Valamon, Petsamon ja Konevitsan luostareista. Parhaiten mieleeni jäivät pyhittäjien Sergein ja Hermannin kenotafi eli muistoarkku ja sen päälle kuuluva kultakirjailupeite",
Kati Tenhunen kuvaa museokierrosta.
 |
| riisalla suojattu ikoni |
 |
| muistoarkku |
"Kierroksemme alkoi vartin yli kaksitoista. Meitä opasti museon työntekijä Tarja Svesk. Museo oli todella upea ja tunnelmallinen. Taustalla soi ilmapiiriin sopiva musiikki. Kierroksemme aikana saimme kuulla ortodoksisen kirkon historiasta, luostareista, ikoneista ja nähdä kaikenlaista hienoa. Eri aikakausina tehdyt ikonit ja esimerkiksi Bysanttia käsittelevä huone olivat mielenkiintoisia", Vilma Kokkonen kertoo Riisan kierroksesta.
"Opas puhui todella hyvin ja katsomatta mistään lähteestä tietoja. Hän vain osasi kaiken ulkoa. Lisäksi oli kiva juttu, että museossa sai kuvata siellä olevia esineitä. Kierros kesti noin tunnin, ja sen jälkeen oli hetki aikaa kierrellä museossa vapaasti ja katsella näitä hienoja esineitä", lyseon opiskelija Mari Lappi jatkaa.
