Tökkää tellusta, kutista palloa!

Tökkää tellusta! Kutista palloa! -tapahtumaa vietettiin Rautavaaran Metsäkartanolla torstaina 23. lokakuuta 2014. Myös seitsemän Iisalmen lyseon opiskelijaa, kolme vaihto-opiskelijaa ja lyseon tiloissa opiskelevat afgaaninuoret osallistuivat tapahtumaan.

Jo perinteiseksi muodostuneen kansainvälisen nuorisotiedotuspäivän aikana pohjoiskarjalaiset ja -savolaiset nuoret saivat tietoa kansainvälisistä mahdollisuuksista maailmalla. He pääsivät tutustumaan eri kulttuureihin ja kokeilemaan, mitä on olla aktiivinen kansalainen ja vaikuttaa omassa elinympäristössään.

Metsäkartanolle saapumisen jälkeen ryhmät kokoontuivat saliin, jossa tilaisuuden avasivat Antti Korhonen ja Maija Jeskanen.  He kertoivat päivän toteuttamisesta toiminnallisina työpajoina, joita pitäisivät ulkomaalaiset vapaaehtoiset. Päivän toteuttamisessa oli mukana myös Metsäkartanon nuorisotiimi.

Vapaaehtoistyöntekijät  Libanonista, Espanjasta, Algeriasta, Israelista, Kreikasta ja Valko- Venäjältä tervehtivät paikalle tullutta nuorisoa musiikki-  ja tanssiesityksellä.

Avajaisten jälkeen nuoret jakautuivat ryhmiin. Ensimmäisenä tutustumiskohteena oli "aistilabyrintti", jossa äänien, kosketuksen ja sokeuden avulla luotiin kuva aivan erilaisesta ympäristöstä. Lyseon oppilaat pitivät paikaa sekä jännittävänä, pelottavana että mielenkiintoisena.

Aistilabyrintissa

Keskustelua kokemuksesta

Metsäkartanon päärakennukseen sijoitetussa kulttuuribasaarissa oli mahdollista tutustua mm. eri maiden ruokiin, tapoihin, taiteeseen ja historiaan.

Espanjan pöytä kulttuuribasaarissa

"Kulttuuribasaarissa pääsi maistamaan erilaisia ruokia, mutta kreikkalinen ruoka oli makeinta" , komentoi lyseon opiskelija Minna Rönkkö.

hennakuviointia

Algerialainen vapaaehtoistyöntekijä

Algerialainen vapaaehtoistyöntekijä esitti korttitemppuja.

ja korttitemppu

"Päivä oli mahtava ja kaikki työpajat olivat hauskoja. Parhaiten mieleen jäi kuitenkin pelikorttitaikatemput",  kertoi lyseon opiskelija Henna Ylönen.

Flamencotanssissa ensimmäinen tehtävä oli tehdä oma pääkoriste. Sitten keskityttiin tanssimiseen.

"It was a wonderful experience to know people from other countries and learn their culture. I also liked the activites", lyseon vaihto-opiskelija Ramiro Torrees totesi päivästä.

Lyseon opiskelija Minna Rönkkö taas kuvasi tuntemuksiaan päivän jälkeen näin:

"Olin Rautavaaralla jo viime vuonna ja halusin nyt lähteä uudestaan oppimaan lisää erilaisista kulttuureista. Aikaisempi kokemus tapahtumasta oli mahtava ja se oli pakko kokea uudelleen! "

"Päivä oli jälleen kerran onnistunut ja siitä jäi hyvä mieli, kun lähdimme ajamaan takaisin kotiin. Opin uusia asioita eri kulttuureista, varsinkin flamencon tanssiliikkeet jäivät muistiin. Sain enemmän itsevarmuutta englannin puhumiseen ja nyt tiedän Metsäkartanon toiminnasta enemmän. Päivä oli antoisa ja mahtava jälleen kerran. Suosittelen kaikille!"   

teksti: Maria Markkanen ja Soile Saarela
kuvat: Maria Markkanen

Tärkeintä kirjoittajalle on oma tyyli - Antti Heikkinen vierailulla lyseossa

Ylä-Savon kirjastojen kirjailijakiertue toi juuri ennen syyslomaa nilsiäläisen kirjailijan Antti Heikkisen Iisalmeen. Kirjailija ja toimittaja Heikkinen vieraili myös Iisalmen lyseossa torstaina 9.10.2014 kertomassa kirjailijantyöstä lyseolaisille.

Heikkinen sai tänä vuonna Savonia-palkinnon esikoisromaanistaan Pihkatappi, ja lisäksi hän on ollut viime viikkoina julkisuudessa äskettäin ilmestyneen Juice Leskisen elämäkerran Risainen elämä vuoksi.

Heikkinen kertoi aluksi siitä, miten hän alkoi kirjoittaa, miten esikoisromaani syntyi ja kuinka hänestä tuli kirjailija. Niitä, jotka haaveilevat kirjoittamisesta, Heikkinen rohkaisi: "Älkää antako periksi. Kustannuskynnyksen ylittämiseen tarvitaan myös helvetisti hyvää tuuria niin kuin kaikessa. Ei riitä, että on hyvä kirjoittaja ja hyvä tarina." Kirjoittajalle tärkeimmäksi hän mainitsi oman tyylin löytämisen.

Heikkinen myös muistutti kirjailijantyön realiteeteista: "Rikastumaan sillä ei pääse. Tuntemattoman esikoiskirjailijan teosta myydään yleensä noin 400 kappaletta, joista kirjailija saa noin kolme euroa kappaleelta miinus verot, mikä on aika vähän sielun vuodattamisesta ja vuosien työstä."

Kirjailija nauratti yleisöään kertomalla hupaisia sattumuksia siitä, kuinka hänen kirjoihinsa on suhtauduttu hänen kotipaikkakunnallaan Nilsiässä. Osalla lukijoista on mennyt fakta ja fiktio sekaisin, kun Heikkisen esikoisteosta on luettu omaelämäkertana.

Faktaan sen sijaan perustuu 2.10. ilmestynyt Juice Leskisen elämäkerta, jonka syntymisessä on jälleen sattuma ollut vahvasti mukana. Heikkinen kuvaili omaan humoristiseen tyyliinsä kohtaamisiaan Juicen kanssa. Heikkinen oli viimeisiä, jotka ehtivät jututtaa Juicea ennen tämän kuolemaa, ja hän oli viimeinen toimittaja, joka haastatteli Juicea.

Seura-lehti pyysi Juicen kuoleman jälkeen Heikkiseltä kuvia viimeisestä haastattelusta, ja kun kuvia käytettiin sovitusta poiketen, Heikkinen kuvasi tunteitaan: "Hirveä häpeän määrä! Halusin hyvittää Juicelle kuva-asian joskus." Juicen elämäkerta oli kahden vuoden pinnistys, ja kun lähes 500-sivuinen teos oli valmis, Heikkinen ajatteli, ettei sen paremmin hyvitystä pysty tekemään - tosin hän myönsi, ettei ole täysin tyytyväinen teokseensa, itsekriittinen kun on.

Lyseolaiset saivat esittää kysymyksiä luennon lopuksi, ja Heikkiseltä kysyttiin mm. Pihkatappi-kirjan nimestä, kirjailijantyön parhaista puolista, suosikkikirjailijoista ja teosten lopetuksista. Heikkisen mielestä parasta kirjailijanammatissa on se, "kun työ juoksee ja teksti kulkee eikä ole väkisin väännettyä". Toinen  huippuhetki työssä on se, kun saa valmiin kirjan käteensä, vaikka Heikkinen  tunnustaakin pelkäävänsä arvostelijoiden kommentteja.

Seuraavasta teoksesta Heikkinen paljasti: "Tiedän, miten seuraava romaani alkaa ja loppuu, mutten sitä, mitä siinä välissä on. " Jäämme siis odottelemaan!

Lyseon ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat kommentoivat Heikkisen luentoa seuraavasti:

"Tosi hyvä luento. Kirjailija osasi puhua hauskasti ja mielenkiintoisesti. Oma ajatus ei lähtenyt harhailemaan." Siri Juntunen 14B

"Monipuolinen, ei liian asiallinen."  Milja Mehtonen 14C

"Mukava, ei pitkästyttänyt." Aleksi Kokkonen 14B

"Osasi humoristisesti saada kuulijoita mukaan ja vastaamaan kysymykseen." Miro Lappalainen 14C

"Kirjat vaikuttivat monipuolisilta. Pihkatappi-romaani alkoi kiinnostaa nimensä ansiosta." Niko

"En ole lukenut samantapaisia kirjoja ennen, joten voisin lukea Antti Heikkisen kirjoja." Sara Oikarinen 14A

Kiinnostuitko Heikkisen Pihkatappi-teoksesta tai Juicen elämäkerrasta Risainen elämä?
Lue lisää

- http://www.siltalapublishing.fi/fi/kirja/kotimainen-kaunokirjallisuus/108/pihkatappi
- http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/antti-heikkinen-pihkatappi/1347209
- http://www.savonsanomat.fi/viihde/kirjat/antti-heikkinen-risainen-elama-juice-leskinen-19502006/1907061
- http://yle.fi/uutiset/juice_leskisen_risainen_elama_viimein_kirjaksi/7499416 .

teksti: Soile Saarela

kuvat: Maria Markkanen

Seppo Kääriäinen vierailulla lyseossa

Kansanedustaja Seppo Kääriäinen vieraili Iisalmen lyseossa maanantaina 1.9.2014 yhteiskuntaopin vaikuttajakurssilla, jossa käsitellään nimensä mukaisesti yhteiskunnallista vaikuttamista.

Kurssin opettaja, lehtori Juha Hieta kertoi, että Kääriäinen oli ilahtunut saatuaan vierailukutsun entiseen opinahjoonsa. Seppo Kääriäinen kertoi aluksi omasta opiskeluajastaan Iisalmen lyseossa. Hänen mielenkiintonsa politiikkaa ja yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan heräsi historian oppitunneilla. Opettajan vaikutus asiaan oli ilmeinen. Seuraavaksi kansanedustaja Kääriäinen siirtyi opiskeluaikaansa korkeakoulussa ja kertoi ajautumisestaan politiikkaan - osittain sattumalta.

Lyhyen henkilöhistorian jälkeen Seppo Kääriäinen käsitteli yritystoiminnan merkitystä Ylä-Savon ja Iisalmen menestyksen kulmakivenä. Alueella toimii menestyviä yrityksiä, joiden varaan on hyvä rakentaa. Vierailunsa lopuksi kansanedustaja vastaili yleisön kysymyksiin. Ajankohtaisena aiheena nousi esille Ukrainan tilanne ja sen vaikutus Suomeen.

Poliittisesta urasta kiinnostuneille kokenut poliitikko antoi seuraavan neuvon: "Rakentakaa oma toimintanne luottamuksen varaan!" Kääriäisen mukaan luottamuksen saavuttaminen vaatii pitkäjänteistä työtä, mutta sen voi menettää hetkessä. Luottamuksen ylläpitämiseen kannattaa hänen mukaansa panostaa.

Lyseon opiskelija Senni Martikainen (13C) oli yksi Kääriäistä kuuntelemassa olleista opiskelijoista. Hän kommentoi Kääriäisen vierailua:

"Kuulin vierailusta kavereiltani, ja vaikka en ollut itse kurssilla, halusin ottaa osaa. Kääriäinen on tunnettu iisalmelainen politiikko, jonka vaikutukset ovat näkyneet oikeasti Suomen tärkeimmässä toimielimessä, eduskunnassa. Olen itse todella kiinnostunut politiikasta ja haluaisin samanlaiselle tielle kuin hän. Yllätyksenä tuli, että Kääriäinen oli ohjautunut politiikkaan mukaan sattumalta, keskustan puoluesihteeristä lopulta jopa ministeriksi asti. Hän korosti tärkeitä asioita, joista voimme ottaa oppia. Tärkeintä on luottamus, jonka voi kasata vuosien kuluessa mutta menettää sekunnissa."

Senni piti hienona asiana sitä, ettei "Kääriäinen ole helsinkiläistynyt vaan puhui kotiseudustaan lämmöllä", mikä korostaa Sennin mielestä Kääriäisen vakuuttavuutta poliitikkkona. "Hän korosti myös ylpeästi yläsavolaisia yrityksiä ja niiden menestystä Suomen tasolla. Rupesin ajattelemaan kotiseudustani arvokkaammin kuin aikaisemmin. Vaikka asumme kaukana suurista kaupungeista, on meillä vahva, kansainvälinen verkosto yritystemme, kuten Olvin, kautta", Senni kertoi ajatuksistaan.

"Vierailut ovat aina todella mielenkiintoisia ja niitä saisi olla enemmänkin! Ne ovat mukavaa vaihtelua ja tekevät opiskelusta innostavampaa", Senni totesi haastattelun lopuksi.

kuvat: Maria Markkanen
tekstit: Juha Hieta ja Senni Martikainen
toim.: Soile Saarela

Tervetuloa lukioon!

Uusi lukuvuosi 2014-2015 aloitettiin Iisalmen lyseossa 11.8.2014. Uusia opiskelijoita eli 14-vuosikurssilaisia lyseossa aloitti kaikkiaan noin 85. Edellisvuosien tapaan uusille lyseon opiskelijoille ryhmänohjaajineen järjestettiin ryhmäytymispäivä Rautavaaran Metsäkartanolla.

 

 

  

Tänä vuonna tuo ryhmäytymispäivä oli pe 22.8., ja Metsäkartanolla opiskelijoille oli järjestetty erilaisia toimintapisteitä, joissa opiskelijat pääsivät melomaan, kokeilemaan jousiammuntaa ja testaamaan taitojaan ongelmanratkaisutehtävissä sekä köysiradalla.

Haastattelimme 14B-ryhmän opiskelijoita Wilman välityksellä tutustumispäivän jälkeen ja kysyimme heiltä seuraavat kysymykset:

1. Miksi valitsit opiskelupaikaksi lukion ja juuri Iisalmen lyseon?

2. Minkälainen vaikutelma lyseota on jäänyt parin ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen?

3. Mikä lyseossa on parasta?

4. Mitä pidit tutustumispäivästä Rautavaaralla?

5. Mistä erityisesti pidit Rautavaaralla ja miksi?

 1. Valitsin lukion, koska en tiennyt mille alalle haluaisin amiskaan ja lukio oli minulle parempi vaihtoehto, sillä saan aikaa miettiä mihin ammattiin haluan. Iisalmen lyseoon tulin, koska en halunnut muuttaa vielä Iisalmesta pois.

2. Hyvä vaikutelma, sillä lyseossa on hyvä ilmapiiri.

3. Parasta on se kun lukiolaiset haluavat panostaa opiskeluun ja se vaikuttaa positiivisesti työilmapiiriin.

4. Ihan mukava. Toimintapisteet olivat hauskoja ja tutustuin omaan luokkaan paremmin.

5. Ei ole mitään erityistä.

Saara Kaarakainen

 

1. Halusin lukioon ja Iisalmen lyseoon siksi, että se on lähellä.

2. Lyseosta on jäänyt ihan hyvä vaikutelma.

3. -

4. Tutustumispäivä oli ihan ok.

5. Jousiammunta oli ihan kivaa, koska en ollut ennen kokeillut sitä.

Kati Kokkonen

1. Olen pienestä pitäen ajatellut meneväni peruskoulun jälkeen lukioon, ja koska valinnan aikaan ei ollut muitakaan ideoita, päätin hakea Iisalmen lyseoon. Iisalmen lyseo on elämäntilanteelleni juuri nyt paras vaihtoehto.

2. Opettajat ja kanssaopiskelijat ovat todella mukavia, ja vaikka tahti tuntuu paljon nopeammalta kuin yläkoulussa, olen saanut lyseosta hyvän vaikutelman.

3. Suurin osa oppilaista on hakenut lyseoon siksi, että haluavat opiskella. Tämä näkyy selvästi opettajista, joiden opetusintoa eivät ole latistaneet sadat innottomat oppilaat.

4. Tutustumispäivä oli todella hauska. Hyvää vastapainoa luokassa istumiselle!

5. Metsäkartano on kaunis paikka lähellä luontoa, ja se sai hetkeksi unohtamaan harmaan kaupungin.

Siri Juntunen

1. Valitsin opiskelupaikaksi lukion, koska haluan hyvän koulutuksen yliopistoa varten, ja Iisalmen lyseon, koska se on lähellä kotiani.

2. Lyseosta on jäänyt hyvä vaikutelma, opiskelu on mukavaa.

3. Tuntijaottelu (hyppytunnit keskellä päivää ovat mukavia) sekä matemaattiset aineet

4. Tutustumispäivä Rautavaaralla oli tosi mukava, hyvää vaihtelua, rauhoittava retki.

5. Melonnasta ja jousiammunnasta, koska niitä ei pääse välttämättä tekemään kovin usein.

Toni Kortelainen

1. Valitsin opiskelupaikakseni Iisalmen lyseon, koska en vielä tiedä, mihin ammattiin aion opiskella ja lukio antaa minulle miettimisaikaa.

2. Iisalmen lyseo vaikuttaa positiiviselta ja kannustavalta paikalta tulla opiskelemaan.

3. Vaihtelevat lukujärjestykset ja hyvät opettajat.

4. Tutustumispäivä Rautavaaralla oli todella mukava! Ongelmanratkaisu tehtävät, jotka suoritettiin yhdessä oman ohjausryhmän kanssa, olivat kivoja ja hyvä tapa lähentää ihmisiä. Oli myös hauskaa meloa ja kokeilla, kuinka jousta käytetään.

5. Pidin erityisesti köysiradasta, joka meidän piti suorittaa ryhmänä yhdessä toisiamme auttaen. Kahden puun välissä oli tolppia tietyn välein ja niiden välissä kulki vaijeri. Tämä oli haasteellista, mutta pidin tästä, koska se auttoi luottamaan omiin ryhmäläisiin ja rikkoi jännitteitä ihmisten välillä.

Ronja Hukkanen

teksti: Soile Saarela
kuvat: Maria Markkanen

COMENIUS-VIERAILU PUOLASSA 8.4.-12.4.2013

COMENIUS-VIERAILU PUOLASSA 8.4.-12.4.2013


Sunnuntaina
meillä oli vapaapäivä. Onneksemme saimme nukkua pitempään, joten edellispäivän matkustus ei enää väsyttänyt meitä. Päivän aikana kiertelimme yhdessä kaikki porukalla kaupunkia, ja iltapäivästä kävimme myös ajamassa kartinkia. Päivä oli melko rauhallinen ja sen aikana pääsi tutustumaan paremmin oman isäntäperheen nuoreen sekä muihin nuoriin. Sunnuntai päättyi mukavaan yhdessä oloon ravintolassa.

Maanantaina
 oli edessä ensimmäinen "oikea" päivä. Päivä alkoi 8.00 Elkin koulussa. Ensimmäiseksi rehtori toivotti meidät tervetulleiksi ja opettajat vaihtoivat keskenään tuliaiset. Kierreltyämme koulua paikallisen opiskelijan johdolla, keräännyimme kaikki suureen Puola-aiheiseen tietokilpailuun, jonka voittaja jäi hieman hämäräksi – me ainakin luulimme voittaneemme!

Sitten suuntasimme kaikki kohti kaupunkia hevosvaunujen kyydissä. Harmiksemme sää oli melko huono noin tunnin kestävälle kaupunkikierrokselle, mutta se ei tunnelmaa pilannut. Saavuimme kaikki jäätyneinä mutta tyytyväisinä Kulttuuritalolle, jossa meitä odottikin ruokailu.

 Syönnin jälkeen menimme katsomaan puolankielistä 3D-elokuvaa Elkistä. Lämpimän olon, pimeän salin, täyden mahan, pienen väsymyksen ja puolankielisen kerronnan vuoksi meidän suomalaisten olikin hieman vaikea pitää mielenkiintoa yllä ja silmiä auki koko elokuvan ajan. Onneksi elokuva olikin melko lyhyt. Elokuvan jälkeen pääsimmekin kiertelemään Kulttuuritaloa. Kierros loppui samaiseen elokuvasaliin, jossa olimme juuri olleet, mutta tällä kertaa siellä meitä odotti draamatunti.

 Saimme jokainen käydä valitsemassa suuresta ja hienosta puvustamosta itsellemme mieluiset rooliasut. Asut valittuamme meitä ohjeistettiin näyttelemisen saloihin. Harmiksi tunti oli melko lyhyt, ja loppui nopeasti. Draamatuntiin päättyi maanantain järjestetty ohjelma. Pikaisen siistiytymisen ja levon jälkeen isäntäperheiden luona suuntasimmekin jo kaikki yhdessä viettämään iltaa läheiseen ravintolaan, josta sai hyvää ruokaa. Illan vietimmekin siellä tutustuessamme toisiimme paremmin. Maanantaipäivästä mieleen jäi ensimmäiset esiintymiset englanniksi sekä uusien tuttavuuksien luominen.

Tiistaina
lähdimme klo 5.00 bussilla ajamaan kohti Varsovaa. Kaikki olivat aivan rättiväsyneitä, joten suurin osa nukkui alkumatkasta. Matka kesti noin 4h ja odotukset päivälle olivat suuret, varsinkin kun shoppailuaikaa luvattiin suuressa ostoskeskuksessa. Ensimmäisenä menimme suurelle puistoalueelle, jossa oli vapaana riikinkukkoja ja paljon muitakin lintuja. Kaikki halusi saada kuvan isosta riikinkukosta pyrstö auki. Sää oli juuri sopiva, ei ollut kylmä.

Puistossa oli museo, jossa kävimme opastetulla kierroksella. Sisällä oli kauniita tauluja ja patsaita Puolan entisten kuninkaiden jäljiltä. Kierroksen jälkeen olisi ollut luvassa luvattu ostoskierros, mutta olimme jääneet aikataulusta paljon jälkeen joten emme koskaan päässeetkään siihen ostoskeskukseen. Olimme hyvin masentuneita, joten saimme melkein tunnin aikaa kierrellä keskenään Varsovan keskustassa. Me kaikki viisi suomalaista opiskelijaa säntäsimme juoksuun ja onnistuimmekin tuhlaamaan rahat todella vähässä ajassa.

Lounas tarjoiltiin yliopistolla alkukeitosta pääruokaan. Bussia jouduimme odottamaan paljon aina paikasta siirtymiseen. Me suomalaiset kun aina olemma etuajassa, niin se tuntui välillä turhauttavalta. Se tuli ainakin matkalla opittua, että puolalaisilla ei ollut koskaan kiire minnekään.

Seuraavaksi meidät vietiin erittäin suurelle stadionille, jossa meitä kierräteltiin urheilijoiden suihku- ja pukuhuoneissa ja seuraamassa amerikkalaisjalkapalloilijoiden harjoituksia. Se tuntui todella kummalliselta miksi ne haluttiin meille näyttää, mutta toisaalta ihan mielenkiintoista oli nähdä niin suuri stadion.

Seuraava kohteemme oli Kopernikus-niminen tiedemaa, joka vilisi lapsia. Siellä oli mielenkiintoisia testejä ja sai kokeilla erilaisia laitteita. Saimme kuulla ilouutisen, että tulomatkalla pysähdyttäisiin jonnekin ostoskeskukseen hetkeksi. Näytti siltä, että vain suomalaiset olisivat olleet innoissaan tästä. Teimme ostoskeskuksessa hyviä löytöjä todella halvalla ja takaisin lähtö vierähti myöhempään, kuin osasimme odottaa. Bussissa onneksi juttua riitti muiden matkalaisten kanssa, kun yritimme pysyä nukahtamatta. Naurua ei matkaltamme puuttunut.

Keskiviikkona
oli ensimmäisen varsinaisen projektityön aika. Ennen ryhmätöiden aloittamista oli kuitenkin vuorossa jotakin, mitä oli jännitetty koko viikko; englanninkielinen powerpoint-esitys omasta kaupungista sekä koulusta. Pienestä panikoinnista huolimatta esitys meni kaikkien maiden osalta hyvin ja siitä olikin helppo jatkaa projektitöiden tekemistä.
Meidät jaettiin viiteen ryhmään niin, että jokaisessa ryhmässä oli yleensä vain yksi oppilas samasta maasta. Ryhmätöiden tekeminen sujui hyvin, saimme tuloksia aikaan ja siinä sivussa tutustuimme paremmin muiden maiden oppilaisiin ja pääsimme loistamaan englanninkielen taidoillamme!

Päivän kohokohdan eli lounaan jälkeen jatkoimme seuraavien ryhmätöiden tekemistä jonkin aikaa. Ne kuitenkin jäivät kesken kun oli aika lähteä viettämään vapaa-aikaa. Sen teimme parhaalla mahdollisella tavalla nimittäin shoppailemalla! Muutaman tunnin määrätietoisen ostelun jälkeen lähdimme (sloteja köyhempänä mutta monta kiloa suklaata rikkaampana) takaisin kohti koulua oppilaiden ja isäntäperheiden yhteiseen illanviettoon.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli pienimuotoinen konsertti, ja kuten kaikessa muussakin myös tässä suomalaiset saivat kunnian aloittaa. Lauloimme kaksi kappaletta, yhden suomeksi ja toisen englanniksi. Teimme ilmeisesti hyvän vaikutuksen puolalaisten vanhempiin, he nimittäin olivat sanoneet että laulaessamme näytimme ja kuulostimme enkeleiltä! Itse tosin rohkenimme olla hieman eri mieltä..

Kun lauluesitykset olivat ohi, oli lempipuuhamme eli syömisen aika. Opettajat ja vanhemmat olivat tuoneet oman maansa perinneruokia ja -herkkuja, joita olikin pitkä pöytä notkollaan. Tällä kertaa meitä suomalaisia ei haitannut tippaakaan aloittaa, ruoka nimittäin näytti paremmalta kuin hyvältä! Suomesta olimme tuoneet mämmiä, muumikeksejä ja muumilakuja. Jostakin kumman syystä mämmi ei ollut kovin suuri menestys ja ruokailun jälkeen se seisoikin lähes koskemattomana muuten tyhjällä pöydällä... Kun ruokaa oli sulateltu vähän aikaa oli tanssimisen vuoro. Hyvä musiikki ajoi niin oppilaat kuin opettajatkin tanssilattialle, ja siitä löytyykin erittäin viihdyttävää videomateriaalia!

Kun illanvietto alkoi olla ohi, jatkoimme puolalaisten sekä italialaisten oppilaiden kanssa matkaa ravintolaan jossa aika kului nopeaan kaikesta mahdollisesta juttelemalla. Opimme muutamia lauseita italiaa sekä joitakin sanoja puolaksi, ja opetimme tietysti myös suomea muille oppilaille. Kun aloimme olla niin väsyneitä että silmät painuivat väkisin kiinni, lähdimme kotia kohti lepäämään seuraavan päivän seikkailuja varten!

Torstaiaamuna
menimme koululle ja aamupäivän puuhastelimme yhdessä. Puolenpäivän aikoihin lähdimme tutustumisretkelle Mazurian Farm —maatilalle, minne menimme kaikki yhdessä bussilla.

Maatilalla ryhmämme jaettiin kahteen osaan. Toinen ryhmä tutustui maatilaan sillä aikaa kun toinen ryhmä leipoi leipää. Kierros maatilalla oli avartava kokemus, sillä suomalaiseen maatilaan verrattuna kyseinen maatila oli hyvin erilainen, ehkä jotenkin alkeellisempi. Kierroksella näimme lehmiä ja lampaita sekä suloisen koiran, joka sai ryhmältämme runsaasti huomiota. Onneksi historianopettajamme oli varautunut koirankeksein.

Maatilakierroksen jälkeen menimme leipomaan leipää, mikä oli mukavaa. Leivoimme leivän itse alusta loppuun perinteisen ohjeen mukaisesti. Lopuksi leivät paistettiin ja saimme ne retken lopuksi mukaamme paluumatkalle.

Maatilavierailun päätteeksi söimme maittavan lounaan jääkylmässä kivirakennuksessa. Ruokailun mielekkyyttä vähensi hieman se, että lusikka ei ollut pysyä kädessä palelemisen vuoksi, mutta ruoka oli onneksi erinomaista. Meille tarjoiltiin perinteistä lihakastiketta perunoiden, suolakurkkujen, lihapullien ja salaatin kera. Mieleeni jäi kuitenkin peruna–pekonipaistos, joka oli erinomaista. Jälkiruoaksi söimme rahkapiirasta. Lounaan jälkeen lähdimme takaisin kaupunkiin. Loppupäivä meillä oli vapaa-aikaa. Illalla me suomalaiset tytöt menimme isäntäperheidemme ja muutaman muun nuoren kanssa keilaamaan. Keilaamisen jälkeen menimme ravintolaan syömään ja viettämään iltaa. Päivä oli kokonaisuudessaan oikein mukava.

Aamulla tapasimme tavanomaisesta poikkeavasti punatiilisellä koululla urheilun merkeissä. Meille oli järjestetty lentopalloilua liikuntasalissa, mutta vaihtoehtoina olivat myös aerobic sekä kuntosali. Kaikki suomitytöt osallistuivat lentopalloon, ja ainakin puolalaiset osoittautuivat taitaviksi pelaajiksi. Toisin kuin heillä, meidän koululiikunnassamme ei erityisemmin olla panostettu lentopalloon, joten meillä oli aluksi hieman vaikeuksia. Myöhemmin verkot kerättiin pois ja lajiksi vaihtui sisäjalkapallo.

Urheilun jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa ennen viimeistä tapaamista iltapäivällä, joten muutamat hostimme lähtivät käyttämään meitä kaupungilla. Shoppailtuamme tarpeeksi suuntasimme tapaamispaikalle koululle, jossa viimeistelimme keskiviikkona aloittamamme ryhmätyöt. Esittely sujui kaikkien osalta hyvin ja julisteista tuli hienoja. Comenius-todistusten lisäksi jokaiselle vieraalle annettiin läksiäisiksi oma lahjakassi, joka sisälsi Comenius-kalenterin, suklaarasian ja pienen avaimenperätaskulampun. Samalla kuultiin jäähyväissanat projektin opettajilta. Yhteinen ohjelma päättyi tähän ja opettajille oli tiedossa jäähyväisillallinen ravintolassa. Me oppilaat sen sijaan suuntasimme host-koteihimme valmistautumaan illan päätösjuhliin.

Tapasimme karaokeravintolassa, joka oli yllättävän tyylikäs ja sisustettu kreikkalaistyyliin. Meidän seurueellemme oli varattu koko yläkerta, jossa pöydät oli aseteltu yhteen ison porukalle sopivaksi. Listalta löytyi paljon herkullisia ruokia ja niitä tilailtiinkin pitkin iltaa. Ja eihän karaokeravintola ole mitään ilman laulua, joten keräännyimme kaikki alakertaan laulamaan ryhmäkaraokena italialaisten opettaman Volaren. Tunnelma oli korkealla ja kaikki tulivat juttuun keskenään. Kotiin maltoimme lähteä vasta myöhään yöllä, mikä kostautui tunteja myöhemmin lähtöä tehtäessä. Parin tunnin yöunien jälkeen oli aika sanoa haikeat hyvästit muille oppilaille, eikä siitä selvitty ilman kyyneliä ja halauksia. Näissä tunnelmissa aloitimme matkan takaisin kotiin.

Heli Makkonen, Veera Leinonen, Viivi Vidgren, Jessika Huttunen, Taru Rönkä