Tiistaina 21.10. lyseosta lähdettiin linja-autolla kohti Heinävettä ja Valamon luostaria. Retkelle lähti kaksi uskonnonryhmää ja muutama historian opiskelija, toisin sanoen reilut neljäkymmentä henkeä. Matkassa vierähti noin kaksi tuntia, eli matka sujui sangen joutuisasti.
"Perillä tapasimme puolimunkki Timoteuksen, joka oli oppaamme luostarikierroksen ajan. Hän kertoi meille aluksi luostarin historiasta: luostari oli alun perin sijainnut Laatokan saaressa, mutta sodan uhatessa munkit joutuivat lähtemään luostarista sisemmälle Suomeen. Vanhasta Valamosta saatiin pelastettua joitain esineitä, kuten 800-kiloinen kattokruunu, joka oli ripustettu kirkkorakennuksen kattoon", opiskelija Aaro Hartikainen kertoo.
 |
| Oppilaat kuuntelevat luentoa Valamon historiasta. |
Timoteus kertoi, että luostari oli suurimmillaan 1913 mutta luostarin veljesmäärä väheni vuonna 1914, koska ensimmäinen maailmansota alkoi tuona vuonna ja sota verotti miehiä palvelukseen. Heinävedelle Laatokasta luostari siirtyi vuonna 1940, ja aluksi veljiä oli 170, mutta nykyään määrä on huomattavasti alhaisempi. Tämän jälkeen näytettiin video Luostarista.
Munkki Timoteus esitteli myös munkkien asuintilat ja vanhan kirkon. Vanha kirkko on puinen vanha rakennus, joka on kooltaan todella pieni. Alttarilla oli kauniita vanhoja ikoneita. Timoteus kertoi, että vanhassa kirkossa oli joskus ennen myös ruokailtu, ja ihmetteli, että miten niin pieneen tilaan on mahtunut 170 ihmistä jumalanpalveluksiin ja ruokailemaan.
 |
| Munkki Timoteus esittelee luostaria. |
 |
| Uusi kirkko |
Vanhasta kirkosta siirryttiin uuteen kirkkoon. Uusi kirkko on kooltaan paljon isompi kuin vanha, ja vanhimmat ja kauneimmat ikonit ovat siellä. Jopa kattokruunu, jonka entiset munkit olivat saaneet tuotua Laatokasta, painoi yli 800 kiloa! Kirkko oli ulkoa ja sisältä erittäin kaunis, korkea, valkoinen kivikirkko. "Täältä siirryimme ruokailuun. Ruokailun jälkeen meillä oli munkin kyselytunti, jossa saimme kysyä munkki Timoteukselta kysymyksiä munkkina olemisesta ja luostarin elämästä", lyseon opiskelijat Sanni Pulkkinen ja Noora Lesonen muistelevat.
Ruokailun jälkeen pidettiin munkin kyselytunti luostarin DVD-tilassa, jossa kuultiin mielenkiintoisia faktoja luostarin normaaliarjesta ja oppaamme Timoteuksen taustasta. Luostarin arki pyörii samanlaisen kaavan mukaan päivästä toiseen. Aamulla herätään jo varhain kukonlaulun aikaan, ja päivän ensimmäinen palvelus alkaakin jo kuudelta. Palvelus kestää puolestatoista tunnista reiluun kahteen tuntiin, jos ehtoollinen kuuluu silloiseen palvelukseen. Tämän jälkeen siirrytään aamiaiselle, jonka jälkeen munkit menevät töihin, kukin omaan tehtäväänsä. Työt on jaettu munkkien omien kykyjen mukaan. On esimerkiksi talouden-, kirjaston- ja kirkonhoitaja, opas, viinituottaja ja Timoteuksen sanoja lainaten "ATK-nörtti". Timoteus oli valittu oppaaksi hänen roudaritaustansa takia, sillä työ vaatii organisointikykyä
 |
| Viitankantntajamunkki Timoteus |
Lounas syödään kello 11 ja sen jälkeen palataan takaisin töihin. Päivä loppuu noin kello 16-17, jonka jälkeen on vapaa päivällinen ja kello18 pidetään iltarukous. Sen jälkeen munkeilla on omaa aikaa. Meidän oppaamme, Timoteus, sai ensimmäisen kosketuksensa luostarielämään jo nuorena poikana. Heidän perheellään oli kesämökki luostarin lähettyvillä, ja vaikka Timoteus ei ollutkaan kovin uskonnollinen, hän vieraili usein siellä lomailemassa. 80-luvun alussa hän muutti luostariin talkoolaiseksi pariksi vuodeksi, mutta päätyi kuitenkin ulkomaailmaan ja vietti tavallista elämää lähes 30 vuotta. Timoteuksella on allaan useita erilaisia ja mielenkiintoisiakin ammatteja, kuten opettaja, Miljoonasade-bändin roudari, miksaaja ja tv-äänittäjä. Hänellä oli vaimo, ja he saivat kaksi yhteistä lasta. Lopulta Timoteus kuitenkin tunsi kutsumusta luostariin ja päätti palata takaisin. Hän oli noviisina eli kuuliaisuusveljenä jonkin aikaa,jonka jälkeen hänet vihittiin ns. puolimunkiksi, viitankantajamunkiksi. Timoteus ei ole vielä täysmunkki, mutta toivoo sen hetken koittavan pian.
 |
| taidenäyttelyssä |
Timoteus näkee perhettään pari kertaa vuodessa. Munkit saavat parin viikon "loman" vain kerran vuodessa, jolloin he voivat vierailla sukulaistensa luona. Joskus sukulaiset tulevat myös luostariin vierailemaan. Timoteuksenkin lapset ovat vierailleet luostarissa, esimerkiksi viime kesänä Timoteus kertoi heidän olleen vieraina jopa kolme viikkoa, jonka jälkeen Timoteusoli laittanut heidät talkoisiin. Timoteus harmittelee, ettei voi jättää lapsilleen perintöä, sillä kaikki, mitä hänellä on,on luostarin omistamaa. Ainoat asiat, jotka ovat hänen omiaan, ovat vanhat kirjat. Munkit saavat vain 150 euroa kuukaudessa omiin tarpeisiinsa, kuten hygieniaan ja muihin pikkuostoksiin. Munkeilla on kuitenkin käytössään omat puhelimet ja tietokoneet, jotka ovat luostarin omaisuutta. Kaikesta omaisuudesta oli luovuttava, kun Timoteus saapui luostariin."Onhan luostarissa kolme sääntöä : köyhyys, kuuliaisuus ja naimattomuus", Christa Luttinen, Mari Tupitsa ja Eveliina Saastamoinen selittävät.
Lopuksi siirryttiin katsomaan Valamon luostarissa olevaa "Mestarin jälki"-näyttelyä, joka sisältää suomalaista uskonnollista taidetta. Esillä oli mm. Helen Schjerfbeckin, Maria Wiikin, Hugo Simbergin, Amelie Lundahlin, Albert Edelfeltin, Juho Rissasen ja Eero Järnefeltin teoksia. Tämän jälkeen oppilaat siirtyivät samoissa tiloissa olevaan näyttelyyn kirkon historiasta.
 |
| Kristuksen kirkastuminen- ikoni |
"Paikkana luonnon rauhassa ja ulkopuolella hälinästä oleva Valamo vastasi odotuksiani melko pitkälti. Käsitykseni luostarin arjesta kuitenkin muuttui. Tieto siitä, että luostariin tulleet ihmiset todella ovat luopuneet kaikesta ja näkevät perhettään harvoin, muuttui todelliseksi. Minussa herää kunnioitusta heidän rohkeaa päätöstään kohtaan. Minusta ei olisi elämään luostarin sääntöjen mukaan ilman perhettäni ja muita läheisiäni", opiskelija Enni Suomalainen kertoo kokemuksestaan.
 |
| evankeliumikirja |
Teksti ja kuvat: Maria Markkanen
