Abiturientit saapuivat saliin perinteikkäänä lippusaattueena.
Nuoriskuoro Allegro aloitti esitykset kesäisellä Niin korkea oli taivas -kappaleella, jota seurasi juhlan teemaa ihanasti kuvaava Siivet kantaa maailmaa. Solisteina jälkimmäisessä kappaleessa lauloivat Liisa Loimalahti ja Emma Nousiainen. Kuoroa johti Susanna Alajuuma-Kettunen.
Puheessaan lyseon rehtori Pasi Tolonen siteerasi ylioppilaslaulu Gaudeamus igiturin sanoja todeten, että nyt todellakin on aika iloita! Ylioppilastutkinto on ollut Suomessa yhteiskunnallisesti merkittävä saavutus jo 150 vuoden ajan, ja se on paitsi tietojen, taitojen ja kypsyyden mittari, myös merkki siirtymisestä nuoruudesta aikuisuuteen. Rehtorin mukaan lukiokoulutuksen tavoite on palvella yhteiskunnan kulloisiakin tarpeita, ja se tarkoittaa, että ajan saatossa myös lukiokoulutus muuttuu. Lyseon arvot, ahkeruus, työn kunnioitus, suvaitsevaisuus ja yhteisöllisyys kuitenkin ovat pysyviä vuosikymmenestä toiseen, ja pitävät paikkansa edelleen nyky-yhteiskunnassamme. Kovan työn konkreettiset tulokset näkyivät tämän kevään juhlassa 79 lakitettavana abiturienttina. Rehtorin puheen lopuksi jaettiin stipendejä erityisen ansiokkaasta toiminnasta ja menestyksestä opinnoissa.
Musiikkiesitykset jatkuivat Laila Shaheenin, Anna Martikaisen ja Saga Lenruthin sellotulkinnalla Game of Thrones -sarjan tunnusmusiikista. Johannes Mäkinen soitti pianoa ja Kari Hyvönen kitaraa.
Riemuylioppilaiden puheen juhlaan toi Arja Jelekäinen. Hän totesi, että tuoreet ylioppilaat pohtinevat melko lailla samoja kysymyksiä kuin riemuylioppilaat 50 vuotta sitten: pääsenkö opiskelemaan haluamaani paikkaan, toteutuvatko unelmani? Jelekäisen antoi esimerkillä omasta, ei täysin mutkattomasta opintopolustaan nuorille armollisen viestin. Harmaan kiven läpi ei tarvitse mennä, vaan isonkin kiven voi kiertää. Aikaa siinä voi mennä, mutta mitä siitä! Tärkeää on tarttua tilaisuuksiin, jotta niiden ohittamista ei tarvitse jälkikäteen murehtia. Jelekäinen näki nuorten tulevaisuuden ajan kriiseistä huolimatta valoisana, ja odotti jo, mitä hienoja uudistuksia ja keksintöjä nuoret tulevaisuudessa tekevät meidän kaikkien hyväksi. Tänään ilo on ansaittua. Onni on ahkeroida ja tehdä haaveista totta, päätti Jelekäinen puheensa.
Seuraavaksi saimme nauttia Emma Nousiaisen laulamana lumoavan kauniista kappaleesta Veden alla. Johannes Mäkinen ja Kari Hyvönen säestivät pianolla ja kitaralla.
Rehtorin julistettua abiturientit ylioppilaiksi koko sali yhtyi perinteikkääseen ylioppilaslauluun Gaudeamus Igitur.
Uuden ylioppilaan tervehdyksessä lukiotaivaltaan kertasi Tomi Nissinen. Nissisen persoonallinen ja välitön puhe sai yleisön naurahtelemaan hänen muistellessaan, kuinka korona-aikana koulussa ähistiin ja puhistiin maskit päällä, ja kuinka penkkaripäivän kuorma-autoajelu sai lukulomalle jäävät abiturientit tuntemaan itsensä kuninkaallisiksi. Puheen mahtava Rölli-imitaatio sai ansaitut aplodit ja painunee yleisön mieleen pitkäksi aikaa! Uusi ylioppilas totesi lukion antaneen hänelle juuri niitä asioita, joita oli luvattukin: hyvän yleissivistyksen, uusia tuttavuuksia ja avaimet jatkaa mihin vain. Nissinen päätti puheensa uskoen, että jokaiselle löytyy paikka, johon voi asettua ja jossa tuntee olonsa hyväksi. "Nähdään, kun tavataan!", lopetti puheensa valoisa uusi ylioppilaamme.
Iisalmen naisvoimistelijoiden Safiirit-ryhmä antoi yleisön nauttia tanssiesityksestä nimeltä Body love.
Lopuksi juhlaväki lauloi vielä yhteisesti Suvivirren.
Juuri lakitetut ylioppilaat saattelivat liput kulkueena ulos salista lyseolle, jossa kuvattiin iloisia ilmeitä ja voitonriemua!
Iisalmen lyseon koko henkilökunta onnittelee lämpimästi jokaista kevään uutta ylioppilasta!
