Satamassa innokkaat pilkkijät saivat saaliiksi ainakin ahvenia. Iisalmen pilkkijät ry oli mukana tapahtumassa opastamassa ja tarjoamassa lainavälineistöä.
Liukumäessä koettiin vauhdin hurmaa monenlaisilla tyyleillä. Mainiot vauhdit saatiin Haukiniemen matonpesupaikalta jäälle laskien.
Jäällä lukiolaisia kyydittiin perinteisellä kirkkoreellä.
Sisäpihan puolella oli tarjolla makkaraa, mehua ja laskiaispullia.
Opiskelijat pitivät ulkoiluiltapäivää onnstuneena. Suuri osa abiturienteista valmistautuu jo talvilom jälkeen alkaviin yioppilaskirjoituksiin, joten paikalla oli lähinnä ensimmäisen ja toisen vuosikurssin opiskelijoita. Ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Vilma Kärkkäinen ja Helmi Kärkkäinen iloitsivat kaikille yhteisestä tapahtumasta ja vaihtelusta lukion arkeen.
Aino Kiiskinen, Iiris Lappalainen, Ronja Turpeinen ja Laila Shaheen olivat haastateltaessa ehtineet ottaneet osaa jo mäenlaskuun ja lumipallonheittoon. Myös he arvostivat vaihtelua opiskelun arkeen ja pitivät siitä, että tarjolla oli erilisia aktiviteetteja. Erityisesti hevosajelumahdollisuus sai kiitosta erityisyydestään.
Opiskelijakunnan hallituksen jäsenet Viivi Niiranen ja Jorik Hoxha seurasivat mäenlaskua rannassa
Ajatus kaikille yhteisestä ulkoilutapahtumasta oli virinnyt hallituksen keskuudessa hyvien säiden innoittamana. Tapahtuma oli ideoitu nopeasti ja järjestelytkin hallitus oli saanut tehdyksi jouhevasti yhteistyötahojen ystävällisellä avustuksella. Hoxha ja Niiranen olivat saaneet jo iltapäivän aikana osallistuneilta kiitosta tapahtumasta. Korona-aikana lukiolaisten yhteisiä tapahtumia ei ole voitu juuri järjestää, mutta nyt hyvä sää ja opiskelijakunnan hallituksen luovuus mahdollistivat ulkoiluiltapäivän iloisissa merkeissä!
Laskiasperinne on vanha, ja monien muiden juhlien tavoin siihen liittyy Suomessa sekä peltoviljelykulttuuriin liittyviä että kristillisiä piirteitä. Juhla ajoittuu kristillisen perinteen mukaisesti seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä. Pääsiäiseen kestäneen paastonajan alkamisen vuoksi laskiaisena on syöty tukevasti, ja tämä perinne näkyy nykyisinkin hernekeiton ja laskiaispullien muodossa.
Kustaa Vilkuna toteaa "Vuotuisessa ajantiedossa" (1950), että vanhassa kansanperinteessä laskiainen on liittynyt erityisesti naisten talvisten kehruutöiden päättymiseen. Langat piti saada kehrättyä valmiiksi laskiaiseksi, sillä laskiaisen jälkeen tuli jo aloittaa enemmän valoa vaativa kankaiden kutominen. Naiset pukeutuivat valkoisiin tai vaaleisiin vaatteisiin ja harjasivat hiuksiaan, jotta seuraavan vuoden pellavasta tulisi pehmeää ja puhdasta. Tytöt laskivat samasta syystä mäkeä hiukset vapaana, ja laskiessa kotitaloon huudettiin pitkiä pellavia, hienoja hamppuja, nauriita kuin lautasia ja räätiköitä (eli lanttuja) kuin nurkanpäitä. Ruuan piti laskiaisena olla rasvaista, koska uskottiin, että mitä enemmän rasva laskiaisena kiilsi sormissa ja suupielissä, sitä enemmän siat kesällä ihoisivat ja lehmät lypsäisivät. Rasvat sormistaan nuoleva puoestaan saisi kesällä sirpistä haavoja sormiinsa.
Työt piti laskiaisena lopettaa aikaisin, jotta lopun vuottakin ne saataisiin aina ajoissa tehdyksi. Tähän perinteeseen ulkoiluiltapäivä sopikin mitä mainioimmin.
