"Nuoret ja vapaa-aika Euroopassa" tapaamiseen Italian Toscanassa.

Iisalmen lyseon viisi oppilasta ja kolme opettajaa osallistuivat huhtikuussa Euroopan Komission ja Suomen CIMO:n rahoittaman Comenius-projektin "Nuoret ja vapaa-aika Euroopassa" tapaamiseen Italian Toscanassa. Projektissa on kahden vuoden aikana tutkittu ja vertailtu eri maiden (Saksa, Suomi, Puola ja Italia) nuorten vapaa-ajan viettomahdollisuuksia mm. kyselyin ja tutustumalla paikallisiin vapaa-ajan mahdollisuuksiin. Kaksi vuotta sitten Iisalmen lyseossa projektiin pääsi mukaan kaikki halukkaat 15 oppilasta, joista suurin osa oli silloin lukion juuri aloittaneita. Ensimmäisellä vierailulla Saksassa olivat ne, jotka lukivat saksaa ja hyötyivät siis saksankielisistä ystävyyssuhteista, viisi seuraavaa pääsi tutustumaan puolalaiseen Elkin kaupunkiin ja loput viisi nyt Italiaan Bargan kaupunkiin. Kaikki olivat omalta osaltaan mukana huolehtimassa vastavierailulla olevista eri maiden opiskelijoista, kun he olivat täällä Iisalmessa viime elokuussa ja asuivat iisalmelaisissa perheissä. Vaikka se kuulostaakin kliseiseltä, elokuisessa Suomessa vieraisiimme teki kaikkein suurimman vaikutuksen kesäinen luonto, rantanuotio lettuineen, rantasauna ja järvessä uiminen!

Näiden Comenius-ohjelman projektien tarkoitus on saada Euroopan nuoret yhteistyöhön tutustuttamalla heitä jo nuorena toisiinsa ja siihen, minkälaista on elää arkea muualla Euroopassa. Tämän vapaa-aika projektin kautta siihen osallistuneet nuoret ovat yhdessä tehneet töitä, mutta myös kokeneet ja kokeilleet eri maissa mm. näitäkin vapaa-ajan viettotapoja: improvisaatioteatteria ja draamaa, bändisoittoa, kansantansseja, videokuvaamista, erilaisia urheilulajeja kuten luistelua, go-kartingia, pesäpalloa ja beach-volleytä, vaeltamista, taiteen tekemistä ja käsitöitä, kulttuurin harrastamisesta ja erilaisista museoista ja tiedekeskuksista puhumattakaan. Ennen kaikkea nuorisoa näyttää kaikkialla yhdistävän halu viettää vapa-aikaansa toisten nuorten kanssa! Monet opiskelijat ovat näiden Comenius-projektien kautta löytäneet elämänikäisiä ystävyyssuhteita eri maista – ja tässä projektissa on voinut myös löytyä aivan uusi vapaa-ajan kiinnostuksen kohdekin.

 

Tänä vuonna on odotettavissa suuri uudistus EU:n ohjelmissa, kun yleissivistävän koulutuksen Comenius-ohjelmat lakkaavat ja tulee yksi ja yhteinen kattava Erasmus+ ohjelma, johon on yhdistetty kaikki eri koulutusasteet päiväkodeista korkeakouluihin ja urheiluseuroihin sekä nuorisotyöhön. Haku näihin uusiin ohjelmiin on juuri päättynyt, eikä kukaan oikein tiedä minkälaisia projekteja niissä tullaan rahoittamaan. Mutta voidaan vain toivoa, että tulevienkin lukioikäluokkien opiskelijoilla säilyisi mahdollisuus koulujen väliseen yhteistyöhön eri Euroopan maissa. Erityisen mielenkiintoista on aina ollut nähdä, kuinka erilaisia koulut eri puolilla Eurooppaa ovat. Monasti kokemus on vaikuttanut nuoriin niin, että omaa opinahjoaan ja oman kunnan panostusta nuoriin on arvostettu ihan uudella tavalla matkan jälkeen!

           

Matkapäiväkirja Italia 4-12.4.2014

Perjantaina lähdimme koululta hyvillä mielin Kuopion kautta Helsinkiin. Perillä kohtasimme heti matkamme ensimmäisen haasteen: meidän piti löytää tiemme hotellin vieressä olevaan ostoskeskus Jumboon, joka oli vaikeaa kaltaisillemme tuppukyläläisille. Pienen harhailun jälkeen löysimme Jumbon, jossa kävimme syömässä. Mietimme illalla, kuinka tulisimme selviämään seuraavasta viikosta, kun eksyimme jo Suomessa!

Lauantaina herätys oli kello neljä. Vissiin väsytti. Lentokentältä Helsingistä emme muista paljoakaan, koska luultavasti unissakävelimme opettajien ohjauksessa.  Lento Helsingistä Müncheniin meni nopeasti. Münchenin lentokentällä jouduimme odottamaan lentoa Pisaan muutaman tunnin ajan. Seuraava lento oli lyhyempi, ja huomattavasti töyssyisempi. Pisaan saapuessamme meitä oli tullut vastaan isäntäkoulumme opettaja, joka jäi laukkujen kanssa lentokentälle siksi aikaa, kun lähdimme pariksi tunniksi ihastelemaan Pisan kuuluisaa tornia ja kyllä, oli se vinossa! Tornilla otimme mallia muista turisteista, ja poseerasimme kuin kannattelisimme tornin painoa kädellämme.  Pisassa tapasimme vanhat ystävämme, puolalaiset ja saksalaiset oppilaat, joiden kanssa jatkoimme omalla bussilla matkaa Luccan kautta Bargaan. Perillä joukkomme hajaantui, sillä isäntäperheet asuivat hyvin kaukana toisistaan Serchio-joen laakson rinteillä. Illan vietimme tutustuen isäntäperheisiimme. Söimme hyvin, ja menimme ajoissa nukkumaan, koska olimme hyvin väsyneitä pitkän päivän jälkeen.

Vietimme sunnuntaipäivän perheidemme kanssa. Suurin osa Comenius-ryhmästä oli tutustumassa Luccaan, mutta osa oppilaista oli perheiden kanssa jossakin muualla, kuten rannikolla.  Lucca on vanha keskiaikainen kaupunki, jota ympäröi korkeat muurit. Keskustasta löytyi paljon tekemistä, kuten kauppoja, kahviloita ja turistikohteita. Suurin osa rakennuksista on melkein tuhat vuotta vanhoja. Luccassa vuokrasimme koko porukalle pyörät, joilla jatkoimme matkaamme pitkää ja tasaista katua pitkin. Päivä oli todella kuuma, ja pelkäsimme suomalaisen hipiämme palavan.  Rannikolla olleet oppilaat näkivät kauniit Välimeren rannat ja bulevardit, joita pitkin oli mukava kävellä.

Ensimmäinen yhteinen päivämme isäntäkoululla Bargassa meni nopeasti tutustuen kouluun, kaupunkiin ja muihin oppilaisiin. Suurin osa projektissa mukana olevista nuorista, Italiasta, Saksasta ja Puolasta, olivat meille jo heidän elokuisen Iisalmen vierailunsa jäljiltä tuttuja ja jälleennäkemisen riemu oli suuri! Koulun rehtori toivotti meidät tervetulleiksi Bargan kaupunkiin. Itse koulurakennus yllätti rapistuneisuudellaan, luokat olivat hyvin karuja ja pelkistettyjä, käytävät ankeita. Päivä kului projektityötämme tehdessä ja zumbatunnilla. Lounas koululla oli erittäin hyvä ja sen oli valmistanut samaan kompleksiin kuuluneen ammattikoulun ravintola-alan opiskelijat. He tarjoilivat meille (hovimestarit, tarjoilijat upeasti puettuina) neljän ruokalajin kattauksen, ja ruoka tarjoiltiin upeasti pöytiin. Yleensä koululaiset eivät Italiassa saa koululounasta, heillä täytyy olla eväät tai he syövät vasta koulupäivän loputtua. Liiankin täydellä vatsalla me kuitenkin jatkoimme päiväämme. Aurinko lämmitti ja ihan meinasi hikeä pukata kun aarrejahdissa juoksimme ylös ja alas ympäri Bargan kapeita, jyrkkiä keskiaikaisia kujia etsien vastauksia kysymyksiin. Paikalliset ihmiset taisi vähän ihmetellä, mutta kyllä sieltä kannustustakin kuului ohi juostessa. Vapaan illan kukin oppilaista vietti omien isäntäperheidensä kanssa tutustuen italialaiseen elämänmenoon.

Tiistaipäivän vietimme kauniissa ja historiallisessa Sienassa, joka on Toscanan tunnetuimpia paikkakuntia. Siena on UNESCO:n maailmanperintökohde, ja kaupunki tuli meille päiväretkellä tutuksi. Sienassa ei ollut toisen maailmansodan aikana taisteluja, joten sen rakennukset ovat säilyneet tosi hyvin, päinvastoin kuin Pisassa missä pommitettiin ja Bargassa missä taisteltiin. Vierailimme Sienan historiallisessa museossa ja tutustuimme kaupungin isoon katedraaliin, ja sitten saimme kierrellä vapaasti kaveriporukassa kaupungilla mm. jäätelöä ja pitsaa syöden, aurinkoa ottaen, eri maalaisten kavereiden kanssa jutellen ja ihmetellen. Koteihin palasimme vasta todella myöhään, sillä matka kesti linja-autolla noin 3 tuntia suuntaansa. Vaikka päivä oli ollut aurinkoinen ja lämmin, saatiin illaksi sadekuuro. Onneksi olimme linja-autossa, missä olikin tunnelmaa, sillä vietimme pitkän paluumatkan lauleskellen ja vieraita kieliä ja sanoja opetellen.

Aloitimme keskiviikkopäivän koululla projektitöiden parissa. Pohdimme nuorten vapaa-ajan riittävyyttä ja mahdollisuuksia omilla kotiseuduillamme. Hauskaa oli yhdessä pohtia sitä, mitä aikuiset voisivat nuorten hyväksi tehdä, jos raha ei olisi esteenä. Keskipäivällä kävimme Bargan kaupungintalolla kuuntelemassa kaupungin pormestarin ja maakunnan koulutuksesta vastaavan ministerin tervetuliaispuheita, ja rehtorimme lahjoitti Bargan kaupungille Iisalmen kaupungin lahjana uuden Iisalmi-valokuvakirjan. Tämän jälkeen palasimme takaisin koululle opettelemaan pitsan ja erilaisten kahvien tekoa italialaisittain. Loppuiltapäivän vietimme rennosti jalkapalloa pelaten. Illalla vietimme isäntäperheidemme kanssa illallisjuhlia koululla, missä mahtavan ruokailun jälkeen oli tarjolla tanssia, karaokea ja elävää musiikkia ja hyvää seuraa. Alun kankeuden jälkeen saimme miltei kaikki tanssilattialle pistämään jalalla koreasti. Ruokatarjoilu oli jälleen käsittämättömän runsas ja tarjolla oli myös meidän oppilaiden tekemää pitsaa.

Torstaina olikin edessä elämämme suurin haaste: päästä 1603 metriin Pania di Corfino -vuoren huipulle. Onneksi sentään lähdimme liikkeelle noin 1200 metristä, eli olimme jo silloin korkeammalla kuin suurin osa Suomesta. Auringon paahtaessa matka oli rankka ja pitkä ja korvia särki paine-eron takia. Vuoren huipulla näkymät Serchio-joen laaksoon ja Apenniinien vuoristoon olivat kuitenkin kiipeämisen arvoisia!  Alastulo oli vielä hankalampaa kivikkoisen polun takia, ja monet kompuroivatkin kulkiessaan. Vuorelta alas tultuamme siirryimme bussilla valtion luonnonsuojelualueelle Orecchiellaan. Alueella näimme monia eläimiä, kuten hassun vaaleita italialaisia karhuja ja peuroja, sekä lammikollisen parittelevia rupikonnia, jotka olivat aika paljon isompia kuin suomalaiset sammakot ikinä! Juuri kun kerkesimme huokaista helpotuksesta bussissa, että pääsemme jo lepäämään, niin bussisetä jekutti ja vei meidät katsomaan noin tuhat vuotta vanhaa Verrucolen linnaketta, joka sijaitsi yllättäen vuoren laella. Ja eikun taas kiipeämään. Onneksi matka ei ollut ihan yhtä pitkä kuin edellisen vuoren valloitus. Italian historia on ollut melko verinen, kun kaikkialla on jatkuvasti taisteltu alueiden herruudesta ja jouduttu rakentamaan puolustuslinnoja lähes joka kylään. Tämä museo edusti uudenlaista tyyliä, osallistavaa larppausmuseota. Siellä elävöitetään keskiajan historiaa niin, että kaikki pääsevät kokemaan miltä sen aikainen elämä oikeasti tuntui. Vapaaehtoiset saivat kokeilla mm. miltä tuntui olla ritarin tai jalkamiehen sotavarustuksissa (pelkkä rautalenkeistä tehty aluspaita painoi 30 kiloa!). Kun viimein pääsimme kotiin, olimme uusien jalkojen tarpeessa ja hyvin väsyneitä.

 

Perjantaiaamu alkoi aikaisin koululla. Tunsimme kaikkien tuijottavan meitä suomalaisia oudoksuen, ja syy löytyi nopeasti peiliin katsomalla: punertava nenä ja posket saivat hymyt muiden huulille. Ilmeisesti vuoren ohut ilma ja aurinko teki kepposet meidän vaaleille naamoille. Koululla teimme projektityötä tietokoneilla. Koulun rehtori kävi pitämässä meille oppilaille jäähyväispuheen ja jokaisesta maasta myös yksi oppilas lausui muutaman sanan.  Kaikille jaettiin todistukset osallistumisesta ja sitten oli kuvien oton aika. Päivään kuului myös kuorolaulua, ja erimaalaisten laulujen opettelua. Yritimme laulaa jopa puolalaista laulua, mutta sanat olivat vaikean tuntuiset suomalaiseen aksenttiin. Iltapäivällä oli hetken vapaata aikaa, ja moni kävi syömässä kuuluisaa italialaista jäätelöä ja kotonaan. Illalla kokoonnuimme yhdessä syömään pizzeriaan. Tarjoilijat kantoivat pizzaa pöytään liiankin tiheään tahtiin. Mahat täysinä siirryimme omilla kyydeillämme keilahallille discoon, missä tanssimme innokkaasti ja poikkesimme myös keilaamassa. Suuri suru iski, kun ihmiset alkoivat lähteä koteihinsa, ja piti aloittaa hyvästit. Saksalaiset ja puolalaiset lähtivät jo aamu viideltä, joten meidän suomalaisten piti hyvästellä heidät jo illalla, jotkut ehkä jopa viimeistä kertaa elämässämme. Onneksi on sosiaalinen media ja numeroita vaihdettiin kaikkien kesken, että voimme jatkaa ystävyyttämme.

Miika Holopainen, Henriikka Kilponen, Anniina Parviainen, Meea Tikkanen, Panu Tolonen