Perjantaina 25.11.2011 lyseon väki kokoontui viimeisen oppitunnin alussa Kulttuurikeskuksen Säisä-saliin katsomaan vuonna 2006 perustetun Rospuutto-ryhmän näytelmää Sarasvatin hiekkaa.
Sarasvatin hiekkaa -näytelmä perustuu Risto Isomäen kirjoittamaan, samannimiseen ekologiseen trilleriin, joka on julkaistu vuonna 2005.
Rospuutto-ryhmän kotisivuilla (www.rospuutto.com, luettu 29.11.2011) kerrotaan esityksestä näin: "Esityksessä eräänlainen kansanvalistusjoukko juoksee valtakuntaa ristiin rastiin esittämässä - - ekologista trilleriä. - - Neljä tutkijaa, venäläinen, suomalainen, filippiiniläinen ja intialainen, tekevät toisistaan tietämättä järkyttäviä havaintoja mannerjäätikön tilasta. Köysi ihmiskunnan kurkun ympärillä kiristyy sitä mukaa, kun tutkijoiden tutkimustiedon palaset lähenevät toisiaan: yhdessä ne muodostavat dramaattisen kokonaisuuden, jossa koko Eurooppaa uhkaa megatsunami."
Opiskelijat pohdiskelivat esityksen jälkeen näytelmän teemaa ja sanomaa seuraavasti:
Pia Komulainen 10B
"Mielestäni keskeinen sanoma oli ilmastonmuutos ja se, että ihmisten tulee huolehtia ilmastonmuutoksen ehkäisystä ajoissa tai Jumala pyyhkäisee pahan ihmiskunnan maan päältä ilmastonmuutoksen avulla."
Niina Rytkönen 10D
"Esityksen jälkeen rupesin ajattelemaan omaa toimintaani, jolla voisin vaikuttaa ilmastonmuutokseen. Esitys pyrkii vaikuttamaan meidän mielipiteisiimme ilmastonmuutoksesta ja sen vaaroista, esimerkiksi jäätikön sulamisesta. Esityksen tarkoitus oli varmasti avata meidän silmämme asioista, mitä voi esimerkiksi tapahtua, jos ilmastonmuutos vain jatkuu eivätkä ihmiset tee asialle mitään."
Karri-Pekka Korolainen 09E
"Esityksen sanomana oli ympäristö, sen tärkeys ja se, kuinka ympäristöä tulisi suojella ja mitä tapahtuu, jos sitä ei suojella. Äärimmäiset ympäristöilmiöt lisääntyvät ja pahenevat entisestään, jos asialle ei tehdä mitään. Ryhmä, joka näytelmässä esiintyi, edusti ihmisen hyvää puolta, joka välittää ja yrittää tehdä asialle jotain."
Opiskelijoiden mielipiteet esityksestä olivat varsin monimuotoisia:
Iida Räty 11E: "Esitys oli hyvin suunniteltu, mutta itse pitäisin enemmän täysin selkeästä juonesta ja toteutuksesta, joka ei olisi niin 'hajanainen'. Välillä repliikit olivat kuin maantiedon tai historian tunnilta, mikä tylsistytti. Välillä juoni ei edennyt ja oli pitkäveteistä. Yhtä usein tuli kyllä myös mielenkiintoisia ja viihdyttäviä vaiheita, jotka joko puhuttelivat tai viihdyttivät."
Jalmari Kettunen 10A: "Esitys oli hyvä, koska se oli hienosti tehty ja näyttelijät olivat hyviä. Se oli myös hauska, mutta aika usein hauskuus oli myötähäpeää. Nykytekniikalla teatteriesitys saadaan näköjään hyvin elokuvamaiseksi. Melkein toivoisi, että tämä olisi tehty mieluummin elokuvana. Faktat, joihin esitys perustui, kuulostivat näyteltyinä nimittäin oppitunnilta. Toisaalta kaikki kiitos näyttelijöille - on vaikeampaa näytellä livenä kuin elokuvassa, jonka voi leikata."
Jaakko Hynynen 09A:
"En pitänyt näytelmästä. Teatteri ei ole koskaan oikein kiinnostanut minua. Tiedostan teatterinäyttelemisen olevan erilaista kuin elokuvassa, mutta elokuvia paljon enemmän katsoneena teatteri tuntuu aina ylinäyttelemiseltä. Tuntui siltä, kuin sanomaa olisi oikein väkisin työnnetty katsojalle. Juonessa oli omituisia merkityksettömiä kohtia. Kai niiden tarkoitus oli hahmojen kehitys ja syventäminen, mutta ne tuntuivat väkinäisiltä, koska tarinan 'päähenkilö' oli kuitenkin ilmastonmuutos ym. ympäristöasiat."
Olli Mustonen 09C:
"Esitys oli ihan mukiinmenevä, joskin välillä hiukan tahattoman koominen. Näyttelijät olivat melko laadukkaita, tosin välillä tunteiden ilmaisussa oli aika vakavia puutteita (huudahdukset tulivat hyvin köykäisesti ulos). Näytelmästä myös paistoi selvästi läpi, että alkuperäisteoksesta oli täytynyt karsia kohtauksia pois: juoni poukkoili välillä aika oudosti. Esitys ei myöskään herättänyt suuria tunteita, vaan jätti melko kylmäksi, mihin vaikutti mm. toteutuksen köykäisyys."
Opettajat olivat varsin vaikuttuneita esityksestä.
Saksan ja ruotsin kielen lehtori Heidi Martikainen:
"Mielestäni ajankohtainen, nykyaikaisesti ja kiinnostavasti toteutettu tieteisnäytelmä. Tällaista en ole koskaa nähnytkään, voisin katsoa vaikka toisenkin samankaltaisen. Näyttelijät olivat vakuuttavia."
Biologian ja maantieteen lehtori Sara Niini:
"Näytelmä oli todella hyvä: hyvin dramatisoitu vaikea aihe. Minimalistisella lavastuksella Rospuutto-teatteri sai suuria efektejä aikaiseksi, ja mielenkiinto pysyi herkeämättä yllä. Asiasisällöllisesti Risto Isomäen teksti on erittäin tarkkaa: hän tarkastaa kaikki faktat perusteellisesti, ja hän on myös hyvin kysytty asiantuntija ilmastokysymyksissä vaikka ei olekaan luonnontieteilijä vaan tutkiva kirjailija. Dramaturgi on erittäin hyvin saanut ympäristönäkökohdat säilytettyä teoksessa. Tiedän, että hän on parhaillaan työstämässä Isomäen uusinta kirjaa Lithium6 helsinkiläisteatterille näytelmäksi, siitäkin tulee varmasti mielenkiintoinen!"
Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Tuija Ritola:
"Olin hieman huolissani siitä, miten laaja romaani saadaan siirrettyä näyttämölle. Yllätyin iloisesti! Ryhmä oli käyttänyt luovasti tekniikkaa, ja lopputulos oli oikein onnistunut. Näyttelijät tekivät hyvää työtä. Teatteriesitys oli pitkä, mutta ymmärtääkseni vain harvan lyseolaisen mielenkiinto herpaantui."
lisätietoja Rospuutto-ryhmästä: http://www.rospuutto.com/
