Ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlaa vietettiin lauantaina 29.11.2025, ja jo toisen kerran juhlapaikkana toimi Pyhän Ristin kirkko. Tänä syksynä Iisalmen lyseosta valmistui yhdeksän uutta ylioppilasta.
Liput ja abiturientit saapuivat kulkueena Veikka Tervon säestäessä trumpetilla.
Ensimmäisenä juhlassa saimme kuulla maakuntalauluperinteen jatkuvan sikermän muodossa, kun Niklas Vaarasuo lauloi ja Aapo Kärnä sekä Panu Ruotanen soittivat kitaroillaan laulusikermän Savolaisen laulusta (säv. Karl Collan, san. A. Oksanen) ja Kainuun Nälkämaan laulusta (säv. Oskar Merikanto, san. Ilmari Kianto).
Juhlapuhujaksi olimme saaneet Iisalmen lyseon ylioppilaan, muun muassa Suomen Pankissa ja Euroopan keskuspankissa työskennelleen Pentti Hakkaraisen. Hakkarainen aloitti puheensa toteamalla, että ylioppilaiden juhlapäivänä yksi elämänvaihe kääntyy uuteen. Iisalmen lyseon sisäpihan ulko-oven päälle kirjoitettu lause ”Labor improbus omnia vincit” , ahkera työ kaiken voittaa, on hyvä ohje tulevaan. Epävarman maailmantilanteen ja suurten muutosten keskellä Hakkarainen kannusti optimismiin viitaten presidentti Mauno Koiviston lausahdukseen: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka kaikki tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Vaikka koulu on usein puurtamista, se antaa hyviä valmiuksia myös epävarmoista tilanteista selviämiseen: Hakkarainen totesikin, että lyseon opit ovat häntäkin elämässä kantaneet. Vaikka todistuksen arvosanat ovat tärkeitä ja osoittavat oppineisuutta, koulussa opettajilta ja kavereilta saadut valmiudet elämään ovat ehkä vieläkin tärkeämpiä, kun suurten muutosten edessä tulevaisuuden hahmottaminen tuntuu vaikealta.
Musiikkiesitykset jatkuivat itsenäisyyspäivän teemaa noudatellen Jukka Kuoppamäen klassikolla Sininen ja valkoinen, esiintyjinä Niklas Vaarasuo, Aapo Kärnä, Panu Ruotanen, Nea Kärnä (basso) ja Veikka Tervo (rummut).
Rehtori Tolonen kiitti puheenvuorossaan syksyn ylioppilaskokeisiin
osallistuneita kokelaita ja lyseon opettajia hyvin sujuneista kirjoituksista:
puoltoäänien keskiarvo oli Iisalmen lyseossa noin puoli arvosanaa kansallista
keskiarvoa korkeampi. Lakitettavien Tolonen totesi olevan muutosten edessä. Osa
ehkä jo tietää, mihin askelet seuraavaksi johtavat. Edessä voi olla
asepalvelus, opiskelupaikan hakeminen tai ehkä töitä tai välivuosi. Sitä, mihin
oma polku myöhemmin johtaa ja millainen tulevaisuus on, ei kuitenkaan tiedä
vielä kukaan. Omaa tulevaisuuttaan rehtori kehotti ylioppilaita rakentamaan
toiveikkaalta pohjalta. Tulevaisuus ei nimittäin vain tapahdu – se rakennetaan,
ja Tolonen kehottikin ylioppilaita olemaan aktiivisia, rohkeita ja sinnikkäitä
oman tulevaisuutensa rakentajia. Lopuksi rehtori onnitteli lämpimästi uusi
ylioppilaita koko lyseon henkilöstön puolesta.
Juhlan kohokohta oli upeista esityksistä huolimatta tietenkin uusien ylioppilaiden todistusten jako. Todistukset jakoivat rehtori Pasi Tolonen ja opinto-ohjaaja Tiina Mustonen.
Rehtori julisti yhdeksän valmistuvaa ylioppilaiksi, jotka painoivat päähänsä lumivalkeat lakkinsa. Yhteislauluna laulettiin Gaudeamus Igitur, erottamaton osa lakkiaisjuhlaa.
Uuden ylioppilaan tervehdyksen juhlaan toi Atte Rissanen. Juuri lakin päähänsä painanut Rissanen muisteli lukion aloitusta todeten, että alussa kaikki uusi tuntui vieraalta ja tuleva urakka mahdottomalta. Haasteista huolimatta lukio on nyt saatu päätökseen, ja ylioppilaamme totesi, että uudet ylioppilaat voivat nyt, ”hemmetin hyvännäköisinä, juhla-asut päällä ja valkolakit päässä”, olla ylpeitä itsestään. Lukion päättyessä Rissanen kertoi tuntevansa helpotusta, mutta myös tyhjyyttä. Tärkeät hetket kavereiden ja, toisin kuin yläasteikäisenä olisi ehkä kuvitellut, myös opettajien kanssa jäävät mieleen pitkäksi aikaa, ja niitä jää myös kaipaamaan. Lopuksi uusi ylioppilaamme totesi valtavan työn olevan nyt tehty. Hän kehotti valmistuneita uskaltamaan unelmoida ja valitsemaan omannäköisensä polun elämässä, unohtamatta välillä nauraa itselleen. Puheensa hän lopetti todeten: ”Tämä lakki ei ole merkki siitä, että olemme valmiita ihmisiä vaan siitä, että olemme valmiita aloittamaan jotakin uutta. Rap-artisti Lauri Haavin sanoin, ’Ei kai siin, se oli siin, näkemiin’.”
Ylioppilaiden näin saatua lakkinsa juhlistettiin Suomen pian 108-vuotista itsenäisyyttä laulamalla yhdessä Maamme-laulu.
Juhlan päätteeksi liput ja ylioppilaat poistuivat harmaaseen, mutta tunnelmaltaan sitäkin valoisampaan, marraskuiseen iltapäivään.
Iisalmen lyseon koko väki onnittelee lämpimästi kaikkia uusia ylioppilaitaan!
