Iisalmen lyseon edustusjoukkue, opettajat Heidi Martikainen ja Iiro Keränen sekä opiskelijat Enni Danschu, Mira Hynynen, Siiri Kainulainen, Senni Kukkonen, Vilma Kärkkäinen, Liisa Loimalahti ja Vilho Maskulainen osallistuivat marraskuussa Erasmus+ GoGreenGreat! -projektin hanketapaamiseen Ranskan Limogesissa. Paikalle oli matkustanut myös Saksan tiimi Lüneburgista. Kolmas osapuoli oli isännöivä koulu, Lycée Gay-Lussac, Limogesista. Neljäs projektikoulu Sardiniasta ei tällä kertaa päässyt paikalle. Opiskelijat laativat hankematkasta alla olevan matkapäiväkirjan, jonka lukemalla pääsee mukaan matkan tunnelmiin!
Sunnuntai 12.11., Mira Hynynen
Matka kohti Ranskaa alkoi kello 6.00, jolloin istahdimme
lyseolla pikkubussiin ja suuntasimme kohti Rissalan lentokenttää. Lento
Helsinkiin lähti Kuopiosta kello 8.35, ja Helsingissä vaihdoimme Pariisin
koneeseen. Pariisin lentokentällä julkinen liikenne sakkasi, joten ahtauduimme
kahteen taksiin ja huristelimme Pariisin Austerlitzin asemalle, josta juna
Limogesiin aika lyhyellä varoajalla lähti.
Emme kerenneet nähdä sunnuntaina Pariisin kuuluisia nähtävyyksiä, mutta
saimme kokea Pariisin liikenteen, joka on päinvastainen suomalaiseen
liikenteeseen verrattuna. Monien autojen ovet olivat esimerkiksi lommolla
kylkeen törmäämisen takia ja useiden autojen rikkinäiset sivupeilit oli
yritetty korjata ilmastointiteipillä. Olimme perillä määränpäässä noin kello
20.00. Isäntäperheet odottivat meitä Limogesin rautatieasemalla, josta lähdimme
kohti heidän kotejaan.
Maanantai 13.11., Liisa Loimalahti
Ensimmäinen kokonainen päivä Limogesissa alkoi kello 9.
Menimme Vilman ja hostimme Clairen kanssa bussilla noin puolen tunnin matkan
kouluun. Ensimmäisenä ihmetytti se, ettei kouluun voi vain kävellä sisään, vaan
ovet aukeavat vain tiettyinä aikoina ja ovella seisoo valvoja, jolla täytyy
näyttää opiskelijakortti todistaakseen henkilöllisyytensä. Terrorismiuhan takia
koulu on ottanut käyttöön varatoimia. Claire esitteli meille koulua, sillä
olimme hieman etuajassa. Lopulta kaikki olivat saapuneet paikalle ja yhteinen tervetuliaistilaisuus
alkoi. Jokainen maa esitteli opiskelijansa ja mitä projektiin liittyvää on
tehnyt kotimaassaan. Koulun rehtori piti puheen ja sitten saimme croissantteja
ja juotavaa. Päivä jatkui ruokailulla, jossa tarjottiin (melkein raakaa) naudanpihviä,
pastaa ja keitettyä porkkanaa. Tarjolla oli myös suomalaiseen kouluruokaan
verrattuna runsas salaattipöytä. Ruoan jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa
ennen kaupunkikierrosta. Meitä ihmetytti koulun karu olemus ja opiskelijoiden
suuri määrä. Iltapäivällä kävelimme ympäri Limogesin kaupunkia ja pelasimme
samalla eräänlaista kaupunkisuunnistusta. Satoi vettä, mutta se ei menoa
haitannut. Pääsimme muun muassa käymään kirkossa ja näimme rakenteilla olevan
joulutorin. Limogesissa on paljon vanhoja taloja ja kirkkoja. Kävelimme monta
tuntia ja väsymys alkoi jo painaa pitkän päivän jälkeen. Lopulta reittimme
päättyi pelihallille, jossa pääsimme pelaamaan megazonea isolle pelipaikalle.
Kokeilimme myös erilaisia kolikkopelejä. Päivä oli suomalaisille pitkä, mutta
Ranskassa tavallinen koulupäivä kestää usein jopa kello 18 asti. Hostimme
Claire lähti laulutunnille, ja minä ja Vilma pääsimme Clairen äidin kyydillä
kotiin. Hostperheemme koti sijaitsi noin 30 minuutin päässä Limogesista,
kaupungissa nimeltä Ambazac. Illalla söimme päivällisen melko myöhään, noin
kello 21. Söimme alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan pitkän kaavan mukaan.
Touhukkaan päivän jälkeen uni tuli nopeasti.
Tiistai 14.11., Vilho Maskulainen
Matkalaiset olivat jo tottuneet ranskalaisen juuston makuun sekä poskisuudelmien lämpöön, joten oli aika suunnata katseet kohti uusia
seikkailuja. Määränpäämme olivat Lauscaux’n esihistoriallinen luola, sekä
banaanivöistään tunnetun Josephine Bakerin linna.
Kun saavuimme ranskalaiseen kouluumme, Gay-Lussaciin, nousimme ajoneuvoon, joka oli vielä tässä vaiheessa hajuton ja sopivan viileä
bussi. Heti, kun pääsimme moottoritielle, ranskalaiset ruskan värittämät metsät
vilisivät silmissämme. Viinitila toisensa jälkeen me matkasimme kohti
esihistoriallisella taiteella vuorattuja luolia.
Ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni luolassa, oli se,
että maalaukset eivät näyttäneet lapsen piirtämille ja epäironisesti sanottuna
en osaisi piirtää itse hienompia edes nykyaikaisella grafiittikynällä. Museossa
kiertelyn sekä muutaman tarkasti harkitun ostopäätöksen jälkeen vuorossa oli
evästauko. Koko porukalle oli hankittu vegaaninen patonki ja sipsipussi. Sain
myös tietää, että päälläni olleella Grand Teton -National Park -hupparilla on
kielellisiä juuria Ranskassa.
Lopuksi lähdimme tutkimaan Josephine Bakerin linnaa, Chateau des
Milandesia. Monet kuninkaat ovat kerskailleet oman linnansa pesijöiden
lukumäärällä, mutta Josephinen ei tarvinnut näin tehdä, koska linnan ylimmässä
tornissa oli jopa Aurinkokuninkaan otsalle hikikarpaloita nostattava moderni
pesukone.
Paluumatka sujui ranskankielisiä fraaseja opetellen sekä kulttuurien eroista keskustellen.
Tietopaketti päivän matkakohteista:
Lascaux tarkoittaa ranskaksi paikkaa, josta voi löytää
kalkkikiveä. Paikalliset tekivät siitä posliinia, ja siitä alue on saanut
nimensä. Luolat löysi joukko poikia toisen maailmansodan aikana, kun heidän
koiransa putosi vahingossa pienestä suuaukosta sisälle. Luolista tekee
historiallisesti erityisen merkityksellisen se, että ne ovat säilyneet liki
koskemattomina arvioiden mukaan jopa 10 - 25 tuhatta vuotta.
Josephine Baker taas oli alun perin Missourista kotoisin
oleva tanssija. Hän pakeni Yhdysvalloissa vellovan rasismin takia ja rantautui
Ranskaan, missä hän tuli hyvin kuuluisaksi eksoottisen tanssinsa vuoksi. Baker
oli myös hyväntekijä, joka adoptoi lapsia ympäri maailmaa muun muassa
suomalaisen Jari-pojan.
Keskiviikko 15.11., Vilma Kärkkäinen
Päivä alkoi oppitunneilla ranskalaisten hostien mukana.
Meillä oli italiaa, sitten englantia ja vielä ranskaa. Kaikilla oli aika lailla
samoja aineita, osalla lisäksi latinaa ja saksaa. Englannin tunti oli kaikkien
mielestä huippu, koska:
a) se oli ainut oppitunti, jolla ymmärsimme jotain
b) oli hienoa nähdä, kun opetus oli kokonaan englanniksi!!
Iltapäivällä kaikki lähtivät yhdessä isäntäoppilaan kanssa
kotiin tai muuhun perheen keksimään ohjelmaan. Itse lähdin toisen ranskalaisen
opiskelijan mukaan tutustumaan hänen perheeseensä ja kotiinsa. Hän oli ollut
luonani vierailulla vuosi sitten, mutta ei voinut nyt minua majoittaa. Ajoimme
bussilla 1,5h hänen kotiinsa, jossa vierailimme varsin nopeasti, sillä lähdimme
katsomaan heille tärkeitä paikkoja. Perhe vei minut katsomaan kaunista leirintäaluetta,
joka on kuulemma kesällä täynnä ulkomaalaisia turisteja, kauniit tunturit
loistivat ruskan värikkyyttä kaukaa!
Toinen paikka, jonka perhe halusi minulle näyttää, oli
sileäkivisen kallion päällä. Kauniit tunturit ja pellot kaukaakin näkyivät
vuorelle hyvin. Pelasimme perheen kanssa yhdessä kirkonrottaa, joka onnistui
hyvin sisarusten kanssa tulleesta kielimuurista huolimatta.
Illalla palasin host-perheeseeni ja istuuduimme heti
ruokapöytään. Isäntäperheessä söimme aina ensin kasviskeiton, sitten pääruoan, joka keskiviikkona oli kinkkupiirakkaa, ja jälkiruoan. Keskiviikkona oli host-perheemme
äidin syntymäpäivä, joten saimme nähdä, miten heidän perheessä juhlitaan
syntymäpäivää. Kävelimme siis kaikki yhdessä kakun takana ja lauloimme
onnittelulaulua samalla, kun useilla kynttilöillä koristeltu kakku vietiin
perheen äidin eteen. Ilta oli hauska, juttelimme ja kerroimme paljon asioita
Suomesta, sillä Suomi maana kiinnosti perhettä paljon! Samana päivänä kävin
myös perheen isän kanssa keskustelun, toki englanniksi:
Perheen isä: Niin se Suomen pääkaupunki on Moskova?
Minä: Eei, se...
Perheen isä: Niin se olikin tuo Oslo!!
Minä: Meidän pääkaupunki on kyllä Helsinki...
Aurinkoinen keskiviikko jäikin sitten reissun ainoaksi
aurinkoiseksi päiväksi. Onneksi edes yhden päivän ajan saimme nähdä Ranskaa
ilman kaatosadetta!
Torstai 16.11., Senni Kukkonen
Torstaiaamu aloitettiin projektityöskentelyllä neljässä eri sekaryhmässä,
joissa jokaisessa oli siis opiskelijoita kaikista projektimaista. Tehtiin huonekalujen
kierrätystä, pinsseihin kuva-aihioita ja painettiin kangaskasseihin kuvia.
Työskentelyn välissä syötiin koululla hernesosetta ja makkaraa. Iltapäivällä
jatkettiin projektitöitä koulun kirjastossa. Koulupäivä päättyi noin klo 18, ja
siirryttiin siitä suoraan koululla järjestettyyn cocktail-tilaisuuteen yhdessä
host-perheiden kanssa. Tarjolla oli ruokaa, juomaa ja seurustelua. Samalla
keksittiin itse ohjelmaa, muun muassa soittoa ja laulua, karaokea ja yhdessä olemista.
Ilta päättyi klo 21 kieppeillä.
Perjantai 17.11., Siiri Kainulainen
Perjantaina aamu alkoi sillä, että kävimme pienellä
porukalla aamupalalla paikallisessa kahvilassa. Sitten menimme kouluun
yhdeksäksi ja jatkoimme suoraan projektin tekemistä (muun muassa kangaskassien
painaminen, pinssien teko).
Tauoilla pelattiin paljon korttia suomalaisten kesken sekä
ranskalaisten ja saksalaisten kanssa. Kävimme myös syömässä koulun ruokalassa,
missä oli tarjolla pastaa. Lopussa saimme kaikki kaksi pinssiä ja kangaskassit
muistoksi tästä projektimatkasta. Koulu loppui viideltä.
Koulun jälkeen lähdimme kiertelemään kauppoja ja kävimme
muun muassa paikallisessa levykaupassa ja kirpputorilla. Loppuilta meni
kaupungissa isolla porukalla pyörien. Sattumalta päädyimme torin viereen
kuuntelemaan paikallista puhallinorkesteria, joka soitti tunnettuja kappaleita,
kuten Dancing Queenin. Orkesterin johtaja ohjasi yleisöä käsillään, ja välillä
hypittiin, taputettiin ja heilutettiin käsiä ilmassa. Koko Erasmus-porukka
heittäytyi ihanasti tanssimaan ja laulamaan! Emme tahtoneet lähteä, mutta
lopulta nälkä vei voiton ja menimme yhdessä mäkkäriin. Tämän jälkeen osa
ihmisistä lähti koteihinsa, ja osa meistä jäi vielä kaupungille pitämään
yhdessä hauskaa. Kotiin lähdin noin 22.30. Sen jälkeen katsoin host-perheessäni
elokuvaa. Nukkumaan päästiin yhden jälkeen, jolloin unelle jäi aikaa noin 5
tuntia.
Lauantai 18.11., Enni Danschu
Lauantain kotimatka alkoi aikaisin herätyksen soidessa jo
ennen kuutta Ranskan aikaa. Aamupala ja viime hetken pakkailu sujuivat pienessä tokkurassa. Ensimmäinen matka – noin kolmen tunnin junamatka
Limogesista Pariisiin – sujui leppoisasti kavereiden kanssa rupatellessa.
Pariisin puolella alkoi sateinen vaellus, kun siirryimme
jalan juna-asemalta Notre Damen kirkolle. Tämän maisemapysähdyksen sekä muistomyymäläkäynnin
jälkeen jatkoimme matkaa. Kahden junan, lyhyen bussikyydin ja liian monen
juoksuaskeleen jälkeen olimme selvinneet lentokentälle ja läpi sen
turvatarkastuksesta.
Ensimmäisellä lennolla jokainen teki omia juttujaan; itse
innostuin lukemaan mukaan ottamaani kirjaa. Matkaan sisältyi pientä
turbulenssia ja lyhyet unet. Korttipelitäyteisen neljän tunnin pysähdyksen
jälkeen Helsinki-Vantaan lentokentällä hyppäsimme toiselle lennolle, joka
olikin jo paljon ensimmäistä lyhyempi.
Rissalan lentokentältä kotimatkaa ei ollut enää kuin tunnin
bussimatkan verran. Matkaväsymys alkoi jo painaa, eivätkä kaikki enää pysyneet
hereillä – viimeinen pätkä kului siis nopeasti. Saavuimme kotiin noin kolmen
aikaan aamuyöllä. Vaikka reissu oli todella hauska, voin myöntää nukkuneeni
hyvin omassa sängyssäni.
