LYSEON VERKKOLEHTI LINKKI

Iisalmen lyseon verkkolehti Linkki kertoo Iisalmen lyseon ajankohtaisista tapahtumista ja projekteista.


Iisalmen lyseon Erasmus+- ryhmän vierailu Ranskassa Limogesissa 12.-18.11.2023

Iisalmen lyseon edustusjoukkue, opettajat Heidi Martikainen ja Iiro Keränen sekä opiskelijat Enni Danschu, Mira Hynynen, Siiri Kainulainen, Senni Kukkonen, Vilma Kärkkäinen, Liisa Loimalahti ja Vilho Maskulainen osallistuivat marraskuussa Erasmus+ GoGreenGreat! -projektin hanketapaamiseen Ranskan Limogesissa. Paikalle oli matkustanut myös Saksan tiimi Lüneburgista. Kolmas osapuoli oli isännöivä koulu, Lycée Gay-Lussac, Limogesista. Neljäs projektikoulu Sardiniasta ei tällä kertaa päässyt paikalle. Opiskelijat laativat hankematkasta alla olevan matkapäiväkirjan, jonka lukemalla pääsee mukaan matkan tunnelmiin!

Sunnuntai 12.11., Mira Hynynen

Matka kohti Ranskaa alkoi kello 6.00, jolloin istahdimme lyseolla pikkubussiin ja suuntasimme kohti Rissalan lentokenttää. Lento Helsinkiin lähti Kuopiosta kello 8.35, ja Helsingissä vaihdoimme Pariisin koneeseen. Pariisin lentokentällä julkinen liikenne sakkasi, joten ahtauduimme kahteen taksiin ja huristelimme Pariisin Austerlitzin asemalle, josta juna Limogesiin aika lyhyellä varoajalla lähti.  Emme kerenneet nähdä sunnuntaina Pariisin kuuluisia nähtävyyksiä, mutta saimme kokea Pariisin liikenteen, joka on päinvastainen suomalaiseen liikenteeseen verrattuna. Monien autojen ovet olivat esimerkiksi lommolla kylkeen törmäämisen takia ja useiden autojen rikkinäiset sivupeilit oli yritetty korjata ilmastointiteipillä. Olimme perillä määränpäässä noin kello 20.00. Isäntäperheet odottivat meitä Limogesin rautatieasemalla, josta lähdimme kohti heidän kotejaan.



Maanantai 13.11., Liisa Loimalahti

Ensimmäinen kokonainen päivä Limogesissa alkoi kello 9. Menimme Vilman ja hostimme Clairen kanssa bussilla noin puolen tunnin matkan kouluun. Ensimmäisenä ihmetytti se, ettei kouluun voi vain kävellä sisään, vaan ovet aukeavat vain tiettyinä aikoina ja ovella seisoo valvoja, jolla täytyy näyttää opiskelijakortti todistaakseen henkilöllisyytensä. Terrorismiuhan takia koulu on ottanut käyttöön varatoimia. Claire esitteli meille koulua, sillä olimme hieman etuajassa. Lopulta kaikki olivat saapuneet paikalle ja yhteinen tervetuliaistilaisuus alkoi. Jokainen maa esitteli opiskelijansa ja mitä projektiin liittyvää on tehnyt kotimaassaan. Koulun rehtori piti puheen ja sitten saimme croissantteja ja juotavaa. Päivä jatkui ruokailulla, jossa tarjottiin (melkein raakaa) naudanpihviä, pastaa ja keitettyä porkkanaa. Tarjolla oli myös suomalaiseen kouluruokaan verrattuna runsas salaattipöytä. Ruoan jälkeen meillä oli hieman vapaa-aikaa ennen kaupunkikierrosta. Meitä ihmetytti koulun karu olemus ja opiskelijoiden suuri määrä. Iltapäivällä kävelimme ympäri Limogesin kaupunkia ja pelasimme samalla eräänlaista kaupunkisuunnistusta. Satoi vettä, mutta se ei menoa haitannut. Pääsimme muun muassa käymään kirkossa ja näimme rakenteilla olevan joulutorin. Limogesissa on paljon vanhoja taloja ja kirkkoja. Kävelimme monta tuntia ja väsymys alkoi jo painaa pitkän päivän jälkeen. Lopulta reittimme päättyi pelihallille, jossa pääsimme pelaamaan megazonea isolle pelipaikalle. Kokeilimme myös erilaisia kolikkopelejä. Päivä oli suomalaisille pitkä, mutta Ranskassa tavallinen koulupäivä kestää usein jopa kello 18 asti. Hostimme Claire lähti laulutunnille, ja minä ja Vilma pääsimme Clairen äidin kyydillä kotiin. Hostperheemme koti sijaitsi noin 30 minuutin päässä Limogesista, kaupungissa nimeltä Ambazac. Illalla söimme päivällisen melko myöhään, noin kello 21. Söimme alkupalan, pääruoan ja jälkiruoan pitkän kaavan mukaan. Touhukkaan päivän jälkeen uni tuli nopeasti.



Tiistai 14.11., Vilho Maskulainen

Matkalaiset olivat jo tottuneet ranskalaisen juuston makuun sekä poskisuudelmien lämpöön, joten oli aika suunnata katseet kohti uusia seikkailuja. Määränpäämme olivat Lauscaux’n esihistoriallinen luola, sekä banaanivöistään tunnetun Josephine Bakerin linna.

Kun saavuimme ranskalaiseen kouluumme, Gay-Lussaciin, nousimme ajoneuvoon, joka oli vielä tässä vaiheessa hajuton ja sopivan viileä bussi. Heti, kun pääsimme moottoritielle, ranskalaiset ruskan värittämät metsät vilisivät silmissämme. Viinitila toisensa jälkeen me matkasimme kohti esihistoriallisella taiteella vuorattuja luolia.

Ensimmäinen asia, joka kiinnitti huomioni luolassa, oli se, että maalaukset eivät näyttäneet lapsen piirtämille ja epäironisesti sanottuna en osaisi piirtää itse hienompia edes nykyaikaisella grafiittikynällä. Museossa kiertelyn sekä muutaman tarkasti harkitun ostopäätöksen jälkeen vuorossa oli evästauko. Koko porukalle oli hankittu vegaaninen patonki ja sipsipussi. Sain myös tietää, että päälläni olleella Grand Teton -National Park -hupparilla on kielellisiä juuria Ranskassa.

Lopuksi lähdimme tutkimaan Josephine Bakerin linnaa, Chateau des Milandesia. Monet kuninkaat ovat kerskailleet oman linnansa pesijöiden lukumäärällä, mutta Josephinen ei tarvinnut näin tehdä, koska linnan ylimmässä tornissa oli jopa Aurinkokuninkaan otsalle hikikarpaloita nostattava moderni pesukone.     

Paluumatka sujui ranskankielisiä fraaseja opetellen sekä kulttuurien eroista keskustellen.

Tietopaketti päivän matkakohteista:

Lascaux tarkoittaa ranskaksi paikkaa, josta voi löytää kalkkikiveä. Paikalliset tekivät siitä posliinia, ja siitä alue on saanut nimensä. Luolat löysi joukko poikia toisen maailmansodan aikana, kun heidän koiransa putosi vahingossa pienestä suuaukosta sisälle. Luolista tekee historiallisesti erityisen merkityksellisen se, että ne ovat säilyneet liki koskemattomina arvioiden mukaan jopa 10 - 25 tuhatta vuotta.

Josephine Baker taas oli alun perin Missourista kotoisin oleva tanssija. Hän pakeni Yhdysvalloissa vellovan rasismin takia ja rantautui Ranskaan, missä hän tuli hyvin kuuluisaksi eksoottisen tanssinsa vuoksi. Baker oli myös hyväntekijä, joka adoptoi lapsia ympäri maailmaa muun muassa suomalaisen Jari-pojan.


 




Keskiviikko 15.11., Vilma Kärkkäinen

Päivä alkoi oppitunneilla ranskalaisten hostien mukana. Meillä oli italiaa, sitten englantia ja vielä ranskaa. Kaikilla oli aika lailla samoja aineita, osalla lisäksi latinaa ja saksaa. Englannin tunti oli kaikkien mielestä huippu, koska:

a) se oli ainut oppitunti, jolla ymmärsimme jotain

b) oli hienoa nähdä, kun opetus oli kokonaan englanniksi!!

Iltapäivällä kaikki lähtivät yhdessä isäntäoppilaan kanssa kotiin tai muuhun perheen keksimään ohjelmaan. Itse lähdin toisen ranskalaisen opiskelijan mukaan tutustumaan hänen perheeseensä ja kotiinsa. Hän oli ollut luonani vierailulla vuosi sitten, mutta ei voinut nyt minua majoittaa. Ajoimme bussilla 1,5h hänen kotiinsa, jossa vierailimme varsin nopeasti, sillä lähdimme katsomaan heille tärkeitä paikkoja. Perhe vei minut katsomaan kaunista leirintäaluetta, joka on kuulemma kesällä täynnä ulkomaalaisia turisteja, kauniit tunturit loistivat ruskan värikkyyttä kaukaa!

Toinen paikka, jonka perhe halusi minulle näyttää, oli sileäkivisen kallion päällä. Kauniit tunturit ja pellot kaukaakin näkyivät vuorelle hyvin. Pelasimme perheen kanssa yhdessä kirkonrottaa, joka onnistui hyvin sisarusten kanssa tulleesta kielimuurista huolimatta.

Illalla palasin host-perheeseeni ja istuuduimme heti ruokapöytään. Isäntäperheessä söimme aina ensin kasviskeiton, sitten pääruoan, joka keskiviikkona oli kinkkupiirakkaa, ja jälkiruoan. Keskiviikkona oli host-perheemme äidin syntymäpäivä, joten saimme nähdä, miten heidän perheessä juhlitaan syntymäpäivää. Kävelimme siis kaikki yhdessä kakun takana ja lauloimme onnittelulaulua samalla, kun useilla kynttilöillä koristeltu kakku vietiin perheen äidin eteen. Ilta oli hauska, juttelimme ja kerroimme paljon asioita Suomesta, sillä Suomi maana kiinnosti perhettä paljon! Samana päivänä kävin myös perheen isän kanssa keskustelun, toki englanniksi:

Perheen isä: Niin se Suomen pääkaupunki on Moskova?

Minä: Eei, se...

Perheen isä: Niin se olikin tuo Oslo!!

Minä: Meidän pääkaupunki on kyllä Helsinki...

Aurinkoinen keskiviikko jäikin sitten reissun ainoaksi aurinkoiseksi päiväksi. Onneksi edes yhden päivän ajan saimme nähdä Ranskaa ilman kaatosadetta!


Torstai 16.11., Senni Kukkonen

Torstaiaamu aloitettiin projektityöskentelyllä neljässä eri sekaryhmässä, joissa jokaisessa oli siis opiskelijoita kaikista projektimaista. Tehtiin huonekalujen kierrätystä, pinsseihin kuva-aihioita ja painettiin kangaskasseihin kuvia. Työskentelyn välissä syötiin koululla hernesosetta ja makkaraa. Iltapäivällä jatkettiin projektitöitä koulun kirjastossa. Koulupäivä päättyi noin klo 18, ja siirryttiin siitä suoraan koululla järjestettyyn cocktail-tilaisuuteen yhdessä host-perheiden kanssa. Tarjolla oli ruokaa, juomaa ja seurustelua. Samalla keksittiin itse ohjelmaa, muun muassa soittoa ja laulua, karaokea ja yhdessä olemista. Ilta päättyi klo 21 kieppeillä.



Perjantai 17.11., Siiri Kainulainen

Perjantaina aamu alkoi sillä, että kävimme pienellä porukalla aamupalalla paikallisessa kahvilassa. Sitten menimme kouluun yhdeksäksi ja jatkoimme suoraan projektin tekemistä (muun muassa kangaskassien painaminen, pinssien teko).

Tauoilla pelattiin paljon korttia suomalaisten kesken sekä ranskalaisten ja saksalaisten kanssa. Kävimme myös syömässä koulun ruokalassa, missä oli tarjolla pastaa. Lopussa saimme kaikki kaksi pinssiä ja kangaskassit muistoksi tästä projektimatkasta. Koulu loppui viideltä. 

Koulun jälkeen lähdimme kiertelemään kauppoja ja kävimme muun muassa paikallisessa levykaupassa ja kirpputorilla. Loppuilta meni kaupungissa isolla porukalla pyörien. Sattumalta päädyimme torin viereen kuuntelemaan paikallista puhallinorkesteria, joka soitti tunnettuja kappaleita, kuten Dancing Queenin. Orkesterin johtaja ohjasi yleisöä käsillään, ja välillä hypittiin, taputettiin ja heilutettiin käsiä ilmassa. Koko Erasmus-porukka heittäytyi ihanasti tanssimaan ja laulamaan! Emme tahtoneet lähteä, mutta lopulta nälkä vei voiton ja menimme yhdessä mäkkäriin. Tämän jälkeen osa ihmisistä lähti koteihinsa, ja osa meistä jäi vielä kaupungille pitämään yhdessä hauskaa. Kotiin lähdin noin 22.30. Sen jälkeen katsoin host-perheessäni elokuvaa. Nukkumaan päästiin yhden jälkeen, jolloin unelle jäi aikaa noin 5 tuntia.

 


Lauantai 18.11., Enni Danschu

Lauantain kotimatka alkoi aikaisin herätyksen soidessa jo ennen kuutta Ranskan aikaa. Aamupala ja viime hetken pakkailu sujuivat pienessä tokkurassa. Ensimmäinen matka – noin kolmen tunnin junamatka Limogesista Pariisiin – sujui leppoisasti kavereiden kanssa rupatellessa. 

Pariisin puolella alkoi sateinen vaellus, kun siirryimme jalan juna-asemalta Notre Damen kirkolle. Tämän maisemapysähdyksen sekä muistomyymäläkäynnin jälkeen jatkoimme matkaa. Kahden junan, lyhyen bussikyydin ja liian monen juoksuaskeleen jälkeen olimme selvinneet lentokentälle ja läpi sen turvatarkastuksesta. 

Ensimmäisellä lennolla jokainen teki omia juttujaan; itse innostuin lukemaan mukaan ottamaani kirjaa. Matkaan sisältyi pientä turbulenssia ja lyhyet unet. Korttipelitäyteisen neljän tunnin pysähdyksen jälkeen Helsinki-Vantaan lentokentällä hyppäsimme toiselle lennolle, joka olikin jo paljon ensimmäistä lyhyempi. 

Rissalan lentokentältä kotimatkaa ei ollut enää kuin tunnin bussimatkan verran. Matkaväsymys alkoi jo painaa, eivätkä kaikki enää pysyneet hereillä – viimeinen pätkä kului siis nopeasti. Saavuimme kotiin noin kolmen aikaan aamuyöllä. Vaikka reissu oli todella hauska, voin myöntää nukkuneeni hyvin omassa sängyssäni.