Lyseo mukana uudessa Comenius-projektissa

Iisalmen lyseo on jo viidettä kertaa mukana uudessa Comenius-projektissa, joka tällä kertaa kantaa nimeä ”Schule in Europa in Vergangenheit, Gegenwart und Zukunft” eli Koulu Euroopassa ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Projekti käynnistyi syksyllä 2010, ja mukana on Iisalmen lyseon lisäksi Giebichenstein-Gymnasium ”Thomas Müntzer” Hallesta Saksasta sekä koulut Puolan Elkistä ja Tsekin Zlin-nimisestä kaupungista. Kaksivuotiseen projektiin valittiin 14 lyseon opiskelijaa, ja projektiin liittyy molempina lukuvuosina yksi kurssi, jossa mm. työstetään projektin välitehtäviä ja valmistellaan seuraavaan tapaamiseen liittyviä töitä.

Iisalmen lyseon biologian ja maantieteen lehtori Helena Niemi toimii projektin koordinaattorina Iisalmen lyseossa, ja hän kertoo, että projektin tavoitteena on mm. aktivoida opiskelijat keskustelemaan ja vertailemaan oppimisedellytyksiä ja koulusysteemiä eri maissa, parantaa sosiaalisia taitoja sekä motivoida opiskelijoita ideoimaan tulevaisuuden koulua. Työmenetelminä käytetään mm. vanhempien ja opettajien haastatteluja, kyselyitä ja museokäyntejä. Tarkoitus on kiinnittää erityisti huomiota koulun sosiaalisiin suhteisiin ja niiden merkitykseen oppimisessa.

Helena Niemi

Kukin projektiin osallistuva koulu järjestää vuorollaan 5-6 päivää kestävän projektikokouksen, jossa esitellään projektin kouluissa tehtyjä tutkimuksia, keskustellaan niistä ja annetaan tehtävät seuraavaa kokousta varten. Projektin ensimmäinen tapaaminen järjestettiin marraskuussa 2010 Saksassa Hallessa, jossa vieraili kolme lyseon opettajaa ja neljä opiskelijaa. Mukana olleista opiskelijoista Louna Juntunen kertoi seuraavaa:

"Saksassa kukin maa esitteli englanniksi omaa maataan, oman maan koulujärjestelmästää ja kouluaan. Teimme esitykset projektiin liittyvällä kurssilla. Aloimme myös miettiä projektin seuraavaa aihetta, menneisyyden koulua. Pohdimme menneisyyden koulua ryhmissä ja teimme valmiiksi kaavakkeet, joiden pohjalta teemme uudet PowerPoint-esitykset Puolaan lähteville opiskelijoille."

Lounan mielestä matkan kohokohta oli perheissä asuminen: "Saksalaisista tytöistä tuli viikon aikana meille todella läheisiä ystäviä! Olemme pitäneet yhteyttä myös matkan jälkeen. Myös oman vaihtoperheeni isä on kysellyt kuulumisiani ja vaihdoimme joululahjoja jouluna saksalaisen perheeni kanssa. Vastaanotto oli sydämellinen! Oli hienoa nähdä saksalaisten arkea, kuulla kieltä ja tutustua uusiin ihaniin ihmisiin. Mieluisimmat muistot liittyvät juuri vaihtoperheeseeni ja meidän yhdessä vietettyyn aikaamme."

Hallen lisäksi opiskelijat ja opettajat pääsivät vierailemaan päiväretkillä Leipzigissä ja Berliinissä, jossa tutustuttiin mm. parlamenttiin, Bundestagiin.

Lyseon opiskelija Anni Kainulainen, joka oli myös Saksassa, kertoi matkasta seuraavaa:

"Parhaiten reissulta jäivät mieleen kaikki arkiset asiat eivätkä niinkään mitkään hienot patsaat ja linnat. Jälkeenpäin ajatellen sain eniten irti arkisista hetkistä. Pidin paljon raitiovaunulla matkustamisesta, perheen puheiden kuuntelemisesta ruokapöydässä ja kaikista pikkuasioista. Minulle asiat, kuten liikennemerkit, muropaketeiden kyljissä olleet tekstit ja saksalainen seikkailuelokuva, jonka me katsoimme yhtenä iltana, olivat yhtä tärkeitä kuin kaikki virallinen touhu. Kaikki siellä oli niin samanlaista kuin täällä, mutta kuitenkin niin erilaista. Oli kiinnostavaa, miten yht’äkkiä vain tempautui aivan uudenlaiseen ympäristöön ja elämänrytmiin. Reissu antoi minulle paljon itsetuntoa ja uskoa omiin sopeutumis- ja selviytymiskykyihin."

Koko Comenius-projektia Anni kuvailee sanalla tarkoituksenmukainen: "Jos tavoitteena on auttaa nuoria ihmisiä kansainvälistymään ja kasvattaa Suomen tunnettavuutta Euroopassa, ovat tämäntyyliset projektit siinä aivan omiaan. Nuoret ihmiset saavat omakohtaisia kokemuksia ja ensimmäisen käden tietoa muissa maissa asuvista ikätovereistaan ja heidän kulttuureistaan. Kokemukset opettavat paljon enemmän kuin mitkään oppikirjat ikinä."

Anni kertoi lähteneensä mukaan projektiin, koska kansainväliset asiat kiinnostavat häntä suuresti: "Suuri vaikutus oli nimeen omaan sillä, että oli mahdollisuus päästä reissulle ulkomaille ja saada sieltä joku vastavierailulle meille asumaan. Lisäksi aion hankkia itselleni ammatin, joka liittyy jotenkin vieraisiin kieliin, joten ulkomaiden menon tunteminen on siltäkin kannalta minulle todella tärkeää."

Myös Louna vakuutti olevansa todella onnellinen, että lähti mukaan Comenius-projektiin: "Olen tutustunut moniin uusiin hienoihin ihmisiin ja saanut rohkaisua englannin ja saksan kielen käyttöön. Comenius-projektissa on testattu myös paljon ryhmätyötaitoja, koska kaikki työt ja tehtävät tapahtuvat rymissä. Olen positiivisesti yllättynyt, miten hyvin kaikki on mennyt! Saksassa sekä Suomessa opiskelijat ovat puhaltaneet yhteen hiileen, ja olemme saaneet tehtyä hyviä esitelmiä ja pohdittua nykyistä ja menneisyyden koulua. Comenius-projekti on loistava tilaisuus lähteä ulkomaille tutustumaan uuteen kulttuuriin! Samalla tutustuu tarkemmin kotimaan kulttuuriin ja perinteisiin."

Ohessa on linkki projektin internetsivuille, joilta löytyy myös kuvia projektin Saksan-tapaamisesta
http://comeniusprojekt-tmg.de/schule-in-europa-2010-%20--2012/mobilitaeten--berichte/index.php

Lucia-juhla

Lyseon Lucia-juhlaa vietettiin alkavan koeviikon vuoksi etuajassa torstaiaamuna 9.12.2010 Pyhän Ristin kirkossa.



Lucia-kulkue lauloi kirkkoon tullessaan perinteistä Santa Lucia -laulua sekä suomeksi että ruotsiksi. Tänä vuonna Lucia-neitona oli Anne Heikkinen.




"Maa on niin kaunis"-kappaleessa sooloa lauloi Anne Heikkinen ja säestäjänä oli musiikinopettaja Paula Shaheen.





Lyseon opiskelija Niko Röntynen kertoi Lucia-perinteestä seuraavaa:



"Vuoden lyhyimpänä päivänä perheen vanhimmat tyttäret kantavat Lucia-neitoina aamiaistarjottimia ruotsalaisissa, norjalaisissa ja tanskalaisissa kodeissa. Myös eri paikkakunnat valitsevat itselleen oman neidon, joka seuralaistensa kanssa kulkee talosta taloon laulaen ja tarjoten kahvia ja glögiä. Miten valkopukuisesta tytöstä, joka kantaa kynttiläkruunua ja leipomuksilla täytettyä tarjotinta, on tullut joulunajan symboli?

Yli tuhat vuotta sitten norjalainen kuningas määräsi, että joulunajan tuli alkaa Lucian juhlasta. Luciaa pidettiin Pohjoismaissa valontuojana ja hänet liitettiin myös ruokaihmeeseen. Kerrotaan että, nälänhädästä kärsineeseen kaupunkiin oli saapunut salaperäinen laiva, jonka kokassa oli seissyt valoa loistava valkopukuinen neito. Ruoka ja valo olivat tarpeen kylmässä ja talvisessa pohjoisessa.



Legendan mukaan Lucia eli noin 300-luvulla jKr. Hän oli rikkaiden vanhempien lapsi. Tradition mukaan hänet oli kasvatettu kristityksi. Hänen isänsä kuoli tytön ollessa vielä nuori. Koska Lucia oli hyvin kaunis, oli hänellä paljon ihailijoita. Lucia oli kuitenkin päättänyt antaa elämänsä Jumalan palvelemiseen ja kieltäytyi kaikista kosinnoista. Hänen äitinsä yritti kuitenkin, ajan tavan mukaan, järjestää tyttärelleen hyvän avioliiton.

Lucia ei halunnut naimisiin pakanan kanssa, ja kolmen vuoden ajan hän onnistui välttelemän äitinsä järjestämää liittoa. Lopulta Lucia sai äidiltään luvan rikkoa kihlauksen. Kihlajaislahjansa ja myötäjäisensä Lucia lahjoitti köyhille. Vihastunut entinen sulhasmies ilmiantoi Lucian kristittynä. Lucia kieltäytyi luopumasta uskostaan. Rangaistukseksi tuomari käski viedä hänet bordelliin. Silloin tapahtui ihme: Luciaa ei saatu liikkumaan minnekään. Pelästyneet vartijat yrittivät tappaa hänet ja sokaisivat hänen silmänsä, mutta ihmeen kautta hän näki edelleen. Lopulta hänen sanotaan kuolleen pään katkaisemiseen.

Lucian kerrotaan vieneen ruokaa pimeissä tunneleissa piilotteleville kristityille. Valaistakseen tietään ja vapauttaakseen kätensä kantamaan leipää Lucia kantoi päässään kynttilöitä. Hänen pukunsa väri kuvaa puhtautta ja punainen vyö kertoo hänen marttyyrikuolemastaan."


Laulussa "Taivas sylissäni" Karoliina Mäki säesti huilullaan ja Ilona Ronkainen lauloi sooloa.





Lucia-kulkue poistui kirkosta joululaulua "Kuuluu laulu enkelten" laulaen.

Itsenäisyyspäivä ja lakkiaiset

Perjantaina 3.12.2010 oli taas aika viettää lyseon ja aikuislukion juhlallista lakkiais- ja itsenäisyysjuhlaa Säisä-salissa.



Juhlaohjelman aloitti Iinan Kristallit-ryhmä esityksellään Wellamon neidot.





Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi sivistystoimenjohtaja Kirsi-Tiina Ikonen.



Ossi Rönkkö lauloi ja säesti kitaralla Suurlähettiläiden kappaleen Kun tänään lähden.



Rehtori Pasi Tolonen jakoi puheensa jälkeen tuleville ylioppilaille ylioppilastodistukset ...



...ja apulaisrehtori Leila Rahkonen-Navia taas ylioppilaslakit. Ylioppilaaksi julistamisen jälkeen lakin päähänsä painoi lyseosta 12 ja aikuislukiosta 4 uutta ylioppilasta.



Lakituksen jälkeen oli vuorossa perinteinen ylioppilaslaulu Gaudeamus igitur.



Uuden ylioppilaan puheen piti Netta Nevalainen, jolle kohokohtina lukioajasta jäävät mieleen lakkiaisten lisäksi erityisesti vanhojenpäivä ja penkkarit.



Nuorisokuoro Allegron esityksessä En stjerne skinner i natt solistina lauloi Ilona Ronkainen. Ennen Maamme-laulua Allegro-kuoro lauloi vielä Finlandia-hymnin.





Liput ja ylioppilaat poistuivat lopuksi trumpettien tahdittamina Kulttuurikeskuksen aulaan onniteltaviksi.





ONNEA UUDET YLIOPPILAAT!!!

Retkikertomus matsävaellukselta

Lyseon opiskelijan Katri Lyytikäisen 09E retkikertomus metsävaellukselta, joka toteutettiin 24.-26.9.2010 Lieksan Kolilla.



Joka toinen vuosi järjestettävän metsävaellus-kurssin ehdottomasti odotetuin osuus, käytännön vaellus, starttasi Luma-keskuksen edestä perjantaina 24.9.2010 kello 8. Kun täyteen ahdetut rinkat oli saatu mahtumaan linja-auton tavaratilaan, matka kohti Kolin kansallispuistoa alkoi. Pysähdyimme Rautavaaran S-Marketissa, mutta muuten matka sujui rauhallisesti ja nopeastikin; ainakin itse olisin voinut jatkaa unia lämpimässä linja-autossa vielä hetken!




Perillä ohjelmassa oli ensin Ukko-Kolin päälle kiipeäminen. Portaat saivat useammankin hengästymään, mutta maisemista ei huipulla näkynyt jälkeäkään - hyvä, jos erotimme pari rinteen yläosassa kasvavaa puuta. Ryhmäkuva otettiin kuitenkin, ja sen jälkeen tutustuimme Luontokeskuksen näyttelyyn sekä multivisioesitykseen. Halu päästä näkemään valokuvien esittelemät maisemat oli suuri, mutta esityksen jälkeen täytyi kuitenkin kivuta hetkeksi takaisin linja-autoon. Luontokeskuksesta vaeltamaan lähtemisen sijaan ajoimme katomaan Pirunkirkkoa, joka oli pimeydestä ja nilkannyrjäyttämisvaarasta huolimatta vaikuttava. Sumuakin oli matalammalla sen verran vähemmän, että saimme esimakua kansallispuiston maisemista.



Pirunkirkon jälkeen pääsimme vihdoin nostamaan rinkat selkään, tekemään viimeiset tavaroiden kiinnitysvarmistukset, kiristämään hihnat ja lopulta myös ottamaan ensimmäiset askeleet polulle. Porukka hajaantui yhteisestä aloituksesta huolimatta nopeasti, mikä olikin hyvä, sillä jokainen sai edetä itselleen sopivaa vauhtia. Ennen ruokailua päästiin muun muassa kokeilemaan kolmea K:ta käytännössä, ja taisi siinä muutama vähemmän vakava tasapainon menetyskin sattua, mutta muuten siirtymä sujui varsin leppoisissa tunnelmissa.



Trangiaan otettiin tuntumaa iltapäivällä Lakkalassa noin neljän kilometrin kävelyn jälkeen. Reitin varrelta löytyi sieniä lisukkeeksi ruokaan, ja näkyivät ateriat maistuvan mainiosti ilmankin. Maahan laskettuna kurssilaisten mukanaan kantama tavaramäärä näytti järkyttävän suurelta, mutta niin vain kaikki nousi takaisin selkään, kun oli aika jatkaa. Lantiovyötä tosin täytyi löysyttää syömisen jälkeen yhden jos toisenkin. Ennen ensimmäiseen yöpymispaikkaan pääsemistä edessä oli vielä vesistönylitys. Se tapahtui onneksi lautalla, ja uimareissuiltakin vältyttiin.



Ensimmäisen yön vietimme Kiviniemen Matkailutilan lähellä rannassa olevassa laavussa. Osa joutui nukkumaan teltoissa, mutta yö ei ollut kylmä, ja koko päivän kävelyn jälkeen nukutti hyvin. Kellot soivat aamulla seitsemän jälkeen, ja jalkeille pääsemisen sekä puurokattiloiden tulelle saamisessa taidettiin tehdä jonkin sortin nopeusennätys. Aamun ehdoton kohokohta oli kuitenkin selvästi paikallinen väestö, joka tuli vastaan Matkailutilan pihapiirin vedenhakupisteellä. Viisipäinen, kovin seurallinen vuohilauma seurasi pahaa-aavistamattomia lukiolaisia laavulle asti, ja esimerkiksi makuualusta osoittautui paljon Kolin floraa mielenkiintoisemmaksi pureskelukohteeksi.


Vuohia ihmetellessä, rapsutellessa ja valokuvatessa olisi varmaan vierähtänyt puoli päivää, mutta eteenpäin oli kuitenkin jatkettava, joten sanoimme paikallisille heipat, nostimme rinkat selkään ja laitoimme tassua toisen eteen. Lauantaina käveltävää oli noin kymmenen kilometriä, eikä rinteiltäkään vältytty. Maisemat olivat kuitenkin upeat, ainakin niiltä osin, mitä sumun seasta näimme. Lämpimän ruoan laitoimme Pitkäjärvellä, joka oli Lakkalan tavoin noin päivämatkamme puolivälissä. Ennen Ryläykselle, toiselle yöpaikalle, pääsemistä ehdimme ihastella vielä jos jonkinlaista maastoa sekä kiviputousta, joka sumuun peittyneenäkin oli majesteettinen näky.

Ryläyksellä oli kota, jonka katon alle kaikki 17 kurssilaista mahtuivat mainiosti. Ruoanlaiton, sammutusvedestä astianpesun jälkeen löytyneen hiirenraadon ihmettelemisen sekä letunpaiston lisäksi aikaa viettiin tarinoiden.

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin satunnaisia hämmennyksen hetkiä (mm. "Kenen puukko tuolla mun kengässä on?") lukuun ottamatta jo melkein rutiinilla. Puurot keitettiin, tavarat pakattiin ja liikkeellä oltiin jo yhdeksältä. Päivämatka oli kahdeksan kilometrin luokkaa, mutta koska suurin osa ruoista oli syöty, tuntui rinkka huimasti kevyemmältä. Päätepysäkkimme oli Ukko-Koli, ja mitä lähemmäs sitä tulimme, sitä leveämmiksi polut muuttuivat ja sitä enemmän lenkkeilijöitä ja päiväretkeilijöitä tuli vastaan - rinkka selässä, reissussa rähjäytyneenä ja pari päivää metsässä viettäneenä tuntui melkein kuin olisi eksynyt kokonaan väärään paikkaan. Perille kuitenkin lopulta päästiin! Vaellus oli mahtava, mutta kyllä rinkan Luontokeskuksen pihalle heittäessä oli sellainen voittajafiilis, joka ei ihan heti hävinnyt.



Linja-auto ei tullut hakemaan meitä aivan heti, vaan ehdimme paluumatkan rasitusten kestämisen takia oleellisen paikallaan makoilun lisäksi myös kiivetä vielä kerran Ukko-Kolin huipulle. Tällä kertaa sää oli huimasti parempi - taivaalla ei näkynyt juuri lainkaan pilviä, ja maisema jatkui silmänkantamattomiin. Ilmaisun "seistä maailman huipulla" lisäksi mieleen tuli hakematta eräs tietty vuorosana eräästä tietystä Disneyn piirretystä: "Kaikki, mitä valo koskettaa, on valtakuntaasi".

Kotiinlähdön aika kuitenkin lopulta tuli. Rinkat lastattiin linja-auton tavaratilaan, ja kurssilaiset kiipesivät ylös rojahtaen penkeille sinne tänne ja miten sattui. Matka ei vienyt suoraan kotiin, vaan pysähdyimme syömään ja samalla todistamaan erittäin opettavaista esimerkkiä surkeasta asiakaspalvelusta. Vähäisistä vastoinkäymisistä huolimatta loppujen lopuksi kuitenkin päädyttiin takaisin lähtöpisteeseen, Luma-keskuksen eteen. Porukka taisi tällä kertaa olla paljon väsyneempää kuin lähtiessä, ja oma sänky sekä pitkä suihku takuulla kelpasivat kaikille, mutta yhtä kokemusta rikkaampina kotiin silti lähdettiin - yhtä hienoa kokemusta, to be exact!

Ei ennakkoluuloja!

Torstaina 17.11.2010 neljännellä oppitunnilla lyseolaiset olivat Säisä-salissa kuuntelemassa Romales-yhtyeen konserttia. Yhtyeen muodostavat Kalle Palm (laulu, kitara), Ritva Palm (laulu) ja Jukka Kaurila (harmonikka).





Romales-yhtye soittaa sekä romanikielisiä että suomenkielisiä kappaleita, ja niiden välissä Ritva ja Kalle Palm kertoivat romanien kulttuurista, tavoista ja historiasta.



Yleisöllä oli mahdollisuus vapaasti kysellä romaneihin ja heidän kulttuuriinsa liittyvistä asioista. Erityisen paljon kysymyksiä herätti romaneiden pukeutuminen, ja myös esimerkiksi romaneiden musiikista, uskonnollisuudesta ja heidän kohtaamistaan ennakkoluuloista tuli kysymyksiä.



Kalle Palm toivoikin esityksen lopuksi, että ihmiset suhtautuisivat avoimin mielin - ilman ennakkoluuloja - eri kulttuureista tuleviin ihmisiin.



lisätietoja Romales-yhtyeestä: http://www.romales.fi/