Enkeli lensi kaupunkiin

Tuulikki Kankaanpään "Enkeli lensi kaupunkiin" on kertomusnäytelmän muotoon kirjoitettu koominen moraliteetti tyhjyydestä ja hätiin tulevan turhautuneen enkelin kamppailusta korjata asiat kohdalleen. Mutta oppiiko ihminen virheistään? Jos oppii, mitä hän oppii?

 

 

 

 

Iisalmen Kulttuuriakatemian Heli Löytynojan ohjaamaa  esitystä  seuraamassa oleet Iisalmen lyseon opiskelijat kommentoivat näytelmää seuraavasti:

 

 

"Näyttelijät näyttelivät roolinsa hyvin, mutta näytelmän juoni oli melko hankala ymmärtää" , totesi Sanni Heiskanen esityksen jälkeen."Alku oli vaikeaselkoinen, koska tapahtumat hyppivät eri henkilöiden välillä, mutta selkiytyi kun selvisi, että kaikilla tapahtumilla ja henkilöillä oli jokin yhteys.

Samoilla linjoilla oli kommentissaan Elisa Eskelinen: "Näytelmä oli kokonaisuudessaan hyvin tehty ja toteutettu. Juoni jäi ehkä hieman epäselväksi, sillä siinä hypittiin paljon tilanteesta toiseen. Näyttelijät hoitivat kuitenkin hommansa todella taidokkaasti ja rohkeasti."

 

"Lavastus oli fiksusti rakennettu", Taru Kauppinen kommentoi.

 

"Näytös oli viimeistelty huolella. Oppilaat suoriutuivat hienosti eläytymisestä, eikä huomattavia 'jäätymisiä' ollut", totesi Teresa Lappalainen.

 

 

"Vaikka näytelnän nimi oli Enkeli tuli kaupunkiin, itse enkeli oli vähän näytelmässä mukana" , lisäsi Kati Hämäläinen.

 

"Se oli harmi, kun musa-ryhmä puuttui, sillä elävä musiikki olisi luonut oman tunnelma" , Roosa Argilander puolestaan kommentoi.

Tanssikohatukset jakoivat lyseolaisten mielipiteitä.

 

"Näytelmä oli hyvin erilainen verrattuna aiempien vuosien näytelmiin. Soittajia ei ollut, mikä yllätti, mutta ei haitannut. Myös tanssit olivat erilaisia. Pidin eniten 'bussitanssista' ja viimeisestä tanssista, jossa tanssijoilla oli päällään mustat kokohaalarit" , kommentoi Annika Häkkinen.

 

 

"Tanssijat loivat näytelmään tunnelmaa kerronnan ohella, joten näytelmää oli paljon mielenkiintoisempi katsoa", Elisa Eskelinen pohdiskeli.

"Tuntui vain ahdistavalta, kun tanssijoiden koreogfarian aikana osoiteltiin katsojia  ja katsottiin suoraan silmiin. Myös musiikin tuleminen nauhalta harmitti", Vilma Kämäräinen  totesi.

 

Kommentin sai myös näytelmän keskellä ollut musiikkiesitys. "Hienoa, että oli yksi laulukohtaus ja se oli hyvin urheasti tehty",Taru Kauppinen totesi. Hän lisäsi vielä: "koulutytön näyttelijä oli juuri rooliin sopiva ja aito. Pidin hänen suorituksestaan."

KIITOS ESITYKSESTÄ!

teksti ja kuvat: Maria Markkanen