Kirjailija Kaari Utrio vieraili tiistaina 8.10.2013 Iisalmessa Snellman-kesäyliopiston kutsumana ja luennoi myös lyseolaisille luku- ja kirjoitustaidon sekä kansanopetuksen ja koululaitoksen kehittymisestä Suomessa.
Utrion luennossa tuli hienosti esille se, miten monet nykyaikana itsestäänselvyyksinä pitämämme asiat - kuten luku- ja kirjoitustaito sekä yleensä mahdollisuus saada opetusta - olivat vain harvojen herkkua muutama sukupolvi sitten.
Alussa kirkko vastasi opetuksesta ja lukutaito käsitettiin Katekismuksen ulkoaopetteluksi. Katekismus olikin Utrion mukaan mennen ajan kännykkä - siinä oli kaikki, mitä ihminen silloin tarvitsi.
Utrio kertoi luennossaan, että 1880-luvulla 97 % suomalaisista osasi lukea, mutta kirjoitustaidon hallitsi vain 13 % kansasta. Lukutaitoa pidettiin kiinteänä osana kristillistä elämää, ja se on ollut jopa naimisiinmenon ehtona. Kirjoitustaito sen sijaan ei kuulunut ihmisten elämään, eikä sen sen opettamista rahvaalle pidetty suositeltavana, sillä sitä pidettiin vaarallisempana kuin lukutaitoa ja ajateltiin, että se mm. vaarantaa rahvaan vilpittömyyden.
Vuonna 1866 annetun kansakouluasetuksen tarkoitus oli taata kaikille yhtäläinen opetus erossa kirkosta, ja vuonna 1921 tuli oppivelvollisuuslaki. Kuitenkin vasta 1930-luvulle tultaessa kaikki lapset oli saatu kansakouluun.
Kaari Utrio kertoi myös omista kansakoulumuistoistaan. Hän kävi koulua Helsingissä ja piti koulunkäynnistä, koska koulusta "sai omat kirjat ja kynät ja siellä oli kaverit". Koulunkäynti oli kuitenkin hyvin erilaista kuin nykyään. Luokkakoot olivat paljon nykyistä suurempia, kuri oli kova, ja ruumiilliset rangaistukset olivat arkipäivää. Koulua käytiin vuorolukuna aamu- ja iltavuoroissa. Kouluruokana saattoi olla kauravelliä ja ruispuuroa vuoropäivin. Pedagogiikka perustui ulkoaoppimiseen. Myös kirjoittaminen oli hyvin erilaista nykyiseen verrattuna, sillä käytettiin sulkakynää ja mustepulloa, ja jos paperille tipahti mustetta eli pläikkä, piti kirjoittaminen aloittaa alusta.
Luentonsa lopuksi kirjailija Utrio vielä muistutti lyseolaisia:
"Kannattaa miettiä, että on hyvä, että ottaa päähän näissä oloissa eikä sellaisissa, joissa ennen on oltu. Nykyään asiat on hyvin ja elätte ylellisempää elämää kuin edellisten sukupolvien kuninkaalliset!"
Opiskelijat UE2-kurssilta kommetoivat Kaari Utrion luentoa seuraavasti:
"Vaikka tiesin jo etukäteen, että koulukuri oli aivan toista kuin nykyään, oli silti yhä järkyttävää kuulla käytänteistä vielä Utrion kouluajoilta. Kasvattajilla ei tietenkään ole ollut 'tietoa paremmasta' tavasta kurittaa, ja tavat ovat olleet aikaan sidonnaisia."
"Luennolla kertautui jo UE2:ssa käyty perusajatus siitä, ettei tavallinen kansa eli rahvas lukenut tai kirjoittanut, vaan taito ja oikeus siihen oli vain esim. papistolla. Olisi kamalaa ajatella samaa omalle kohdalle, nykyään näitä taitoja pidetäänkin itsestään selvyyksinä meillä Suomessa. Uutta minulle olivat ns. lukumuorit, jotka opettivat kylissä luku- ja kirjoitustaitoa. Heidän työtään ei juuri arvostettu, minkä tavallaan ymmärrän, jos heillä ei ollut "pätevyyttä" toimia opettajina - pätevyys olisi voinut luoda auktoriteettiä ja kunnioitusta työtä kohtaan. Tuohon aikaan ei opettajiin kuitenkaan ollut varaa."
"Luento oli suunniteltu hienosti etenemään aikajärjestyksessä keskiajasta nykyaikaan. Utrio korosti luku- ja kirjoitustaidon merkitystä ja sitä, kuinka onnekkaita nykynuor et ovat. Alunperin lukutaito oli vain harvinainen erikoistaito, jota osasivat vain harvat. Utrio vertasi nykyajan lukutaitoa alkeelliseksi perustaidoksi, kuten syöminen ja juominen. Lisäksi Utrio kertoi omia kokemuksiaan kansakoulusta. Kokonaisuudessaan luento oli mielestäni kiinnostava ja onnistunut."
KIITOS KIINNOSTAVASTA LUENNOSTA!
