Kevään 2025 ylioppilasjuhla järjestettiin kulttuurikeskuksen peruskorjauksen vuoksi Pyhän Ristin kirkossa, oman koulun välittömässä läheisyydessä. Kirkko sovittikin sisäänsä uusien ylioppilaiden, heidän läheistensä ja koulun henkilökunnan lisäksi kunniavieraina lähes viisikymmentä riemuylioppilasta, eli 50 vuotta sitten lakkinsa saanutta.
Liput ja abiturientit saapuivat kirkkoon juhlavana kulkueena musiikinopettajamme Otto Aminoffin sävellyksen Doctrina Vitae saattelemana.
Nuorisokuoro Allegro johtajanaan Susanna Alajuuma-Kettunen tarjosi juhlaväelle kaksi upeaa esitystä: ensin laulettiin Karl Collanin säveltämä ja Emil von Qvantenin sanoittama Flickan i skogen, jonka jälkeen kuultiin Aino Morkon säveltämä ja sanoittama, Emma Balbatsun sovittama Maasta taivaaseen.
Rehtorin puheen jälkeen nautittiin taas musiikista. Lyseon omat musiikkitaiturit esittivät Johannes Brotheruksen kappaleen Luotan tulevaan. Laura Kallio lauloi, Johannes Mähönen soitti kitaraa, Maisa Kahelin viulua ja Aada Lindgren huilua.
Riemuylioppilaan tervehdyksen juhlaan toi maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Jouko Tikkanen. Tikkanen kertoi ylioppilaslakin, mutta erityisesti riemuylioppilaiden lakkien, kertovan elämänilosta - ovathan lakit nähneet jo 49 vappua. Erottavista vuosikymmenistä huolimatta hän löysi yhteyksiä oman ikäluokkansa ja tämän päivän ylioppilaiden välillä: myös vuonna 1975 oltiin huolissaan ympäristöstä ja öljyn loppumisesta, ja kylmä sota vaikutti yleiseen turvallisuuden tunteeseen. Toisaalta samalla tavoin silloin kuin tänäänkin on maailma nuorille avoin, ja vasta lakitetuilla on sekä unelmia että pelkoja tulevaisuuden suhteen. Neuvona nuorille ylioppilaille Tikkanen halusi painottaa itsestä huolehtimisen tärkeyttä. Hän kehotti ylioppilaita pitämään huolta fysiikastaan, mielestään ja ystävistään, sillä niitä eivät pörssikurssien heilahtelut voi keneltäkään viedä. Lopuksi hän toivoi nuorten uskovan itseensä ja katsovan luottavaisena tulevaan.
Seurasi ohjelman odotetuin hetki: ylioppilastodistusten jako. Todistukset jakoi rehtori Pasi Tolonen, ja onnittelemassa oli lisäksi kunkin ryhmän ryhmänohjaaja: Johanna Eloranta (22A), Sari Lyytikäinen (22B), Heidi Martikainen (22C), Kristiina Ryan (22D) ja Otto Aminoff (22M).
Todistukset saatuaan rehtori julisti abiturientit ylioppilaiksi, ja yleisö sai ihailla 68 nuorta ylioppilastamme valkolakeissaan. Yhteislaulu, perinteinen ylioppilaslaulu Gaudeamus Igitur soi nuoria juhlistaen.
Uuden ylioppilaan tervehdyksen juhlaan toi Vilho Maskulainen. Puheessaan hän korosti yhteisöllisyyden merkitystä ja pohti ihmisen yksin olevan kuin kynttilä tuulessa, lepattava ja altis jopa sammumaan. Uusi ylioppilas kiitti opiskelutovereitaan yhteisistä hetkistä ja opettajia ja läheisiä avusta ja tuesta opintojen aikana. Hän muisteli, kuinka ensimmäiseen ylioppilaskokeeseen astellessaan oli jännittänyt, ja kuinka ajan ja koekertojen kuluessa nuoren kokelaan askel keveni. Tie ja koe olivat samat, muutos oli tapahtunut muualla. Filosofi Senecan mukaan vapaa on se, joka on valinnut velvollisuutensa. Vaikka haasteeton elämä tuntuu usein helpoimmalta vaihtoehdolta, vasta haasteiden vastaanottaminen ja niiden voittamisen myötä kehittyvä itsetunto tekee meistä todella vapaita ja onnellisia. Lopuksi Maskulainen totesi, ettei uusia ylioppilaita lain lisäksi rajoita mikään eikä kukaan - älkää siis pitäkö kynttiläänne vakan alla!
Upeiden musiikkiesitysten sarjaa jatkoivat vielä laulullaan Alma Vinni, Hilja Suikkanen, Aada Blek ja Lilla Hynynen. Kappale oli Minun Suomeni, ja sen on säveltänyt Matti Mikkola ja sanoittaneet Timo Kiiskinen, Antti Tuisku, Henna Sarriola ja Jurek.
Juhlavalmisteluista vastasi vuosikymmenien kokemuksella lehtorimme Kati Tenhunen, jonka ansiosta saamme nauttia lyseon kauniista juhlaperinteistä.