LYSEON VERKKOLEHTI LINKKI

Iisalmen lyseon verkkolehti Linkki kertoo Iisalmen lyseon ajankohtaisista tapahtumista ja projekteista.


Tervetuloa lukioon!

Uusi lukuvuosi 2014-2015 aloitettiin Iisalmen lyseossa 11.8.2014. Uusia opiskelijoita eli 14-vuosikurssilaisia lyseossa aloitti kaikkiaan noin 85. Edellisvuosien tapaan uusille lyseon opiskelijoille ryhmänohjaajineen järjestettiin ryhmäytymispäivä Rautavaaran Metsäkartanolla.
 
 
  
Tänä vuonna tuo ryhmäytymispäivä oli pe 22.8., ja Metsäkartanolla opiskelijoille oli järjestetty erilaisia toimintapisteitä, joissa opiskelijat pääsivät melomaan, kokeilemaan jousiammuntaa ja testaamaan taitojaan ongelmanratkaisutehtävissä sekä köysiradalla.

Haastattelimme 14B-ryhmän opiskelijoita Wilman välityksellä tutustumispäivän jälkeen ja kysyimme heiltä seuraavat kysymykset:

1. Miksi valitsit opiskelupaikaksi lukion ja juuri Iisalmen lyseon?
2. Minkälainen vaikutelma lyseota on jäänyt parin ensimmäisen opiskeluviikon jälkeen?
3. Mikä lyseossa on parasta?
4. Mitä pidit tutustumispäivästä Rautavaaralla?
5. Mistä erityisesti pidit Rautavaaralla ja miksi?


 1. Valitsin lukion, koska en tiennyt mille alalle haluaisin amiskaan ja lukio oli minulle parempi vaihtoehto, sillä saan aikaa miettiä mihin ammattiin haluan. Iisalmen lyseoon tulin, koska en halunnut muuttaa vielä Iisalmesta pois.
2. Hyvä vaikutelma, sillä lyseossa on hyvä ilmapiiri.
3. Parasta on se kun lukiolaiset haluavat panostaa opiskeluun ja se vaikuttaa positiivisesti työilmapiiriin.
4. Ihan mukava. Toimintapisteet olivat hauskoja ja tutustuin omaan luokkaan paremmin.
5. Ei ole mitään erityistä.

Saara Kaarakainen





 
1. Halusin lukioon ja Iisalmen lyseoon siksi, että se on lähellä.
2. Lyseosta on jäänyt ihan hyvä vaikutelma.
3. -
4. Tutustumispäivä oli ihan ok.
5. Jousiammunta oli ihan kivaa, koska en ollut ennen kokeillut sitä.

Kati Kokkonen



1. Olen pienestä pitäen ajatellut meneväni peruskoulun jälkeen lukioon, ja koska valinnan aikaan ei ollut muitakaan ideoita, päätin hakea Iisalmen lyseoon. Iisalmen lyseo on elämäntilanteelleni juuri nyt paras vaihtoehto.
2. Opettajat ja kanssaopiskelijat ovat todella mukavia, ja vaikka tahti tuntuu paljon nopeammalta kuin yläkoulussa, olen saanut lyseosta hyvän vaikutelman.
3. Suurin osa oppilaista on hakenut lyseoon siksi, että haluavat opiskella. Tämä näkyy selvästi opettajista, joiden opetusintoa eivät ole latistaneet sadat innottomat oppilaat.
4. Tutustumispäivä oli todella hauska. Hyvää vastapainoa luokassa istumiselle!
5. Metsäkartano on kaunis paikka lähellä luontoa, ja se sai hetkeksi unohtamaan harmaan kaupungin.

Siri Juntunen





1. Valitsin opiskelupaikaksi lukion, koska haluan hyvän koulutuksen yliopistoa varten, ja Iisalmen lyseon, koska se on lähellä kotiani.
2. Lyseosta on jäänyt hyvä vaikutelma, opiskelu on mukavaa.
3. Tuntijaottelu (hyppytunnit keskellä päivää ovat mukavia) sekä matemaattiset aineet
4. Tutustumispäivä Rautavaaralla oli tosi mukava, hyvää vaihtelua, rauhoittava retki.
5. Melonnasta ja jousiammunnasta, koska niitä ei pääse välttämättä tekemään kovin usein.

Toni Kortelainen



1. Valitsin opiskelupaikakseni Iisalmen lyseon, koska en vielä tiedä, mihin ammattiin aion opiskella ja lukio antaa minulle miettimisaikaa.
2. Iisalmen lyseo vaikuttaa positiiviselta ja kannustavalta paikalta tulla opiskelemaan.
3. Vaihtelevat lukujärjestykset ja hyvät opettajat.
4. Tutustumispäivä Rautavaaralla oli todella mukava! Ongelmanratkaisu tehtävät, jotka suoritettiin yhdessä oman ohjausryhmän kanssa, olivat kivoja ja hyvä tapa lähentää ihmisiä. Oli myös hauskaa meloa ja kokeilla, kuinka jousta käytetään.
5. Pidin erityisesti köysiradasta, joka meidän piti suorittaa ryhmänä yhdessä toisiamme auttaen. Kahden puun välissä oli tolppia tietyn välein ja niiden välissä kulki vaijeri. Tämä oli haasteellista, mutta pidin tästä, koska se auttoi luottamaan omiin ryhmäläisiin ja rikkoi jännitteitä ihmisten välillä.

Ronja Hukkanen







teksti: Soile Saarela
kuvat: Maria Markkanen

COMENIUS-VIERAILU PUOLASSA 8.4.-12.4.2013


COMENIUS-VIERAILU PUOLASSA 8.4.-12.4.2013


Sunnuntaina
meillä oli vapaapäivä. Onneksemme saimme nukkua pitempään, joten edellispäivän matkustus ei enää väsyttänyt meitä. Päivän aikana kiertelimme yhdessä kaikki porukalla kaupunkia, ja iltapäivästä kävimme myös ajamassa kartinkia. Päivä oli melko rauhallinen ja sen aikana pääsi tutustumaan paremmin oman isäntäperheen nuoreen sekä muihin nuoriin. Sunnuntai päättyi mukavaan yhdessä oloon ravintolassa.

Maanantaina
 oli edessä ensimmäinen "oikea" päivä. Päivä alkoi 8.00 Elkin koulussa. Ensimmäiseksi rehtori toivotti meidät tervetulleiksi ja opettajat vaihtoivat keskenään tuliaiset. Kierreltyämme koulua paikallisen opiskelijan johdolla, keräännyimme kaikki suureen Puola-aiheiseen tietokilpailuun, jonka voittaja jäi hieman hämäräksi – me ainakin luulimme voittaneemme!

Sitten suuntasimme kaikki kohti kaupunkia hevosvaunujen kyydissä. Harmiksemme sää oli melko huono noin tunnin kestävälle kaupunkikierrokselle, mutta se ei tunnelmaa pilannut. Saavuimme kaikki jäätyneinä mutta tyytyväisinä Kulttuuritalolle, jossa meitä odottikin ruokailu.

 Syönnin jälkeen menimme katsomaan puolankielistä 3D-elokuvaa Elkistä. Lämpimän olon, pimeän salin, täyden mahan, pienen väsymyksen ja puolankielisen kerronnan vuoksi meidän suomalaisten olikin hieman vaikea pitää mielenkiintoa yllä ja silmiä auki koko elokuvan ajan. Onneksi elokuva olikin melko lyhyt. Elokuvan jälkeen pääsimmekin kiertelemään Kulttuuritaloa. Kierros loppui samaiseen elokuvasaliin, jossa olimme juuri olleet, mutta tällä kertaa siellä meitä odotti draamatunti.

 Saimme jokainen käydä valitsemassa suuresta ja hienosta puvustamosta itsellemme mieluiset rooliasut. Asut valittuamme meitä ohjeistettiin näyttelemisen saloihin. Harmiksi tunti oli melko lyhyt, ja loppui nopeasti. Draamatuntiin päättyi maanantain järjestetty ohjelma. Pikaisen siistiytymisen ja levon jälkeen isäntäperheiden luona suuntasimmekin jo kaikki yhdessä viettämään iltaa läheiseen ravintolaan, josta sai hyvää ruokaa. Illan vietimmekin siellä tutustuessamme toisiimme paremmin. Maanantaipäivästä mieleen jäi ensimmäiset esiintymiset englanniksi sekä uusien tuttavuuksien luominen.


Tiistaina
lähdimme klo 5.00 bussilla ajamaan kohti Varsovaa. Kaikki olivat aivan rättiväsyneitä, joten suurin osa nukkui alkumatkasta. Matka kesti noin 4h ja odotukset päivälle olivat suuret, varsinkin kun shoppailuaikaa luvattiin suuressa ostoskeskuksessa. Ensimmäisenä menimme suurelle puistoalueelle, jossa oli vapaana riikinkukkoja ja paljon muitakin lintuja. Kaikki halusi saada kuvan isosta riikinkukosta pyrstö auki. Sää oli juuri sopiva, ei ollut kylmä.

Puistossa oli museo, jossa kävimme opastetulla kierroksella. Sisällä oli kauniita tauluja ja patsaita Puolan entisten kuninkaiden jäljiltä. Kierroksen jälkeen olisi ollut luvassa luvattu ostoskierros, mutta olimme jääneet aikataulusta paljon jälkeen joten emme koskaan päässeetkään siihen ostoskeskukseen. Olimme hyvin masentuneita, joten saimme melkein tunnin aikaa kierrellä keskenään Varsovan keskustassa. Me kaikki viisi suomalaista opiskelijaa säntäsimme juoksuun ja onnistuimmekin tuhlaamaan rahat todella vähässä ajassa.

Lounas tarjoiltiin yliopistolla alkukeitosta pääruokaan. Bussia jouduimme odottamaan paljon aina paikasta siirtymiseen. Me suomalaiset kun aina olemma etuajassa, niin se tuntui välillä turhauttavalta. Se tuli ainakin matkalla opittua, että puolalaisilla ei ollut koskaan kiire minnekään.

Seuraavaksi meidät vietiin erittäin suurelle stadionille, jossa meitä kierräteltiin urheilijoiden suihku- ja pukuhuoneissa ja seuraamassa amerikkalaisjalkapalloilijoiden harjoituksia. Se tuntui todella kummalliselta miksi ne haluttiin meille näyttää, mutta toisaalta ihan mielenkiintoista oli nähdä niin suuri stadion.

Seuraava kohteemme oli Kopernikus-niminen tiedemaa, joka vilisi lapsia. Siellä oli mielenkiintoisia testejä ja sai kokeilla erilaisia laitteita. Saimme kuulla ilouutisen, että tulomatkalla pysähdyttäisiin jonnekin ostoskeskukseen hetkeksi. Näytti siltä, että vain suomalaiset olisivat olleet innoissaan tästä. Teimme ostoskeskuksessa hyviä löytöjä todella halvalla ja takaisin lähtö vierähti myöhempään, kuin osasimme odottaa. Bussissa onneksi juttua riitti muiden matkalaisten kanssa, kun yritimme pysyä nukahtamatta. Naurua ei matkaltamme puuttunut.

Keskiviikkona
oli ensimmäisen varsinaisen projektityön aika. Ennen ryhmätöiden aloittamista oli kuitenkin vuorossa jotakin, mitä oli jännitetty koko viikko; englanninkielinen powerpoint-esitys omasta kaupungista sekä koulusta. Pienestä panikoinnista huolimatta esitys meni kaikkien maiden osalta hyvin ja siitä olikin helppo jatkaa projektitöiden tekemistä.

Meidät jaettiin viiteen ryhmään niin, että jokaisessa ryhmässä oli yleensä vain yksi oppilas samasta maasta. Ryhmätöiden tekeminen sujui hyvin, saimme tuloksia aikaan ja siinä sivussa tutustuimme paremmin muiden maiden oppilaisiin ja pääsimme loistamaan englanninkielen taidoillamme!

Päivän kohokohdan eli lounaan jälkeen jatkoimme seuraavien ryhmätöiden tekemistä jonkin aikaa. Ne kuitenkin jäivät kesken kun oli aika lähteä viettämään vapaa-aikaa. Sen teimme parhaalla mahdollisella tavalla nimittäin shoppailemalla! Muutaman tunnin määrätietoisen ostelun jälkeen lähdimme (sloteja köyhempänä mutta monta kiloa suklaata rikkaampana) takaisin kohti koulua oppilaiden ja isäntäperheiden yhteiseen illanviettoon.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli pienimuotoinen konsertti, ja kuten kaikessa muussakin myös tässä suomalaiset saivat kunnian aloittaa. Lauloimme kaksi kappaletta, yhden suomeksi ja toisen englanniksi. Teimme ilmeisesti hyvän vaikutuksen puolalaisten vanhempiin, he nimittäin olivat sanoneet että laulaessamme näytimme ja kuulostimme enkeleiltä! Itse tosin rohkenimme olla hieman eri mieltä..

Kun lauluesitykset olivat ohi, oli lempipuuhamme eli syömisen aika. Opettajat ja vanhemmat olivat tuoneet oman maansa perinneruokia ja -herkkuja, joita olikin pitkä pöytä notkollaan. Tällä kertaa meitä suomalaisia ei haitannut tippaakaan aloittaa, ruoka nimittäin näytti paremmalta kuin hyvältä! Suomesta olimme tuoneet mämmiä, muumikeksejä ja muumilakuja. Jostakin kumman syystä mämmi ei ollut kovin suuri menestys ja ruokailun jälkeen se seisoikin lähes koskemattomana muuten tyhjällä pöydällä... Kun ruokaa oli sulateltu vähän aikaa oli tanssimisen vuoro. Hyvä musiikki ajoi niin oppilaat kuin opettajatkin tanssilattialle, ja siitä löytyykin erittäin viihdyttävää videomateriaalia!

Kun illanvietto alkoi olla ohi, jatkoimme puolalaisten sekä italialaisten oppilaiden kanssa matkaa ravintolaan jossa aika kului nopeaan kaikesta mahdollisesta juttelemalla. Opimme muutamia lauseita italiaa sekä joitakin sanoja puolaksi, ja opetimme tietysti myös suomea muille oppilaille. Kun aloimme olla niin väsyneitä että silmät painuivat väkisin kiinni, lähdimme kotia kohti lepäämään seuraavan päivän seikkailuja varten!

Torstaiaamuna
menimme koululle ja aamupäivän puuhastelimme yhdessä. Puolenpäivän aikoihin lähdimme tutustumisretkelle Mazurian Farm —maatilalle, minne menimme kaikki yhdessä bussilla.

Maatilalla ryhmämme jaettiin kahteen osaan. Toinen ryhmä tutustui maatilaan sillä aikaa kun toinen ryhmä leipoi leipää. Kierros maatilalla oli avartava kokemus, sillä suomalaiseen maatilaan verrattuna kyseinen maatila oli hyvin erilainen, ehkä jotenkin alkeellisempi. Kierroksella näimme lehmiä ja lampaita sekä suloisen koiran, joka sai ryhmältämme runsaasti huomiota. Onneksi historianopettajamme oli varautunut koirankeksein.

Maatilakierroksen jälkeen menimme leipomaan leipää, mikä oli mukavaa. Leivoimme leivän itse alusta loppuun perinteisen ohjeen mukaisesti. Lopuksi leivät paistettiin ja saimme ne retken lopuksi mukaamme paluumatkalle.

Maatilavierailun päätteeksi söimme maittavan lounaan jääkylmässä kivirakennuksessa. Ruokailun mielekkyyttä vähensi hieman se, että lusikka ei ollut pysyä kädessä palelemisen vuoksi, mutta ruoka oli onneksi erinomaista. Meille tarjoiltiin perinteistä lihakastiketta perunoiden, suolakurkkujen, lihapullien ja salaatin kera. Mieleeni jäi kuitenkin peruna–pekonipaistos, joka oli erinomaista. Jälkiruoaksi söimme rahkapiirasta. Lounaan jälkeen lähdimme takaisin kaupunkiin. Loppupäivä meillä oli vapaa-aikaa. Illalla me suomalaiset tytöt menimme isäntäperheidemme ja muutaman muun nuoren kanssa keilaamaan. Keilaamisen jälkeen menimme ravintolaan syömään ja viettämään iltaa. Päivä oli kokonaisuudessaan oikein mukava.

Aamulla tapasimme tavanomaisesta poikkeavasti punatiilisellä koululla urheilun merkeissä. Meille oli järjestetty lentopalloilua liikuntasalissa, mutta vaihtoehtoina olivat myös aerobic sekä kuntosali. Kaikki suomitytöt osallistuivat lentopalloon, ja ainakin puolalaiset osoittautuivat taitaviksi pelaajiksi. Toisin kuin heillä, meidän koululiikunnassamme ei erityisemmin olla panostettu lentopalloon, joten meillä oli aluksi hieman vaikeuksia. Myöhemmin verkot kerättiin pois ja lajiksi vaihtui sisäjalkapallo.

Urheilun jälkeen meillä oli pari tuntia vapaa-aikaa ennen viimeistä tapaamista iltapäivällä, joten muutamat hostimme lähtivät käyttämään meitä kaupungilla. Shoppailtuamme tarpeeksi suuntasimme tapaamispaikalle koululle, jossa viimeistelimme keskiviikkona aloittamamme ryhmätyöt. Esittely sujui kaikkien osalta hyvin ja julisteista tuli hienoja. Comenius-todistusten lisäksi jokaiselle vieraalle annettiin läksiäisiksi oma lahjakassi, joka sisälsi Comenius-kalenterin, suklaarasian ja pienen avaimenperätaskulampun. Samalla kuultiin jäähyväissanat projektin opettajilta. Yhteinen ohjelma päättyi tähän ja opettajille oli tiedossa jäähyväisillallinen ravintolassa. Me oppilaat sen sijaan suuntasimme host-koteihimme valmistautumaan illan päätösjuhliin.

Tapasimme karaokeravintolassa, joka oli yllättävän tyylikäs ja sisustettu kreikkalaistyyliin. Meidän seurueellemme oli varattu koko yläkerta, jossa pöydät oli aseteltu yhteen ison porukalle sopivaksi. Listalta löytyi paljon herkullisia ruokia ja niitä tilailtiinkin pitkin iltaa. Ja eihän karaokeravintola ole mitään ilman laulua, joten keräännyimme kaikki alakertaan laulamaan ryhmäkaraokena italialaisten opettaman Volaren. Tunnelma oli korkealla ja kaikki tulivat juttuun keskenään. Kotiin maltoimme lähteä vasta myöhään yöllä, mikä kostautui tunteja myöhemmin lähtöä tehtäessä. Parin tunnin yöunien jälkeen oli aika sanoa haikeat hyvästit muille oppilaille, eikä siitä selvitty ilman kyyneliä ja halauksia. Näissä tunnelmissa aloitimme matkan takaisin kotiin.




Heli Makkonen, Veera Leinonen, Viivi Vidgren, Jessika Huttunen, Taru Rönkä







 

 

"Nuoret ja vapaa-aika Euroopassa" tapaamiseen Italian Toscanassa.


Iisalmen lyseon viisi oppilasta ja kolme opettajaa osallistuivat huhtikuussa Euroopan Komission ja Suomen CIMO:n rahoittaman Comenius-projektin "Nuoret ja vapaa-aika Euroopassa" tapaamiseen Italian Toscanassa. Projektissa on kahden vuoden aikana tutkittu ja vertailtu eri maiden (Saksa, Suomi, Puola ja Italia) nuorten vapaa-ajan viettomahdollisuuksia mm. kyselyin ja tutustumalla paikallisiin vapaa-ajan mahdollisuuksiin. Kaksi vuotta sitten Iisalmen lyseossa projektiin pääsi mukaan kaikki halukkaat 15 oppilasta, joista suurin osa oli silloin lukion juuri aloittaneita. Ensimmäisellä vierailulla Saksassa olivat ne, jotka lukivat saksaa ja hyötyivät siis saksankielisistä ystävyyssuhteista, viisi seuraavaa pääsi tutustumaan puolalaiseen Elkin kaupunkiin ja loput viisi nyt Italiaan Bargan kaupunkiin. Kaikki olivat omalta osaltaan mukana huolehtimassa vastavierailulla olevista eri maiden opiskelijoista, kun he olivat täällä Iisalmessa viime elokuussa ja asuivat iisalmelaisissa perheissä. Vaikka se kuulostaakin kliseiseltä, elokuisessa Suomessa vieraisiimme teki kaikkein suurimman vaikutuksen kesäinen luonto, rantanuotio lettuineen, rantasauna ja järvessä uiminen!
Näiden Comenius-ohjelman projektien tarkoitus on saada Euroopan nuoret yhteistyöhön tutustuttamalla heitä jo nuorena toisiinsa ja siihen, minkälaista on elää arkea muualla Euroopassa. Tämän vapaa-aika projektin kautta siihen osallistuneet nuoret ovat yhdessä tehneet töitä, mutta myös kokeneet ja kokeilleet eri maissa mm. näitäkin vapaa-ajan viettotapoja: improvisaatioteatteria ja draamaa, bändisoittoa, kansantansseja, videokuvaamista, erilaisia urheilulajeja kuten luistelua, go-kartingia, pesäpalloa ja beach-volleytä, vaeltamista, taiteen tekemistä ja käsitöitä, kulttuurin harrastamisesta ja erilaisista museoista ja tiedekeskuksista puhumattakaan. Ennen kaikkea nuorisoa näyttää kaikkialla yhdistävän halu viettää vapa-aikaansa toisten nuorten kanssa! Monet opiskelijat ovat näiden Comenius-projektien kautta löytäneet elämänikäisiä ystävyyssuhteita eri maista – ja tässä projektissa on voinut myös löytyä aivan uusi vapaa-ajan kiinnostuksen kohdekin.
 
Tänä vuonna on odotettavissa suuri uudistus EU:n ohjelmissa, kun yleissivistävän koulutuksen Comenius-ohjelmat lakkaavat ja tulee yksi ja yhteinen kattava Erasmus+ ohjelma, johon on yhdistetty kaikki eri koulutusasteet päiväkodeista korkeakouluihin ja urheiluseuroihin sekä nuorisotyöhön. Haku näihin uusiin ohjelmiin on juuri päättynyt, eikä kukaan oikein tiedä minkälaisia projekteja niissä tullaan rahoittamaan. Mutta voidaan vain toivoa, että tulevienkin lukioikäluokkien opiskelijoilla säilyisi mahdollisuus koulujen väliseen yhteistyöhön eri Euroopan maissa. Erityisen mielenkiintoista on aina ollut nähdä, kuinka erilaisia koulut eri puolilla Eurooppaa ovat. Monasti kokemus on vaikuttanut nuoriin niin, että omaa opinahjoaan ja oman kunnan panostusta nuoriin on arvostettu ihan uudella tavalla matkan jälkeen!
           
Matkapäiväkirja Italia 4-12.4.2014

Perjantaina lähdimme koululta hyvillä mielin Kuopion kautta Helsinkiin. Perillä kohtasimme heti matkamme ensimmäisen haasteen: meidän piti löytää tiemme hotellin vieressä olevaan ostoskeskus Jumboon, joka oli vaikeaa kaltaisillemme tuppukyläläisille. Pienen harhailun jälkeen löysimme Jumbon, jossa kävimme syömässä. Mietimme illalla, kuinka tulisimme selviämään seuraavasta viikosta, kun eksyimme jo Suomessa!
Lauantaina herätys oli kello neljä. Vissiin väsytti. Lentokentältä Helsingistä emme muista paljoakaan, koska luultavasti unissakävelimme opettajien ohjauksessa.  Lento Helsingistä Müncheniin meni nopeasti. Münchenin lentokentällä jouduimme odottamaan lentoa Pisaan muutaman tunnin ajan. Seuraava lento oli lyhyempi, ja huomattavasti töyssyisempi. Pisaan saapuessamme meitä oli tullut vastaan isäntäkoulumme opettaja, joka jäi laukkujen kanssa lentokentälle siksi aikaa, kun lähdimme pariksi tunniksi ihastelemaan Pisan kuuluisaa tornia ja kyllä, oli se vinossa! Tornilla otimme mallia muista turisteista, ja poseerasimme kuin kannattelisimme tornin painoa kädellämme.  Pisassa tapasimme vanhat ystävämme, puolalaiset ja saksalaiset oppilaat, joiden kanssa jatkoimme omalla bussilla matkaa Luccan kautta Bargaan. Perillä joukkomme hajaantui, sillä isäntäperheet asuivat hyvin kaukana toisistaan Serchio-joen laakson rinteillä. Illan vietimme tutustuen isäntäperheisiimme. Söimme hyvin, ja menimme ajoissa nukkumaan, koska olimme hyvin väsyneitä pitkän päivän jälkeen.

Vietimme sunnuntaipäivän perheidemme kanssa. Suurin osa Comenius-ryhmästä oli tutustumassa Luccaan, mutta osa oppilaista oli perheiden kanssa jossakin muualla, kuten rannikolla.  Lucca on vanha keskiaikainen kaupunki, jota ympäröi korkeat muurit. Keskustasta löytyi paljon tekemistä, kuten kauppoja, kahviloita ja turistikohteita. Suurin osa rakennuksista on melkein tuhat vuotta vanhoja. Luccassa vuokrasimme koko porukalle pyörät, joilla jatkoimme matkaamme pitkää ja tasaista katua pitkin. Päivä oli todella kuuma, ja pelkäsimme suomalaisen hipiämme palavan.  Rannikolla olleet oppilaat näkivät kauniit Välimeren rannat ja bulevardit, joita pitkin oli mukava kävellä.

Ensimmäinen yhteinen päivämme isäntäkoululla Bargassa meni nopeasti tutustuen kouluun, kaupunkiin ja muihin oppilaisiin. Suurin osa projektissa mukana olevista nuorista, Italiasta, Saksasta ja Puolasta, olivat meille jo heidän elokuisen Iisalmen vierailunsa jäljiltä tuttuja ja jälleennäkemisen riemu oli suuri! Koulun rehtori toivotti meidät tervetulleiksi Bargan kaupunkiin. Itse koulurakennus yllätti rapistuneisuudellaan, luokat olivat hyvin karuja ja pelkistettyjä, käytävät ankeita. Päivä kului projektityötämme tehdessä ja zumbatunnilla. Lounas koululla oli erittäin hyvä ja sen oli valmistanut samaan kompleksiin kuuluneen ammattikoulun ravintola-alan opiskelijat. He tarjoilivat meille (hovimestarit, tarjoilijat upeasti puettuina) neljän ruokalajin kattauksen, ja ruoka tarjoiltiin upeasti pöytiin. Yleensä koululaiset eivät Italiassa saa koululounasta, heillä täytyy olla eväät tai he syövät vasta koulupäivän loputtua. Liiankin täydellä vatsalla me kuitenkin jatkoimme päiväämme. Aurinko lämmitti ja ihan meinasi hikeä pukata kun aarrejahdissa juoksimme ylös ja alas ympäri Bargan kapeita, jyrkkiä keskiaikaisia kujia etsien vastauksia kysymyksiin. Paikalliset ihmiset taisi vähän ihmetellä, mutta kyllä sieltä kannustustakin kuului ohi juostessa. Vapaan illan kukin oppilaista vietti omien isäntäperheidensä kanssa tutustuen italialaiseen elämänmenoon.

Tiistaipäivän vietimme kauniissa ja historiallisessa Sienassa, joka on Toscanan tunnetuimpia paikkakuntia. Siena on UNESCO:n maailmanperintökohde, ja kaupunki tuli meille päiväretkellä tutuksi. Sienassa ei ollut toisen maailmansodan aikana taisteluja, joten sen rakennukset ovat säilyneet tosi hyvin, päinvastoin kuin Pisassa missä pommitettiin ja Bargassa missä taisteltiin. Vierailimme Sienan historiallisessa museossa ja tutustuimme kaupungin isoon katedraaliin, ja sitten saimme kierrellä vapaasti kaveriporukassa kaupungilla mm. jäätelöä ja pitsaa syöden, aurinkoa ottaen, eri maalaisten kavereiden kanssa jutellen ja ihmetellen. Koteihin palasimme vasta todella myöhään, sillä matka kesti linja-autolla noin 3 tuntia suuntaansa. Vaikka päivä oli ollut aurinkoinen ja lämmin, saatiin illaksi sadekuuro. Onneksi olimme linja-autossa, missä olikin tunnelmaa, sillä vietimme pitkän paluumatkan lauleskellen ja vieraita kieliä ja sanoja opetellen.

Aloitimme keskiviikkopäivän koululla projektitöiden parissa. Pohdimme nuorten vapaa-ajan riittävyyttä ja mahdollisuuksia omilla kotiseuduillamme. Hauskaa oli yhdessä pohtia sitä, mitä aikuiset voisivat nuorten hyväksi tehdä, jos raha ei olisi esteenä. Keskipäivällä kävimme Bargan kaupungintalolla kuuntelemassa kaupungin pormestarin ja maakunnan koulutuksesta vastaavan ministerin tervetuliaispuheita, ja rehtorimme lahjoitti Bargan kaupungille Iisalmen kaupungin lahjana uuden Iisalmi-valokuvakirjan. Tämän jälkeen palasimme takaisin koululle opettelemaan pitsan ja erilaisten kahvien tekoa italialaisittain. Loppuiltapäivän vietimme rennosti jalkapalloa pelaten. Illalla vietimme isäntäperheidemme kanssa illallisjuhlia koululla, missä mahtavan ruokailun jälkeen oli tarjolla tanssia, karaokea ja elävää musiikkia ja hyvää seuraa. Alun kankeuden jälkeen saimme miltei kaikki tanssilattialle pistämään jalalla koreasti. Ruokatarjoilu oli jälleen käsittämättömän runsas ja tarjolla oli myös meidän oppilaiden tekemää pitsaa.


Torstaina olikin edessä elämämme suurin haaste: päästä 1603 metriin Pania di Corfino -vuoren huipulle. Onneksi sentään lähdimme liikkeelle noin 1200 metristä, eli olimme jo silloin korkeammalla kuin suurin osa Suomesta. Auringon paahtaessa matka oli rankka ja pitkä ja korvia särki paine-eron takia. Vuoren huipulla näkymät Serchio-joen laaksoon ja Apenniinien vuoristoon olivat kuitenkin kiipeämisen arvoisia!  Alastulo oli vielä hankalampaa kivikkoisen polun takia, ja monet kompuroivatkin kulkiessaan. Vuorelta alas tultuamme siirryimme bussilla valtion luonnonsuojelualueelle Orecchiellaan. Alueella näimme monia eläimiä, kuten hassun vaaleita italialaisia karhuja ja peuroja, sekä lammikollisen parittelevia rupikonnia, jotka olivat aika paljon isompia kuin suomalaiset sammakot ikinä! Juuri kun kerkesimme huokaista helpotuksesta bussissa, että pääsemme jo lepäämään, niin bussisetä jekutti ja vei meidät katsomaan noin tuhat vuotta vanhaa Verrucolen linnaketta, joka sijaitsi yllättäen vuoren laella. Ja eikun taas kiipeämään. Onneksi matka ei ollut ihan yhtä pitkä kuin edellisen vuoren valloitus. Italian historia on ollut melko verinen, kun kaikkialla on jatkuvasti taisteltu alueiden herruudesta ja jouduttu rakentamaan puolustuslinnoja lähes joka kylään. Tämä museo edusti uudenlaista tyyliä, osallistavaa larppausmuseota. Siellä elävöitetään keskiajan historiaa niin, että kaikki pääsevät kokemaan miltä sen aikainen elämä oikeasti tuntui. Vapaaehtoiset saivat kokeilla mm. miltä tuntui olla ritarin tai jalkamiehen sotavarustuksissa (pelkkä rautalenkeistä tehty aluspaita painoi 30 kiloa!). Kun viimein pääsimme kotiin, olimme uusien jalkojen tarpeessa ja hyvin väsyneitä.


 

Perjantaiaamu alkoi aikaisin koululla. Tunsimme kaikkien tuijottavan meitä suomalaisia oudoksuen, ja syy löytyi nopeasti peiliin katsomalla: punertava nenä ja posket saivat hymyt muiden huulille. Ilmeisesti vuoren ohut ilma ja aurinko teki kepposet meidän vaaleille naamoille. Koululla teimme projektityötä tietokoneilla. Koulun rehtori kävi pitämässä meille oppilaille jäähyväispuheen ja jokaisesta maasta myös yksi oppilas lausui muutaman sanan.  Kaikille jaettiin todistukset osallistumisesta ja sitten oli kuvien oton aika. Päivään kuului myös kuorolaulua, ja erimaalaisten laulujen opettelua. Yritimme laulaa jopa puolalaista laulua, mutta sanat olivat vaikean tuntuiset suomalaiseen aksenttiin. Iltapäivällä oli hetken vapaata aikaa, ja moni kävi syömässä kuuluisaa italialaista jäätelöä ja kotonaan. Illalla kokoonnuimme yhdessä syömään pizzeriaan. Tarjoilijat kantoivat pizzaa pöytään liiankin tiheään tahtiin. Mahat täysinä siirryimme omilla kyydeillämme keilahallille discoon, missä tanssimme innokkaasti ja poikkesimme myös keilaamassa. Suuri suru iski, kun ihmiset alkoivat lähteä koteihinsa, ja piti aloittaa hyvästit. Saksalaiset ja puolalaiset lähtivät jo aamu viideltä, joten meidän suomalaisten piti hyvästellä heidät jo illalla, jotkut ehkä jopa viimeistä kertaa elämässämme. Onneksi on sosiaalinen media ja numeroita vaihdettiin kaikkien kesken, että voimme jatkaa ystävyyttämme.

Miika Holopainen, Henriikka Kilponen, Anniina Parviainen, Meea Tikkanen, Panu Tolonen



 









 

Iisalmen lyseon EU:n Comenius- hankkeen vierailu Saksaan


Iisalmen lyseo on mukana EU:n Comenius-hankkeessa ”Jugend und Freizeitgestaltung in Europa”, joka on kaksivuotinen projekti. Teemamme on vapaa-ajan vietto, ja projektissa mukana olevat maat ovat Saksa, Puola, Suomi ja Italia. Matkat suuntautuvat kuhunkin maahan kyseisessä järjestyksessä, ensimmäinen matka oli Saksan Halleen 3.–10.11.2012, ja Suomeen vieraat saapuvat syyskuussa 2013. ”Saksalaisiksi” lähtivät kolme opettajaa Sara Niini, Marjo Määttänen ja Pekka Ritola ja oppilaista Sara Huhtala, Mari Ikonen, Maarit Makkonen, Jenni Repo ja Sara Niskanen. Me oppilaat asuimme isäntäperheissä viikon ajan ja näin pääsimme kosketuksiin aidon saksalaisen arjen kanssa.

Sunnuntai 4.11.2012
Sunnuntai-päivän vietimme kukin isäntäperheidemme kanssa. Ohjelmassa saattoi perheestä riippuen olla esimerkiksi kiertelyä Saksan vanhimmassa suklaatehtaassa, joka toimi myös museona ja myymälänä. Tuliaisia koti-Suomeen kertyi kiitettävästi siis jo ensimmäisenä päivänä! Italian- ja Puolan-vieraat saapuivat sunnuntai-iltana Halleen, ja nyt olimme kaikki paikalla aloittamaan maanantai-aamuna yhteisen projektimme!

Maanantai 5.11.2012
Tapasimme koululla klo 8, ja saksalaiset oppilaat näyttivät meille koulun tiloja. Koulu oli huomattavasti suurempi kuin oma Iisalmelainen opinahjomme, mutta sekin oli vanha ja kaunis rakennus. Kiertokävelyn jälkeen esittelimme meidän upeat esitykset Iisalmesta ja lyseosta ja katsoimme muiden hienot esitykset heidän maistaan. Eri maiden koulujen puitteet erosivat melko paljon Iisalmen lyseosta. Arvostus oman koulun moderneja varusteluja kohtaan kohosi. Esitelmien jälkeen muodostimme eri kansallisuuksia sisältäviä ryhmiä ja teimme vapaa-aikaan liittyviä projektitöitä. Ensimmäinen kosketus ulkomaalaisiin nuoriin oli suuntaa-antava: jo lyhyellä juttutuokiolla sai värikkään kuvan eri kulttuureista tulevien nuorten tapoihin ja tottumuksiin. Söimme koulun ruokalassa maksullisen aterian, josta nousi mieleen Suomen mainio ilmainen kouluruokajärjestelmä. Syötyämme lähdimme vähän kiertelemään Hallea. Lopuksi menimme keilaamaan ja vietimme vapaamuotoisesti vaikkapa perheiden kanssa. Yhdessä tekeminen opetti meille, että yhteistyö on voimaa eikä sen tarvitse rajoittua kulttuurillisiin rajoihin ja eroihin.


Tiistai 6.11.2012
Lähdimme noin klo 7.30 matkalle kohti Berliiniä, jossa meillä oli Saksan pääkaupungin hienoimpiin nähtävyyksiin keskittyvä kiertoajelu. Kävimme vierailemassa Bundestagissa eli Saksan valtiopäivätalossa, jossa meidät turvatarkastettiin perusteellisesti lukuisia kertoja ja jossa meille kerrottiin laajasti talon demokratiaa henkivästä arkkitehtuurista ja käytännön toiminnasta, kun valtiopäivät järjestetään. Tapasimme myös Saksi-Anhaltin kansanedustajan avustajan, joka auttaa esimiestään toimimaan valtiopäivillä valtiosihteerinä. Esitys sai meidät miettimään kansanedustajien todellista arvoa kansallisena ja kansainvälisenä vaikuttajana. Avustajan puhe poikkesi suomalaisista poliittisista pönötyskiertopuheista.  Erilaisinta suomalaiseen verrattuna oli luultavastikin saksalaisen politiikassa toimivan naisen suorapuheinen asenne lehdistöä ja yleiselläkin tasolla ottaen mediaa kohtaan politiikassa. Hän oli vakaasti sitä mieltä, että sosiaalisen median merkitys on todella vähäinen poliittisessa vaikuttamisessa.  Perusteluiksi hän esitti näkemyksilleen nuorten, politiikasta kiinnostumattomien henkilöiden suuren määrän sosiaalisen median käyttäjinä. Lisäksi hän kertoi, että sosiaalisen median vaikuttaminen on lähinnä kuvien lisäilyä ja sen sellaista. Emme täysin ymmärtää, miksi hän oli niin vakaasti tätä mieltä. Sosiaalinen media vaikutuskanavana on kuitenkin mielestämme elektronisoituvassa yhteiskunnassa uusi äänikanava, siinä missä kirjat ja sanomalehdetkin. Poliittisten puheiden perästä menimme rakennuksen ”ufokupoliin” katselemaan näyttäviä maisemia Berliinin kattojen yli ja ottamaan urbaaneja valokuvia. Näköalat olivat hienot.  Opimme, että arkkitehtuuriin on voitu käyttää rahaa, jolloin se on erittäin onnistunutta: sillä on suuri arvo monella taholla, aina ihmisten päivittäiseen elämään kuulumisesta nationalisen identiteetin vahvistamiseen.

Keskiviikko 7.11.2012

Keskiviikkona teimme hieman lisää projektitöitä ryhmissä, joissa oli sekaisin joka kansallisuutta. Työskentely ryhmissä eri kulttuurin edustajien, sekä eri-ikäisten kanssa luonnistui rennosti ja antoisasti englannin kielellä. Opetimme toisillemme myös omaa äidinkieltämme jokseenkin vaikeiden lorujen avulla, jotka saavat syntyperäisenkin kielenpuhujan kielen solmuun, mutta ainakin kaikilla oli hauskaa. Mukavien ja suhteellisen helppojen ryhmätyötuntien jälkeen oli luvassa ruokailu ja viikon liikunnallisin osuus, jonka lajit saimme itse valita. Pelasimme koulun suurehkossa liikuntasalissa aluksi pesäpallon tyylistä lämmittelypeliä, minkä jälkeen jakaudumme ryhmiin pelailemaan salibandyä, kori-, sulka- ja lentopalloa. Sporttisen pikkulauantain kruunasi koko salin alueella pelattu jalkapallo, johon saivat liittyä kaikki halukkaat. Kun viikon liikkumiset oli liikuttu, oli koululla kaikille Comenius- projektiin osallistuville perheille järjestetty barbecue- illallinen, jonne jokainen perhe toi mieleistään ruokaa nyyttikestiperiaatteella. Suomalaista ruokakulttuuria edustivat mukanamme tuomat säilykemuikut, piparit ja Väinämöisen palttoonnapit. Ilta loppui aivan liian nopeasti muun muassa kuunnellen musikaalista puolalaisten ryhmää, jutellen uusien ystävien ja leikkien isäntäperheiden pienokaisten kanssa.
 
Torstai 8.11.2012
Aamulla teimme pari tuntia projektityötä, italialaiset, puolalaiset, saksalaiset ja suomalaiset omissa ryhmissämme, joissa käänsimme kyselylomaketta. Kyselyt pidettäisiin omalla koululla kotimaassa, ja tulevilla tapaamisilla tulkittaisiin ja vertailtaisiin eri maiden tuloksia. Käännöstöiden jälkeen lähdimme kävelemään kohti Moritzburgin linnaa, sillä siellä oli taidemuseo, jonne menimme vierailemaan. Kiersimme ensin pienen kierroksen museossa ja katselimme maalauksia museon työntekijän johdolla. Taidemuseon anti oli erittäin uniikki kokemus, sillä teokset olivat todella arvokkaita ja tunnettuja, esimerkiksi Gustav Klimmtin maalauksia. Opimme museossa eri tyylilajien eroja ja kuulimme taideteosten historiallisia taustoja. Sen jälkeen saimme tehtäväksi piirtää itse jostain maalauksesta vaihtaen tyyli ekspressionismiksi. Tyylilajien erilaisuuden korostaminen oli avartavaa, sillä itse tekemällä, optimaalisissa harjoitusoloissa kokemus oli antoisa. Meidän piirustuksistamme tuli varsin värikkäitä ja alkuperäisistä radikaalisti poikkeavia! Moritzburgista lähdimme nälkäisinä kohti improvisaatioteatteria ja koukkasimme matkalla syömään Hallen keskustaan. Teatterissa meidät jaettiin kahteen ryhmään ja teimme erilaisia harjoituksia, kuten leikimme olevamme painavia ja heittäydyimme erilaisiin teatterillisiin tilanteisiin. Luovan toiminnan ja irrottelun seurauksena yhteishenkemme tiivistyi entisestään. Käytännön ”töissä” eri kulttuurien erot korostuivat: eri kulttuurin edustajat tuntuivat olevan huomattavasti ikäänsä nuorempia käyttäytymistä päätellen. Illalla oli vapaa-aikaa, vietimme siis aikaa perheiden kanssa, saksalaiseen kulttuuriin perehtyminen jatkui.

 

Perjantai 9.11.2012
Perjantaiaamuna menimme kaupungintalolle, jossa meidät toivotti tervetulleeksi kaupunginjohtajan apulainen.  Hän kyseli mm. mielipiteitämme matkasta ja sitten meille jaettiin pienet pussit, joissa oli avainnauha, todistus ja logolla varustettu t-paita.

Sen jälkeen matkustimme raitiovaunulla paikalliseen jäähalliin näyttämään muille miten suomalaiset luistelevat! Kyllä suomalaiseen jääkulttuuriin nousi arvostus. Hieman huonohkolla jäällä luistelun jälkeen kävelimme McDonald’siin syömään. Loppuilta meillä oli taas vapaata perheiden kanssa, osa kävi ravintolassa, shoppailemassa Leipzigissä, juhlimassa puolalaisen tytön syntymäpäiviä kaupungilla tai näkemisenarvoisessa ja vaikuttavassa Beatles-museossa.

Lauantai 10.11.2012
Aamulla 7.30 oli lähtö museon pihasta kohti Berliinin lentokenttää ja Suomea. Lähtö tapahtui haikeissa tunnelmissa. Matka Suomeen sujui suunnitelmien mukaisesti. Opimme myös arvostamaan sujuvia liikenneyhteyksiä ja lentoyhteyksien kätevyyttä. Odotamme jo malttamattomina ensi syksyä, kun saamme uudet saksalaiset, italialaiset ja puolalaiset  ystävämme vastavierailulle Suomeen!