LYSEON VERKKOLEHTI LINKKI

Iisalmen lyseon verkkolehti Linkki kertoo Iisalmen lyseon ajankohtaisista tapahtumista ja projekteista.


Joulujuhla


Iisalmen lyseossa vietettiin joulujuhlaa lauantaina 20.12. Ensin opiskelijat kokoontuivat ryhmänohjaajansa kanssa omaan luokkaan, minkä jälkeen alkoi opiskelijakunnan hallituksen suunnittelema ja toteuttama ohjelma alasalissa.

Lyseolaiset saivat tietää, miten joulutarina, jota oli kuultu kolmena aamuna keskusradion  välityksellä, loppui.

Näytelmän loppuratkaisuissa alasalin näyttämöllä seikkailivat  joulupukin lisäksi myös ministeri Päivi Räsänen ja Venäjän presidentti Putin.


Alasaliin oli rakennettu erilaisia toimintapisteitä, joihin opiskelijat saivat tutustua mieltymystensä mukaan. Muutamassa pisteessä sai koristella piparkakkuja.




Yhdessä toimintapisteessä pääsi laittamaan Petteri-porolle nenää.


Lisäksi oli myös jouluaskartelupiste.



Rentouttavaa joulunaikaa koko lyseon väelle!


kuvat ja tekstit: Soile Saarela

Syksyn 2014 lakkiaiset ja itsenäisyyspäiväjuhla

 
Perjantaina 5.12.2014 vietettiin Iisalmen lyseon ja aikuislukion itsenäisyyspäivä- ja lakkiaisjuhlaa kulttuurikeskuksen Säisä-salissa.
 

 


Lyseon musiikkiryhmä Otto Aminoffin johdolla esitti Jukka Linkolan säveltämän ja Henrik Huldénin sanoittaman kappaleen Laulu unelmista ja kuusta.

Laulu unelmista ja kuusta
 
Rehtori Pasi Tolosen tervehdyksen jälkeen jazzkvartetti Sopeva esitti Ilari Kaupin säveltämän kappaleen Widening Whiteness.


Juhlapuhujana tilaisuudessa oli sotaveteraani, yli-isännöitsijä Eino Kuosmanen, joka kertoi omia kokemuksiaan sodasta.


Rehtori Pasi Tolonen jakoi lakitettaville ylioppilastodistukset...


...ja apulaisrehtori Leila Rahkonen-Navia ylioppilaslakit. 








Yksitoista Iisalmen lyseon ja kaksi Iisalmen aikuislukion opiskelijaa painoi valkolakin päähänsä, kun rehtori Tolonen julisti heidät ylioppilaiksi.





Gaudeamus igitur - siis riemuitkaamme!
Gaudeamus igiturin jälkeen ylioppilas Asseri Väisänen piti uuden ylioppilaan puheen.    


Iinan Kipinät-ryhmän tanssiesityksen Syvälle salattu koreografia oli Lilli Härmä-Leinosen käsialaa.







Onnea uudet ylioppilaat ja
ihana, itsenäinen 97-vuotias Suomi!

 
 
Uudet ylioppilaat

teksti: Soile Saarela
kuvat: Maria Markkanen





























Kurkistus tiernapoikaesityksen taustoihin

Torstaina 27.11. ensimmäisellä välitunnilla lyseolaiset viritti ensimmäisen adventin tunnelmiin lyseon omien poikien tiernapoikaesitys. Ryhmän koonnut ja sitä harjoittanut lyseon uskonnon, psykologian ja filosofian lehtori Maria Markkanen kertoi verkkolehdelle tiernapoikaperinteestä seuraavaa: 


"Tiernapojat ovat vanha suomalainen joulukuvaelma, jonka juontaa juurensa keskiaikaisista mysteerinäytelmistä, joilla opetettiin Raamatun tapahtumia tavalliselle  kansalle. Pohjoismaissa näytelmää esittivät 1600-luvulla lähinnä opiskelijapojat. Kiertelevät ryhmät keräsivät rahaa ja kynttilöitä, jotka tuohon aikaan olivat välttämätön tarve-esine opiskelijalle. Suomeen tiernapoika- eli tähtipoikaperinne on kulkeutunut Ruotsista, ja se yleistyi aluksi Lounais-Suomen rannikkokaupungeissa ja Oulun seudulla. Nykyinen versio esityksestä on saanut muotonsa 1800- luvun loppupuolella!"


"Kuvaelma perustuu suurelta osin Matteuksen evankeliumin tapahtumiin ja kertoo itämaan tietäjien matkasta Jeesus-lapsen luo sekä Herodeksesta, joka pyrkii poistamaan mahdollisen kilpailijan  määräämällä 'Mene myös Petlehemiin, Juuttaan maan Taavetin kaupunkiin ja tapa ja virtaan heitä kaikki kaksivuotiset poikalapset ja sitä nuoremmat, kunnes olet tavannut sen äsken syntyneen juutalaisen kuninkaan.' Herodeksen valtaa korostetaan myös tapaamisessa Murijaanein kuninkaan kanssa."
"Katsokaatte nyt tuota Murijaanein kuningasta
kuinka sen pitää rukoileman Herootesta."
Ilari Kauppi, joka esitti kuvaelmassa kuningas Herodesta, kertoi roolistaan näin:
"Olen ollut mukana Tiernapojat-näytelmässä viimeksi viidennellä luokalla ja silloinen roolini oli myös Herodes, joten suorastaan vaadin saada saman roolin. - - rooli langetettiin minulle ja vasta sen jälkeen alettiinkin etsiä muita näyttelijöitä. Ihailen Herodeksen ylvästä hahmoa ja johtavaa asennetta. Epävirallisesti onkin juuri Herodeksen tehtävä kuiskata tarvittaessa, antaa aloitusääni, näyttää hengittämällä laulujen alut ja muutenkin komentaa porukkaa. Hahmolla on myös eniten repliikkejä. Herodes ei kuitenkaan ole näytelmän tärkein hahmo, vaan kaikki ovat yhtä tärkeitä."
Tiernapojat eli Markku Kumpulainen, Asseri Väisänen, Ilari Kauppi ja Janne Lohilahti
Muriaanien kuninkaan roolissa oli Asseri Väisänen, joka lakitetaan lyseosta viikon päästä ylioppilaaksi. Myös hän kertoi tehneensä samaa roolia aikaisemminkin ja sanoi lähteneensä mukaan, koska "halusin vielä viimeisenä juttuna lukiossa tehdä jotain hauskaa". Hänen mukaansa "Harjoitukset ovat sujuneet naurun ja kovaäänisen naurun merkeissä. Toki mokia on tullut , mutta sitä vartenhan sitä harjoitellaan."

"Näytelmän repliikit ja laulujen sanat ovat wanhaa pohjalaista murretta ja tarjoavat erittäin hienon maistiaisen Oulun läänin vallitsevasta murremaailmasta lyseon opiskelijoille ainaisen 'Savon muan' -murteen sijaan. Olen itse puoliksi oululaista verta ja ehkä juuri siksi tunnenkin sanojen sopivan suuhuni erittäin hyvin!" Ilari analysoi esityksen kieltä.


Knihdin nimitys (oikealla) perustuu ruotsalaiseen sotilasta tai ritaria tarkoittavaan sanaan knekt.
Lyseon tiernapojilla riittää vientiä. Pojat paljastivat esiintyvänsä myös vanhainkodeissa "ainakin Pihlajaharjun hoitokodilla ja Vetreassa, ja  myös sotaveteraanit ja rotarit ovat pyytäneet meitä keikoille." "Todennäköisesti hoilaavat tähtipojat saattaa löytää myös joulun alla marketeista ja ostareilta", Ilari Kauppi arveli.


"Tähti se kulukeepi
itäiseltä maalta..." 


Tiernapoikien knihti Janne Lohilahti pohdiskeli tiernapoikaesityksen merkitystä: "Mielestäni esitys avaa katsojalle aikaa, jolloin joulu sai merkityksensä. Minä en ainakaan aiemmin ole miettinyt, millaisessa yhteiskunnassa joulun sanoma on saanut alkunsa." Lopuksi hän toivotti kaikille lyseolaisille:
"Nauttikaa joulusta ja kerätkää voimia tuleviin haasteisiin!"

"Kiitos olkohon, kiitos olkohon
teidän lahjainne edestä
teidän lahjainne pitäis oleman
julki Jumalan edessä
ja te isoovaiset ja myös siunatut
nyt me olemme kaikki sanoneet
ja me toivotamm', ja me toivotamm'
onnellista ja hyvää joulua
ja me toivotamm' ja me toivotamm'
onnellista ja hyvää joulua."


kuvat: Maria Markkanen
teksti: Soile Saarela



 





Mielenterveysviikko 17. - 23.11.

Iisalmen lyseon psykologian ryhmät osallistuivat 17.11. mielenterveysviikon luennolle.
Mielenterveysviikon tavoitteena on saada mielenterveyteen liittyvät häiriöt, ongelmat ja sairaudet yhtä hyväksytyiksi kuin somaattiset sairaudet, jotta niitä ei hävettäisi ja peiteltäisi. Viikkoa on vietetty 1970-luvulta lähtien.  Tämän vuoden teemana on "yhdessä enemmän".
 
 




Luennon esiintyjänä oli Kristian Meurman, Idols-laulukilpailuista tuttu suomalainen laulaja ja muusikko. Luennossaan Meurman kertoi kaksisuuntaisen mielialahäiriön (ent. maanis-depressivinen) vaikutuksesta elämäänsä.


 
 
"Luento oli mielllytävä, siksi että kaikki käytetyt esimerkit olivat luonnoitsijan omasta elämästä", opiskelija Kati Kokkonen kommentoi. "Vaikka luennoitsija puhui todella vakavista asioista, hän onnistui ujuttamaan mukaan hieman huumoriakin," Siri Julkunen toteaa.
 
Monelle lyseon opiskelijalle jäi luennosta mieleen myös julkisen terveydenhuollon saama kova kritiikki. "Jos ei ole terveitä ihmisiä, ei ole hyvinvointivaltiotakaan", opiskelija Jani Jääskeläinen kiteyttää. "Yleisen sairaalan puolella on usein liian vähän resursseja mielenterveyspotilaiden hoitamiseen ja "terveemmät" käännytetään pois", Siri Juntunen selittää luennon sisältöä.
 
 
"Ehkä olisi voinut kertoa hieman enemmän mielenterveyteen liittyvää faktatietoa", Elias Husso kritisoi luentoa.
"Mieleterveyssairauksiin ei mielestäni suhtauduta tarpeeksi vakavasti, vaikka pitäisi"! Ronja Hukkanen toteaa.
 
Tapahtuman lopuksi Meurman esitti kolme omaa kappalettaan, jotka saivat oppilailta positiivisia kommentteja, kuten "LIVE- musiikki on kivaa ja kaunista".
 


teksti ja kuvat: Maria Markkanen

Vierailu Valamossa

Tiistaina 21.10. lyseosta lähdettiin linja-autolla kohti Heinävettä ja Valamon luostaria. Retkelle lähti kaksi uskonnonryhmää ja muutama historian opiskelija, toisin sanoen reilut neljäkymmentä henkeä. Matkassa vierähti noin kaksi tuntia, eli matka sujui sangen joutuisasti.


"Perillä tapasimme puolimunkki Timoteuksen, joka oli oppaamme luostarikierroksen ajan. Hän kertoi meille aluksi luostarin historiasta: luostari oli alun perin sijainnut Laatokan saaressa, mutta sodan uhatessa munkit joutuivat lähtemään luostarista sisemmälle Suomeen. Vanhasta Valamosta saatiin pelastettua joitain esineitä, kuten 800-kiloinen kattokruunu, joka oli ripustettu kirkkorakennuksen kattoon", opiskelija Aaro Hartikainen kertoo.


Oppilaat kuuntelevat luentoa Valamon historiasta.
Timoteus kertoi, että luostari oli suurimmillaan 1913 mutta luostarin veljesmäärä väheni vuonna 1914, koska ensimmäinen maailmansota alkoi tuona vuonna ja sota verotti miehiä palvelukseen. Heinävedelle Laatokasta luostari siirtyi vuonna 1940, ja aluksi veljiä oli 170, mutta nykyään määrä on huomattavasti alhaisempi. Tämän jälkeen näytettiin video Luostarista.
 
 

Munkki Timoteus esitteli myös munkkien asuintilat ja vanhan kirkon. Vanha kirkko on puinen vanha rakennus, joka on kooltaan todella pieni. Alttarilla oli kauniita vanhoja ikoneita. Timoteus kertoi, että vanhassa kirkossa oli joskus ennen myös ruokailtu, ja ihmetteli, että miten niin pieneen tilaan on mahtunut 170 ihmistä jumalanpalveluksiin ja ruokailemaan.

Munkki Timoteus esittelee luostaria.


Uusi kirkko
Vanhasta kirkosta siirryttiin uuteen kirkkoon. Uusi kirkko on kooltaan paljon isompi kuin vanha, ja vanhimmat ja kauneimmat ikonit ovat siellä. Jopa kattokruunu, jonka entiset munkit olivat saaneet tuotua Laatokasta, painoi yli 800 kiloa! Kirkko oli ulkoa ja sisältä erittäin kaunis, korkea, valkoinen kivikirkko. "Täältä siirryimme ruokailuun. Ruokailun jälkeen meillä oli munkin kyselytunti, jossa saimme kysyä munkki Timoteukselta kysymyksiä munkkina olemisesta ja luostarin elämästä", lyseon opiskelijat Sanni Pulkkinen ja Noora Lesonen muistelevat.



  

Ruokailun jälkeen pidettiin munkin kyselytunti luostarin DVD-tilassa, jossa kuultiin mielenkiintoisia faktoja luostarin normaaliarjesta ja oppaamme Timoteuksen taustasta. Luostarin arki pyörii samanlaisen kaavan mukaan päivästä toiseen. Aamulla herätään jo varhain kukonlaulun aikaan, ja päivän ensimmäinen palvelus alkaakin jo kuudelta. Palvelus kestää puolestatoista tunnista reiluun kahteen tuntiin, jos ehtoollinen kuuluu silloiseen palvelukseen. Tämän jälkeen siirrytään aamiaiselle, jonka jälkeen munkit  menevät töihin, kukin omaan tehtäväänsä. Työt on jaettu munkkien omien kykyjen mukaan. On esimerkiksi talouden-, kirjaston- ja kirkonhoitaja, opas, viinituottaja ja Timoteuksen sanoja lainaten "ATK-nörtti". Timoteus oli valittu oppaaksi hänen roudaritaustansa takia, sillä työ vaatii organisointikykyä 

Viitankantntajamunkki Timoteus

Lounas syödään kello 11 ja sen jälkeen palataan takaisin töihin. Päivä loppuu noin kello 16-17, jonka jälkeen on vapaa päivällinen ja kello18 pidetään iltarukous. Sen jälkeen munkeilla on omaa aikaa. Meidän oppaamme, Timoteus, sai ensimmäisen kosketuksensa luostarielämään jo nuorena poikana. Heidän perheellään oli kesämökki luostarin lähettyvillä, ja vaikka Timoteus ei ollutkaan kovin uskonnollinen, hän vieraili usein siellä lomailemassa. 80-luvun alussa hän muutti luostariin talkoolaiseksi pariksi vuodeksi, mutta päätyi kuitenkin ulkomaailmaan ja vietti tavallista elämää lähes 30 vuotta. Timoteuksella on allaan useita erilaisia ja mielenkiintoisiakin ammatteja, kuten opettaja, Miljoonasade-bändin roudari, miksaaja ja tv-äänittäjä. Hänellä oli vaimo, ja he saivat kaksi yhteistä lasta. Lopulta Timoteus kuitenkin tunsi kutsumusta luostariin ja päätti palata takaisin. Hän oli noviisina eli kuuliaisuusveljenä jonkin aikaa,jonka jälkeen hänet vihittiin ns. puolimunkiksi, viitankantajamunkiksi. Timoteus ei ole vielä täysmunkki, mutta toivoo sen hetken koittavan pian.

taidenäyttelyssä
Timoteus näkee perhettään pari kertaa vuodessa. Munkit saavat parin viikon "loman" vain kerran vuodessa, jolloin he voivat vierailla sukulaistensa luona. Joskus sukulaiset tulevat myös luostariin vierailemaan. Timoteuksenkin lapset ovat vierailleet luostarissa, esimerkiksi viime kesänä Timoteus kertoi heidän olleen vieraina jopa kolme viikkoa, jonka jälkeen Timoteusoli laittanut heidät talkoisiin. Timoteus harmittelee, ettei voi jättää lapsilleen perintöä, sillä kaikki, mitä hänellä on,on luostarin omistamaa. Ainoat asiat, jotka ovat hänen omiaan, ovat vanhat kirjat. Munkit  saavat vain 150 euroa kuukaudessa omiin tarpeisiinsa, kuten hygieniaan ja muihin pikkuostoksiin. Munkeilla on kuitenkin käytössään omat puhelimet ja tietokoneet, jotka ovat luostarin omaisuutta. Kaikesta omaisuudesta oli luovuttava, kun Timoteus saapui luostariin."Onhan luostarissa kolme sääntöä : köyhyys, kuuliaisuus ja naimattomuus", Christa Luttinen, Mari Tupitsa ja Eveliina Saastamoinen selittävät.



Lopuksi siirryttiin katsomaan Valamon luostarissa olevaa "Mestarin jälki"-näyttelyä, joka sisältää suomalaista uskonnollista taidetta.  Esillä oli mm. Helen Schjerfbeckin, Maria Wiikin, Hugo Simbergin, Amelie Lundahlin, Albert Edelfeltin, Juho Rissasen ja Eero Järnefeltin teoksia. Tämän jälkeen oppilaat siirtyivät samoissa tiloissa olevaan näyttelyyn kirkon historiasta.

Kristuksen kirkastuminen- ikoni


"Paikkana luonnon rauhassa ja ulkopuolella hälinästä oleva Valamo vastasi odotuksiani melko pitkälti. Käsitykseni luostarin arjesta kuitenkin muuttui. Tieto siitä, että luostariin tulleet ihmiset todella ovat luopuneet kaikesta ja näkevät perhettään harvoin, muuttui todelliseksi. Minussa herää kunnioitusta heidän rohkeaa päätöstään kohtaan. Minusta ei olisi elämään luostarin sääntöjen mukaan ilman perhettäni ja muita läheisiäni", opiskelija Enni Suomalainen kertoo kokemuksestaan.


evankeliumikirja



Teksti ja kuvat: Maria Markkanen