LYSEON VERKKOLEHTI LINKKI

Iisalmen lyseon verkkolehti Linkki kertoo Iisalmen lyseon ajankohtaisista tapahtumista ja projekteista.


Lucia-juhla



Lyseon Lucia-juhlaa vietettiin alkavan koeviikon vuoksi etuajassa torstaiaamuna 9.12.2010 Pyhän Ristin kirkossa.



Lucia-kulkue lauloi kirkkoon tullessaan perinteistä Santa Lucia -laulua sekä suomeksi että ruotsiksi. Tänä vuonna Lucia-neitona oli Anne Heikkinen.




"Maa on niin kaunis"-kappaleessa sooloa lauloi Anne Heikkinen ja säestäjänä oli musiikinopettaja Paula Shaheen.





Lyseon opiskelija Niko Röntynen kertoi Lucia-perinteestä seuraavaa:



"Vuoden lyhyimpänä päivänä perheen vanhimmat tyttäret kantavat Lucia-neitoina aamiaistarjottimia ruotsalaisissa, norjalaisissa ja tanskalaisissa kodeissa. Myös eri paikkakunnat valitsevat itselleen oman neidon, joka seuralaistensa kanssa kulkee talosta taloon laulaen ja tarjoten kahvia ja glögiä. Miten valkopukuisesta tytöstä, joka kantaa kynttiläkruunua ja leipomuksilla täytettyä tarjotinta, on tullut joulunajan symboli?

Yli tuhat vuotta sitten norjalainen kuningas määräsi, että joulunajan tuli alkaa Lucian juhlasta. Luciaa pidettiin Pohjoismaissa valontuojana ja hänet liitettiin myös ruokaihmeeseen. Kerrotaan että, nälänhädästä kärsineeseen kaupunkiin oli saapunut salaperäinen laiva, jonka kokassa oli seissyt valoa loistava valkopukuinen neito. Ruoka ja valo olivat tarpeen kylmässä ja talvisessa pohjoisessa.



Legendan mukaan Lucia eli noin 300-luvulla jKr. Hän oli rikkaiden vanhempien lapsi. Tradition mukaan hänet oli kasvatettu kristityksi. Hänen isänsä kuoli tytön ollessa vielä nuori. Koska Lucia oli hyvin kaunis, oli hänellä paljon ihailijoita. Lucia oli kuitenkin päättänyt antaa elämänsä Jumalan palvelemiseen ja kieltäytyi kaikista kosinnoista. Hänen äitinsä yritti kuitenkin, ajan tavan mukaan, järjestää tyttärelleen hyvän avioliiton.

Lucia ei halunnut naimisiin pakanan kanssa, ja kolmen vuoden ajan hän onnistui välttelemän äitinsä järjestämää liittoa. Lopulta Lucia sai äidiltään luvan rikkoa kihlauksen. Kihlajaislahjansa ja myötäjäisensä Lucia lahjoitti köyhille. Vihastunut entinen sulhasmies ilmiantoi Lucian kristittynä. Lucia kieltäytyi luopumasta uskostaan. Rangaistukseksi tuomari käski viedä hänet bordelliin. Silloin tapahtui ihme: Luciaa ei saatu liikkumaan minnekään. Pelästyneet vartijat yrittivät tappaa hänet ja sokaisivat hänen silmänsä, mutta ihmeen kautta hän näki edelleen. Lopulta hänen sanotaan kuolleen pään katkaisemiseen.

Lucian kerrotaan vieneen ruokaa pimeissä tunneleissa piilotteleville kristityille. Valaistakseen tietään ja vapauttaakseen kätensä kantamaan leipää Lucia kantoi päässään kynttilöitä. Hänen pukunsa väri kuvaa puhtautta ja punainen vyö kertoo hänen marttyyrikuolemastaan."


Laulussa "Taivas sylissäni" Karoliina Mäki säesti huilullaan ja Ilona Ronkainen lauloi sooloa.





Lucia-kulkue poistui kirkosta joululaulua "Kuuluu laulu enkelten" laulaen.


Itsenäisyyspäivä ja lakkiaiset

Perjantaina 3.12.2010 oli taas aika viettää lyseon ja aikuislukion juhlallista lakkiais- ja itsenäisyysjuhlaa Säisä-salissa.



Juhlaohjelman aloitti Iinan Kristallit-ryhmä esityksellään Wellamon neidot.





Kaupungin tervehdyksen juhlaan toi sivistystoimenjohtaja Kirsi-Tiina Ikonen.



Ossi Rönkkö lauloi ja säesti kitaralla Suurlähettiläiden kappaleen Kun tänään lähden.



Rehtori Pasi Tolonen jakoi puheensa jälkeen tuleville ylioppilaille ylioppilastodistukset ...



...ja apulaisrehtori Leila Rahkonen-Navia taas ylioppilaslakit. Ylioppilaaksi julistamisen jälkeen lakin päähänsä painoi lyseosta 12 ja aikuislukiosta 4 uutta ylioppilasta.



Lakituksen jälkeen oli vuorossa perinteinen ylioppilaslaulu Gaudeamus igitur.



Uuden ylioppilaan puheen piti Netta Nevalainen, jolle kohokohtina lukioajasta jäävät mieleen lakkiaisten lisäksi erityisesti vanhojenpäivä ja penkkarit.



Nuorisokuoro Allegron esityksessä En stjerne skinner i natt solistina lauloi Ilona Ronkainen. Ennen Maamme-laulua Allegro-kuoro lauloi vielä Finlandia-hymnin.





Liput ja ylioppilaat poistuivat lopuksi trumpettien tahdittamina Kulttuurikeskuksen aulaan onniteltaviksi.





ONNEA UUDET YLIOPPILAAT!!!

Retkikertomus matsävaellukselta

Lyseon opiskelijan Katri Lyytikäisen 09E retkikertomus metsävaellukselta, joka toteutettiin 24.-26.9.2010 Lieksan Kolilla.



Joka toinen vuosi järjestettävän metsävaellus-kurssin ehdottomasti odotetuin osuus, käytännön vaellus, starttasi Luma-keskuksen edestä perjantaina 24.9.2010 kello 8. Kun täyteen ahdetut rinkat oli saatu mahtumaan linja-auton tavaratilaan, matka kohti Kolin kansallispuistoa alkoi. Pysähdyimme Rautavaaran S-Marketissa, mutta muuten matka sujui rauhallisesti ja nopeastikin; ainakin itse olisin voinut jatkaa unia lämpimässä linja-autossa vielä hetken!




Perillä ohjelmassa oli ensin Ukko-Kolin päälle kiipeäminen. Portaat saivat useammankin hengästymään, mutta maisemista ei huipulla näkynyt jälkeäkään - hyvä, jos erotimme pari rinteen yläosassa kasvavaa puuta. Ryhmäkuva otettiin kuitenkin, ja sen jälkeen tutustuimme Luontokeskuksen näyttelyyn sekä multivisioesitykseen. Halu päästä näkemään valokuvien esittelemät maisemat oli suuri, mutta esityksen jälkeen täytyi kuitenkin kivuta hetkeksi takaisin linja-autoon. Luontokeskuksesta vaeltamaan lähtemisen sijaan ajoimme katomaan Pirunkirkkoa, joka oli pimeydestä ja nilkannyrjäyttämisvaarasta huolimatta vaikuttava. Sumuakin oli matalammalla sen verran vähemmän, että saimme esimakua kansallispuiston maisemista.



Pirunkirkon jälkeen pääsimme vihdoin nostamaan rinkat selkään, tekemään viimeiset tavaroiden kiinnitysvarmistukset, kiristämään hihnat ja lopulta myös ottamaan ensimmäiset askeleet polulle. Porukka hajaantui yhteisestä aloituksesta huolimatta nopeasti, mikä olikin hyvä, sillä jokainen sai edetä itselleen sopivaa vauhtia. Ennen ruokailua päästiin muun muassa kokeilemaan kolmea K:ta käytännössä, ja taisi siinä muutama vähemmän vakava tasapainon menetyskin sattua, mutta muuten siirtymä sujui varsin leppoisissa tunnelmissa.



Trangiaan otettiin tuntumaa iltapäivällä Lakkalassa noin neljän kilometrin kävelyn jälkeen. Reitin varrelta löytyi sieniä lisukkeeksi ruokaan, ja näkyivät ateriat maistuvan mainiosti ilmankin. Maahan laskettuna kurssilaisten mukanaan kantama tavaramäärä näytti järkyttävän suurelta, mutta niin vain kaikki nousi takaisin selkään, kun oli aika jatkaa. Lantiovyötä tosin täytyi löysyttää syömisen jälkeen yhden jos toisenkin. Ennen ensimmäiseen yöpymispaikkaan pääsemistä edessä oli vielä vesistönylitys. Se tapahtui onneksi lautalla, ja uimareissuiltakin vältyttiin.



Ensimmäisen yön vietimme Kiviniemen Matkailutilan lähellä rannassa olevassa laavussa. Osa joutui nukkumaan teltoissa, mutta yö ei ollut kylmä, ja koko päivän kävelyn jälkeen nukutti hyvin. Kellot soivat aamulla seitsemän jälkeen, ja jalkeille pääsemisen sekä puurokattiloiden tulelle saamisessa taidettiin tehdä jonkin sortin nopeusennätys. Aamun ehdoton kohokohta oli kuitenkin selvästi paikallinen väestö, joka tuli vastaan Matkailutilan pihapiirin vedenhakupisteellä. Viisipäinen, kovin seurallinen vuohilauma seurasi pahaa-aavistamattomia lukiolaisia laavulle asti, ja esimerkiksi makuualusta osoittautui paljon Kolin floraa mielenkiintoisemmaksi pureskelukohteeksi.


Vuohia ihmetellessä, rapsutellessa ja valokuvatessa olisi varmaan vierähtänyt puoli päivää, mutta eteenpäin oli kuitenkin jatkettava, joten sanoimme paikallisille heipat, nostimme rinkat selkään ja laitoimme tassua toisen eteen. Lauantaina käveltävää oli noin kymmenen kilometriä, eikä rinteiltäkään vältytty. Maisemat olivat kuitenkin upeat, ainakin niiltä osin, mitä sumun seasta näimme. Lämpimän ruoan laitoimme Pitkäjärvellä, joka oli Lakkalan tavoin noin päivämatkamme puolivälissä. Ennen Ryläykselle, toiselle yöpaikalle, pääsemistä ehdimme ihastella vielä jos jonkinlaista maastoa sekä kiviputousta, joka sumuun peittyneenäkin oli majesteettinen näky.

Ryläyksellä oli kota, jonka katon alle kaikki 17 kurssilaista mahtuivat mainiosti. Ruoanlaiton, sammutusvedestä astianpesun jälkeen löytyneen hiirenraadon ihmettelemisen sekä letunpaiston lisäksi aikaa viettiin tarinoiden.

Sunnuntaiaamu lähti käyntiin satunnaisia hämmennyksen hetkiä (mm. "Kenen puukko tuolla mun kengässä on?") lukuun ottamatta jo melkein rutiinilla. Puurot keitettiin, tavarat pakattiin ja liikkeellä oltiin jo yhdeksältä. Päivämatka oli kahdeksan kilometrin luokkaa, mutta koska suurin osa ruoista oli syöty, tuntui rinkka huimasti kevyemmältä. Päätepysäkkimme oli Ukko-Koli, ja mitä lähemmäs sitä tulimme, sitä leveämmiksi polut muuttuivat ja sitä enemmän lenkkeilijöitä ja päiväretkeilijöitä tuli vastaan - rinkka selässä, reissussa rähjäytyneenä ja pari päivää metsässä viettäneenä tuntui melkein kuin olisi eksynyt kokonaan väärään paikkaan. Perille kuitenkin lopulta päästiin! Vaellus oli mahtava, mutta kyllä rinkan Luontokeskuksen pihalle heittäessä oli sellainen voittajafiilis, joka ei ihan heti hävinnyt.



Linja-auto ei tullut hakemaan meitä aivan heti, vaan ehdimme paluumatkan rasitusten kestämisen takia oleellisen paikallaan makoilun lisäksi myös kiivetä vielä kerran Ukko-Kolin huipulle. Tällä kertaa sää oli huimasti parempi - taivaalla ei näkynyt juuri lainkaan pilviä, ja maisema jatkui silmänkantamattomiin. Ilmaisun "seistä maailman huipulla" lisäksi mieleen tuli hakematta eräs tietty vuorosana eräästä tietystä Disneyn piirretystä: "Kaikki, mitä valo koskettaa, on valtakuntaasi".

Kotiinlähdön aika kuitenkin lopulta tuli. Rinkat lastattiin linja-auton tavaratilaan, ja kurssilaiset kiipesivät ylös rojahtaen penkeille sinne tänne ja miten sattui. Matka ei vienyt suoraan kotiin, vaan pysähdyimme syömään ja samalla todistamaan erittäin opettavaista esimerkkiä surkeasta asiakaspalvelusta. Vähäisistä vastoinkäymisistä huolimatta loppujen lopuksi kuitenkin päädyttiin takaisin lähtöpisteeseen, Luma-keskuksen eteen. Porukka taisi tällä kertaa olla paljon väsyneempää kuin lähtiessä, ja oma sänky sekä pitkä suihku takuulla kelpasivat kaikille, mutta yhtä kokemusta rikkaampina kotiin silti lähdettiin - yhtä hienoa kokemusta, to be exact!

Ei ennakkoluuloja!

Torstaina 17.11.2010 neljännellä oppitunnilla lyseolaiset olivat Säisä-salissa kuuntelemassa Romales-yhtyeen konserttia. Yhtyeen muodostavat Kalle Palm (laulu, kitara), Ritva Palm (laulu) ja Jukka Kaurila (harmonikka).





Romales-yhtye soittaa sekä romanikielisiä että suomenkielisiä kappaleita, ja niiden välissä Ritva ja Kalle Palm kertoivat romanien kulttuurista, tavoista ja historiasta.



Yleisöllä oli mahdollisuus vapaasti kysellä romaneihin ja heidän kulttuuriinsa liittyvistä asioista. Erityisen paljon kysymyksiä herätti romaneiden pukeutuminen, ja myös esimerkiksi romaneiden musiikista, uskonnollisuudesta ja heidän kohtaamistaan ennakkoluuloista tuli kysymyksiä.



Kalle Palm toivoikin esityksen lopuksi, että ihmiset suhtautuisivat avoimin mielin - ilman ennakkoluuloja - eri kulttuureista tuleviin ihmisiin.



lisätietoja Romales-yhtyeestä: http://www.romales.fi/

Leena Lehtolainen vierailulla

Kirjailija Leena Lehtolainen oli vierailulla Iisalmessa 2.10.2010, ja kolmella lyseon äidinkielen ja kirjallisuuden kurssin ryhmällä oli mahdollisuus päästä kuuntelemaan Lehtolaista Iisalmi-salissa. Tilaisuudessa Lehtolainen vastasi opiskelijoiden esittämiin kysymyksiin.



Lehtolainen paljasti kirjailijan työn olleen haaveammatti jo pikkutyttönä, mutta hän oli jo nuorena ymmärtänyt, ettei pelkällä kirjailijan työllä tule toimeen ja että tarvitaan koulutus. Lehtolainen kirjoitti esikoisteoksensa 1976, mutta vapaa kirjailija hän on ollut vuodesta 1993, jolloin julkaistiin ensimmäinen Maria Kallio -teos. Lehtolainen toivoo voivansa kirjoittaa "niin kaun kuin henki pihisee".

Kirjan tekemisen Lehtolainen kertoi kestävän kaikkiaan kolmesta jopa seitsemään vuotta. Erityisen paljon hän pitää taustatutkimus- ja tiedonhankintavaiheesta ja vähiten viimeisestä vaiheesta eli oikolukemisesta. Aiheita ja vaikutteita kirjoihinsa Lehtolainen saa "mistä vain". Kirjoittaminen saa usein alkusysäyksensä siitä, että jokin asia alkaa vaivata eikä hän tiedä, mitä mieltä on kyseisistä asiasta, jolloin hän alkaa selvittää sitä kirjoittamalla. Erityisesti rikosdekkareita kirjoittaessaan häntä on taas askarruttanut, mikä saa jonkun käyttämään sellaista valtaa, että ottaa toisen hengiltä.



Yleisö esitti Lehtolaiselle kysymyksiä mm. teosten nimeämisestä, yleisöltä tulevasta palautteesta, rikosten suunnittelusta ja teosten henkilöistä. Lehtolaiselta kysyttiin myös syytä siihen, miksi hän kirjoittaa juuri rikoskirjallisuutta. Lehtolainen kertoi olleensa jo lapsena kiinnostunut arvoituksista ja lukeneensa nuorena mm. Agatha Christietä. Rikoskirjoihin voi hänen mukaansa yhdistää kätevästi myös muita asioita ja teemoja. Lisäksi ennen ensimmäistä rikosdekkaria häntä kiehtoi ajatus: osaisiko hän kirjoittaa dekkarin? Pahan kuvaamisella saa pahan revittyä pois omasta sydämestä, eli sillä voi ajatella olevan myös tietynlainen puhdistava vaikutus.

Lehtolainen ei pystynyt valitsemaan omasta mielestään parasta kirjaansa vaan totesi: "Toivottavasti en ole kirjoittanut sitä parasta vielä." Kirjoittamisesta kiinnostuneita Lehtolainen kannusti: "Kannattaa kirjoittaa, jos kirjoituttaa" ja "Sinnikkyys palkitaan".



Luennolla olleista lyseon opiskelijoista Samuli Lappeteläinen (07M) kertoi, ettei ole tutustunut Lehtolaisen teoksiin. Lehtolaista oli kuitenkin hänen mielestään kiinnostavaa kuunnella, ja erityisesti häntä kiinnosti Maria Kallio -tv-sarjan tekeminen. Kirjailijan työstä Samuli oppi, että se on hankalaa ja vaatii sinnikkyyttä.

Laura Laukkaselle (08C) Leena Lehtolaisen teokset olivat tuttuja: Lehtolaisen kirjoista Laura on lukenut Jonakin onnellisena päivänä, Luonas en ollutkaan ja Maria Kallio -sarjaa. Laura piti luennosta,koska yleisö sai esittää koko ajan kysymyksiä ja näin sai tietää nimenomaan asioita, joita halusi. "Luennossa erityisen kiinnostavaa oli se, kuinka kirjojen henkilöt muodostuvat. Opin ainakin sen kirjailijan työstä, että kirjan tekemisessä kestää aika kauan ja että Leena Lehtolainen tekee monta kirjaa yhtä aikaa" , Laura kertoi luennon jälkeen.

Iisalmen lyseo mukana CIMON kansainvälisyyspäivässä



Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO järjesti yhteistyössä Pohjois-Savon alueellisten toimijoiden kanssa Matkalla kansainvälisyyteen -teemapäivän Iisalmessa keskiviikkona 27.10.2010. Teemapäivän tilaisuudet pidettiin Luma-keskus Majakassa ja Iisalmen kulttuurikeskuksessa.

Iisalmen lyseon opiskelijoita ja opettajia osallistui iltapäivällä neljännellä oppitunnilla Suuntana maailmalla! Vertaisvoimaa, mahdollisuuksia ja lisätiedon lähteitä -luennolle, joka oli suunnattu erityisesti lukiolaisille. Savonia AMK:sta opiskelijavaihdossa ollut opiskelija kertoi kokemuksistaan ja siitä, miksi maailmalle kannattaa lähteä.





Lisäksi Luma-keskuksen ruokalassa oli pohjoissavolaisten oppilaitosten kansainvälisyyshankkeiden näyttely, jossa myös lyseo esitteli omaa kansainvälisyystoimintaansa ja erityisesti sen hyötyjä ja vaikutuksia.





Voiko elämästä selvitä ehjin nahoin?


Torstaina 14.10.2010 koko lyseon väki kokoontui neljännellä oppitunnilla kuuntelemaan kirjailija, pappi, terapeutti ja toimittaja Hilkka Olkinuoran luentoa ”Tule syömään jo! Joo, mä kuolen vaan ensin! Eli voiko elämästä selvitä ehjin nahoin” Eino Säisä -saliin. Luento kuuluu Iisalmen seurakunnan järjestämään luentosarjaan, jossa käsitellään eri-ikäisten hyvinvointia.



Nuorille suunnatussa luennossaan Olkinuora käsitteli nuorten jaksamista ja erityisesti syitä, jotka nykymaailmassa saavat nuoret uupumaan. Nykyaikana on tavallista ajattella, että koko ajan pitäisi olla onnellinen, ja jos ei ole, on syy itsessä. Ihmisten elämä on täynnä erilaisia projekteja, joissa jokaisessa täytyisi onnistua, mikä luo paineita. Lisäksi media luo varsinkin tytöille vääristyneen kuvan siitä, että aina täytyisi olla seksuaalisesti houkutteleva.

Nykyään tietokoneet ja muu tekniikka käyttävät meitä eikä päinvastoin, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, että uni jää liian vähäiseksi. Netissä on myös monia muita vaaroja, joihin nuori saattaa tietämättömyyttään sortua. Lisäksi nykyaika kuormittaa aistejamme: nykynuori joutuu kohtaamaan päivässä 10 000 viestiä ennemmän kuin vanhempansa samanikäisinä.


Olkinuora osoittikin syyttävän sormensa nykynuorten vanhempiin ja isovanhempiin. Jos lapsi tai nuori ei tule nähdyksi omana itsenään, hän hakee loputtomasti uusia kokemuksia tyydyttääkseen nähdyksi tulemisen tarpeensa. Tällöin katsotuksi tuleminen ja nähdyksi tuleminen saattavat mennä nuorilla sekaisin, mikä taas johtaa siihen, että jokainen haluaa oman 15 minuuttisensa julkisuuden valokeilassa millä keinolla tahansa.

Nykynuorten vanhemmat ja isovanhemmat ovat jättäneet lapsilleen perinnöksi kiireen lisäksi työelämän oravanpyörän, jossa työtä on toisilla liika ja toisilla liian vähän, kahtia repeytyneen yhteiskunnan, jossa osalla on koulutuksen kautta mahdollisuus parempaan elämään ja osalla ei, sekä saasteet.



Kuinka elämästä voi sitten selvitä ehjin nahoin? Olkinuora on työssään huomannut, että onnellisille vanhuksille on yhteistä taaksejättämisen taito. Tapahtui mitä tahansa, tärkeää on ottaa tapahtuneesta reppuunsa hyöty ja oppi. Vaikea ja mahdoton kannattaa jättää tien oheen. "Tee siis se, mitä on tehtävissä ja jätä muu taakse", Olkinuora antoi nuorille elämänohjeeksi.




Opiskelijat pitivät erityisesti Olkinuoran esiintymistavasta:

Sonja Sirviö (10E): Olkinuoran esiintyminen oli luontevaa ja kokenutta - ei mitään paperista katsomista. Yllättävän hyvin jaksoi kuunnella noinkin pitkää luentoa. Olkinuora ei tuputtanut ajatuksiaan vaan osasi lähetyä nuoria."

Sanna Sundqvist (10E): "Esiintyminen oli positiivisesti erilaista, koska ei ollut pover pointia tai muuta vaan pelkästään sai keskittyä esiintyjään."

Leea Hiltunen (08A): "Ihan hyvin puhuttu ja kiva seurata esitystä ilman pover pointia. Asia oli tärkeä, mutta uskonnollinen painotus ei ollut oikein kiinnostavaa."

Myös luennon sisältö sai enimmäkseen kehuja opiskelijoilta:

Eveliina Hiltunen (08A): "Luento oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Konkreettiset esimerkit havainnollistivat hyvin nuorten ja vähän vanhempienkin ongelmia. Suurin osa opettajistakaan ei puhu niin paljon asiaa 70 minuutin aikana kuin luennoitsija puhui. Mutta se omena...?"

Tuija Kauhanen (08B): "Ihan kiva luento. Olkinuora puhui paljon ja asiaa, mikä sai miettimään omia elämänarvojakin. Kuitenkin hän lyttäsi monet itselle mieluisat asiat ja oli hieman uskonnollinen."

Antti Rissanen (08D): "Luento oli mielenkiintoinen ja asiasisällöstään huolimatta sopivan keveä. Asiaa tuli paljon, mutta ymmärrettävässä ja hauskassa muodossa."

Ella Huttunen (09C): "Mielenkiintoinen luento, jota jaksoi seurata alusta loppuun. Luennossa oli paljon viitteitä oikeaan elämään, joten sanoma tuli hyvin selväksi."

SYKSYN YLIOPPILASKIRJOITUKSET



Syksyn ylioppilaskirjoitukset alkoivat lyseossa ma 13.9. pitkän kielen kuuntelukokeella. Kielten kuuntelukokeiden jälkeen kirjallisista kokeista ensimmäisenä oli äidinkielen tekstitaidonkoe pe 17.9. Ylioppilaskokeet lyseossa päättää lyhyen kielen kirjallinen koe ma 4.10.





Lyseon rehtori Pasi Tolosen mukaan kirjoittajia lyseossa on tänä syksynä kaikkiaan 102. Suosituin kirjoitettava aine oli pitkä englanti, jonka kirjoitti 48 kokelasta.

"Kirjoitukset ovat sujuneet rutiininomaisesti, normaaliin tapaan. Kirjoittajien pieni määrä yllätti: viime syksynä kirjoittajia oli 135 ja sitä edellisenä 141", rehtori Tolonen kertoo.



Tuija Kauhanen 08B on yksi lyseon syksyn kirjoittajista:

"Kirjoitin keskipitkän oppimäärän ruotsita. Kirjoituskerta oli toinen, joten ei enää jännittänyt niin paljoa itse koetilanteesa, kun tiesi yo-koetilanteen käytänteet. Lukemisen aloitiin jo kesällä, joten mitään kiirettä lukemisessa ei tullut. Koe meni abitreeneistä lukemieni vastauksien mukaan hyvin."