Pirjo saapui alasaliin rehtori Pasi Tolosen ja lehtori Ari Aution saattelemana Marseljeesin tahdissa yleisön taputtaessa.
Tilaisuuden aluksi Allegro-kuoro esitti Susanna Alajuuma-Kettusen johdolla laulut Tuulen värit ja Vem kan segla förutan vind.
Rehtori Pasi Tolonen piti Pirjolle puheen ja ojensi koulun standaardin.
Sivistystoimenjohtaja Kirsi-Tiina Ikonen toi taas tervehdyksen Iisalmen kaupungin puolesta ja kertoi olevansa Pirjon entisiä opiskelijoita.
Myös oppilaskunta muisti Pirjoa kauniin sanoin ja antoi läksiäislahjaksi repun täynnä "selviytymistarvikkeita".
Tämän syksyn abiturientti Juho Mähönen lausui Pirjolle kirjoittamansa englanninkielisen runon Writing a poem
ja sen suomennoksen.
Writing a poem
A few minutes to make a poem is not enough;
For a poem to sound good rather than a cough.
I would like to have some time to invent a rhyme;
So that it would have a “ding” like asphalt hitting dime.
I hope that you would see my point of view;
But as always also now the minutes are few.
Runon kirjoittamisesta
Runon teko onnistu ei käden käänteessä;
Jott’ ois se tehty huolella, ei vatsanväänteessä.
Riimin teko aikaa vaatii sanan sovitus;
Mutt’ soinnin saapi runohon tuo mielen ponnistus.
Ajatuksein’ tästä toivon mukaan käsittää;
mutt’ aika aina vastaan on, en ehdi selventää.
Juho Mähönen
IINAn Säteistä koottu tanssiryhmä esitti tanssin Neitonen, jonka lopuksi Pirjo sai päähänsä kauniin kukkaseppeleen.
Englannin opettajat eli Pirjon lähimmät kollegat kiittivät Pirjoa työtoveruudesta ja lahjoittivat Pirjolle seuraavaksi haasteeksi kiinan sanakirjan. Kiinankin opiskelu on heidän mukaansa Pirjolle vain "piece of cake".
PIRJON PUHE:
Hyvä lyseon väki, hyvät opiskelijat ja työtoverit.
Kun ajattelin tätä päivää ja tätä hetkeä, melkein tuli mieleeni mission impossible. Onko tosiaan 33,5 vuotta kulunut siitä päivästä kun tulin tähän taloon. Välillä opetin myös kauppaopilaitoksessa, kesäyliopistossa ja ammattikoulussa, mutta pääpaikkani on ollut Iisalmen lukio, sittemmin lyseo.
Voisin puhua vaikka koko päivän, mutta kerron lyhyesti muutamia poimintoja urani varrelta.
Muistan kuin eilisen päivän sen hetken kun astelin heinäkuussa 1975 edesmenneen rehtori Samolan perässä pitkin kolmannen kerroksen käytävää, kun hän esitteli koulua. Tunsin, että tämä on minun paikkani. Kaunis maisema ja upea arkkitehtuuri hurmasivat minut. Minut valittiin heti valmistuttuani maisteriksi Helsingin yliopistosta kolmeen kouluun, joka olisi nykymaailmassa aika mahdotonta, kun hakijoita on kymmenen kertaa enemmän kuhunkin paikkaan.
Minulla on ollut myös kunnia työskennellä kolmen erilaisen rehtorin alaisena: 70 - 80-luvulla Aimo Samola, 90-luvulla Juhani Kuhmonen ja sen jälkeen Pasi Tolonen.
Kieltenopettajana toimiminen antaa tilaisuuden tehdä monipuolisia tehtäviä myös koulun ulkopuolella koulun hyväksi.
70-luvulla toimi kouluneuvosto, jossa sain olla myös mukana kehittämässä demokraattista koulua, kuten silloin sanottiin. Sittemmin sain olla 6 vuotta kaikkiaan näköalapaikalla kehittämässä omaa koulua koulun kehittämisryhmässa. Olin mös Pohjois-Savon Kieltenopettajien hallituksessa monta kautta. Viime vuosina olen ollut vaihto-oppilasjärjestön AFS:n hallituksessa ja opetushallituksessa arviointitehtävissä ja kehittämässä suullista kielitaitoa.
Muutama muisto
Alussa monistaminen oli sikäli helppoa, että Olavi Oksman, talkkarimme, monisti meille kotona vahapaperille kirjoitetut tekstit. Kysyi vain montako tarviit?
Rouva Oksman keitti ruokatunnille kahvit ja oli tupakkahuone jossa tupakoitsijat viettivät rattoisia hetkiä, ja rehtorin sikarin tuoksu täytti koko koulun.
Kuri oli ankarampi. Hilkka-kanslisti oli rehtorin kanssa ennen kahdeksaa ottamassa myöhästyjien nimet ylös ja siitähän seurasi tietenkin sanktioita, arestia koulun jälkeen.
Kouluruokailu oli myös maksullista. Muistan seisseeni alakerran ovella lippuja keräämässä koska ruokala oli tässä talossa. Sanottiin, että ympäristön siat voivat hyvin, kun niin paljon meni ruokaa saaveihin.
Koiruuksiakin tehtiin, olin nuori opettaja ja ajoin polkupyörällä. Eräs luokkani poikaoppilas puhkoi pyörästäni pari kertaa renkaat ja itse asiassa asia selvisi vasta koulun 100-vuotisjuhlissa, kun hän pyysi tanssiin ja sanoi, että tulisikohan tuo nyt kuitattua.
Itselleni sattui kommelluksia: kerran tulin luokkaan hame nurinpäin. Koko tunnin seisoin opettajanpoydän takana, ettei kukaan huomaisi, Sitten tuli välitunti, jolloin sain vaihdetuksi hameen oikein päin.
Toinen kerta kävelin rappuja kolmanteen kerrokseen ja takana tullut mieope kysyi:onko tämä uutta muotia?Mulla oli selässä papiljotteja.Oli tullut kiire lähtö kotoa…
90-luvun lopulla tuli sitten luokaton lukio. Se on mielestäni tuntunut siinä mielessä huonolta, että ei opi tuntemaan oppilaita, on kuin liukuhihnan ääressä olisi. Entisessä luokallisessa järjestelmässä sai seurata oppilaan edistymistä koko lukion ajan.
Toinen muutos, joka mietityttää, on tekniikan räjähdysmäinen lisääntyminen. On saanut opetella käyttämään kaiken maailman vempaimia, mutta vieläkin uskon vakaasti, että opetus kulkee parhaiten persoonasta persoonaan, person to person. Koneet eivät saisi olla itsetarkoitus, ja paljon siitä rahasta mitä satsataan koneisiin, voitaisiin ehkä kohdistaa inhimillisempiin vaihtoehtoihin, kuten koulutukseen, miten kohtaan oppilaan jne. ettemme mene robottitasolle kohta itsekin. Olen huolestunut kovuuden lisääntymisestä koulumaailmassa.
Minun on vielä vaikea käsittää miten ison aukon tämä työstä poisjääminen aiheuttaa, mutta tulen kaipaamaan nuorten energiaa, joka on ollut läsnä joka päivä; työtovereiden kiireisiä huudahduksia ja keskusteluhetkiä jne., Elämääni jää Iisalmen lyseon kokoinen aukko.
Työni on ollut erittäin antoisaa, luovaa, vapaata, vaikka yo-kokeet ovatkin rajoittaneet toimintatapoja. Olemme saaneet yhdessä tehdä erilaisia kv-projekteja ja niihin liittyviä matkoja, jotka toivottavasti kantavat läpi elämän. Iisalmen kaupungille ja koulun johdolle siitä suurkiitos.
Lopuksi toivon voimia kaikille teille, jotka jatkatte tässä talossa ja opiskelijoille toivon rohkeutta toteuttaa omat haaveenne, olla antamatta periksi. Pitäkää tavoitteenne korkealla ja pyrkikää niihin tarmokkaasti.
Sydämelliset kiitokset kaikesta!
KIITOS PIRJO! MERCI! THANK YOU!
