Torstaina 14.10.2010 koko lyseon väki kokoontui neljännellä oppitunnilla kuuntelemaan kirjailija, pappi, terapeutti ja toimittaja Hilkka Olkinuoran luentoa
”Tule syömään jo! Joo, mä kuolen vaan ensin! Eli voiko elämästä selvitä ehjin nahoin” Eino Säisä -saliin. Luento kuuluu Iisalmen seurakunnan järjestämään luentosarjaan, jossa käsitellään eri-ikäisten hyvinvointia.
Nuorille suunnatussa luennossaan Olkinuora käsitteli nuorten jaksamista ja erityisesti syitä, jotka nykymaailmassa saavat nuoret uupumaan. Nykyaikana on tavallista ajattella, että koko ajan pitäisi olla onnellinen, ja jos ei ole, on syy itsessä. Ihmisten elämä on täynnä erilaisia projekteja, joissa jokaisessa täytyisi onnistua, mikä luo paineita. Lisäksi media luo varsinkin tytöille vääristyneen kuvan siitä, että aina täytyisi olla seksuaalisesti houkutteleva.
Nykyään tietokoneet ja muu tekniikka käyttävät meitä eikä päinvastoin, mikä voi vaikuttaa esimerkiksi siihen, että uni jää liian vähäiseksi. Netissä on myös monia muita vaaroja, joihin nuori saattaa tietämättömyyttään sortua. Lisäksi nykyaika kuormittaa aistejamme: nykynuori joutuu kohtaamaan päivässä 10 000 viestiä ennemmän kuin vanhempansa samanikäisinä.
Olkinuora osoittikin syyttävän sormensa nykynuorten vanhempiin ja isovanhempiin. Jos lapsi tai nuori ei tule nähdyksi omana itsenään, hän hakee loputtomasti uusia kokemuksia tyydyttääkseen nähdyksi tulemisen tarpeensa. Tällöin katsotuksi tuleminen ja nähdyksi tuleminen saattavat mennä nuorilla sekaisin, mikä taas johtaa siihen, että jokainen haluaa oman 15 minuuttisensa julkisuuden valokeilassa millä keinolla tahansa.
Nykynuorten vanhemmat ja isovanhemmat ovat jättäneet lapsilleen perinnöksi kiireen lisäksi työelämän oravanpyörän, jossa työtä on toisilla liika ja toisilla liian vähän, kahtia repeytyneen yhteiskunnan, jossa osalla on koulutuksen kautta mahdollisuus parempaan elämään ja osalla ei, sekä saasteet.
Kuinka elämästä voi sitten selvitä ehjin nahoin? Olkinuora on työssään huomannut, että onnellisille vanhuksille on yhteistä taaksejättämisen taito. Tapahtui mitä tahansa, tärkeää on ottaa tapahtuneesta reppuunsa hyöty ja oppi. Vaikea ja mahdoton kannattaa jättää tien oheen.
"Tee siis se, mitä on tehtävissä ja jätä muu taakse", Olkinuora antoi nuorille elämänohjeeksi.
Opiskelijat pitivät erityisesti Olkinuoran esiintymistavasta:
Sonja Sirviö (10E):
Olkinuoran esiintyminen oli luontevaa ja kokenutta - ei mitään paperista katsomista. Yllättävän hyvin jaksoi kuunnella noinkin pitkää luentoa. Olkinuora ei tuputtanut ajatuksiaan vaan osasi lähetyä nuoria." Sanna Sundqvist (10E):
"Esiintyminen oli positiivisesti erilaista, koska ei ollut pover pointia tai muuta vaan pelkästään sai keskittyä esiintyjään."Leea Hiltunen (08A):
"Ihan hyvin puhuttu ja kiva seurata esitystä ilman pover pointia. Asia oli tärkeä, mutta uskonnollinen painotus ei ollut oikein kiinnostavaa."Myös luennon sisältö sai enimmäkseen kehuja opiskelijoilta:
Eveliina Hiltunen (08A):
"Luento oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen. Konkreettiset esimerkit havainnollistivat hyvin nuorten ja vähän vanhempienkin ongelmia. Suurin osa opettajistakaan ei puhu niin paljon asiaa 70 minuutin aikana kuin luennoitsija puhui. Mutta se omena...?"Tuija Kauhanen (08B):
"Ihan kiva luento. Olkinuora puhui paljon ja asiaa, mikä sai miettimään omia elämänarvojakin. Kuitenkin hän lyttäsi monet itselle mieluisat asiat ja oli hieman uskonnollinen."Antti Rissanen (08D):
"Luento oli mielenkiintoinen ja asiasisällöstään huolimatta sopivan keveä. Asiaa tuli paljon, mutta ymmärrettävässä ja hauskassa muodossa."Ella Huttunen (09C):
"Mielenkiintoinen luento, jota jaksoi seurata alusta loppuun. Luennossa oli paljon viitteitä oikeaan elämään, joten sanoma tuli hyvin selväksi."
