Onnea uudet ylioppilaat, onnea Suomi!

Juhlistimme lauantaina 2.12. Iisalmen lyseon uusia ylioppilaita ja 100-vuotiasta Suomea Kulttuurikeskuksella

 Arvokkaassa juhlassa seitsemän uutta ylioppilasta painoi päähänsä valkolakit merkiksi hyvin suoritetusta työstä lukio-opintojen parissa.

Juhla alkoi lippusaattueen johdattaessa tulevat ylioppilaat paikoilleen, minkä jälkeen rehtori Pasi Tolonen toivotti vieraat tervetulleiksi.

Juhlassa kuultiin laadukkaita musiikkiesityksiä. Juhlaväen rauhoitti Anni Suikkasen tummat sellon sävelet. Suomalaista mielenmaisemaa hivelivät Nuorisokuoro Allegron ja latvialaisen lapsikuoro Lielvarden kappaleet Suomipuu ja Finlandia-hymni sekä bändikurssilaisten esittämä Täällä Pohjantähden alla.

Kuvataiteen kurssilaisten sekä opettajien Anni Pulkan ja Maria Markkasen kokomassa multimediaesityksessä ”Kuvia kotimaasta” esiteltiin Suomen kaunista luontoa. Syksyn kauniista väriloistosta siirryttiin talven huurteisiin maisemiin. Esityksen päätti muistot vihreästä kesästä kukkineen ja perhosineen.

Juhlapuheen piti ministeri Seppo Kääriäinen. Hän pohti puheessaan itsenäisen Suomen matkaa 100-vuotiaaksi valtioksi. Hän mainitsi niin yhteiskunnan kuin lukionkin olevan muutoksessa. Lukiolla on Kääriäisen mukaan tärkeä merkitys yleissivistyksen ylläpitäjänä, jota tarvitaan, kun puretaan yhteiskunnassa vallitsevia vastakkainasetteluja.

Rehtori Pasi Tolonen ja vararehtori Kimmo Varis lakittivat säteilevät ylioppilaat. 

Kun Gaudeamus igiturin sävelet olivat hiljenneet salissa, aloitti puheensa uusi ylioppilas Milja Mehtonen. Puheessaan hän kuvasi tunnelmiaan nopeasti vierähtäneiden lukiovuosien ajalta. Mehtosen mukaan Iisalmen lyseo on ollut hyvä paikka kasvaa ja miettiä, mihin tulevaisuudessa suunnata.

Opiskeluun liittyviä tunteita, toiveita ja vaikeuksia kuvasi myös tanssiryhmä Kolibri teoksessaan ”Aika mennä eteenpäin”.

Ennen kuin juhla päättyi juhlaväen yhteiseen Maamme-lauluun, yleisöä ilahdutti mieskvartetin upea tulkinta Suomen laulusta.

Ylioppilaat poistuivat lippukulkueessa salista vastaanottamaan ystävien, perheen ja opettajien onnitteluja.

Teksti: Mirka Oinonen
Kuvat: Maria Markkanen

Kiitos, Maritta!

Koulumme matemaattisten aineiden lehtori Maritta Rytkönen vietti tänään viimeistä työpäiväänsä. Maritta aloitti Iisalmen lyseossa opettajana 1.8.1986. Hänen 31-vuotisen lyseouransa aikana n. 4 000 ylioppilasta ehti kulkea koulumme ovista valkolakkipäässään kohti uusia seikkailuja.

Tänään koulun yhteisessä tilaisuudessa koulun väki kiitti Marittaa mittavasta urasta Lintu-laulun sanoin. Laulussa sanotaan: ”Kaihoten nyt katselen,/ kun lentää tuolla lintu pienoinen,/ se nousta korkealle saa/ ja näkee kauniin, kauniin maan.”

 Iisalmen lyseon opettajat, henkilökunta ja opiskelijat kiittävät yhteisistä vuosista. Onnea uusiin seikkailuihin ja nostetta siipien alle!

Kansainvälisyyttä Metsäkartanolla

Tökkää Tellusta! -tapahtuma  10 vuotta!

"Kansainvälisen nuorisotiedotuspäivän aikana nuoret saavat tietoa kv-mahdollisuuksista maailmalla ja pääsevät tutustumaan eri kulttuureihin. Päivän teemana on ihmisoikeudet. Ohjelmasta vastaa 12 vapaaehtoistyöntekijää Libanonista, Espanjasta, Jordaniasta, Portugalista, Saksasta sekä Ukrainasta." Näillä sanoilla Metsäkartano tiedotti  tulevasta kansainvälisyystapahtumasta. Iisalmen lyseosta paikalle lähti 50 osallistujaa.

Alkuesittely ja jakautuminen ryhmiin

"Aamulla ennen Metsäkartanolle lähtöä olin innoissani tapahtumasta, sillä olin kuullut, kuinka paikkaa oli kehuttu todella mukavaksi", Toni Kortelainen kertoo Iisalmen lyseon oppilaiden matkasta Tökkää Tellusta! -tapahtumaan. 

"Tapahtuma oli mielenkiintoinen kokemus. Se alkoi yhteisestä kokoontumisesta, jossa kerrottiin, mitä päivän aikana on odotettavissa. Ensimmäisenä suuntasimme Libanonin pisteeseen, jossa teimme Libanonin lipun pujottelemalla lankaa valmiisiin pohjiin", kertovat Ilona Murtola, Reetta Rautiainen ja Alisa Murtola kokemuksistaan.

Lipun valmistusta

Saksan pisteessä käsiteltiin kierrätystä ja askarreltiin kierrätysmateriaaleista mm. linnunruokintapönttöja ja paperikoreja.

"Portugalin pisteessä meillä oli tietovisa maahan liityvistä aiheista. Sitten teimme kortteja, joihin piirsimme kaloja ja muita kuvia. Lopuksi saimme maistella portugalilaisia herkkuja."

"Jordanian rastilla saimme maistaa paikallista kahvia ja katsella muutaman esittelyvideon heidän maastaan. Päivä oli mielestämme onnistunut ja hauska kokemus", Ilona Murtola, Reetta Rautiainen ja Alisa Murtola toteavat.

"Ensivaikutelmamme rastista oli tylsä, mutta oltuamme siellä hetken tajusimme erehtyneemme. Rastilla opetettiin laskemaan yhdestä kymmeneen arabiaksi. Lisäksi opimme muutamia peruslauseita. Joimme kahvia, jossa oli kanelia. Lopuksi nainen kirjoitti nimemme arabiaksi ja saimme käsikorut läksiäisiksi", lyseon opiskelija Anni Eskelinen kuvailee Jordanian rastia.

"Ukrainan pisteessä tanssimme ukrainalaisia tansseja, teimme käsikoruja ja maistelimme perinteisiä ruokia. Piste oli kiva ja mielenkiintoinen", Meri Kettunen muistelee.

"Today was a very good day to me. It was very nice to meet people from different cultures. I had so much fun in the workshops, especially in the Spanish flamenco workshop. I love to dance and learn new stuff", Stella Griesbach kirjoittaa kokemuksistaan.

Päivän lopuksi opiskelija Emilia Komulainen tiivisti kokemuksiaan: "Päivä oli todella mukava ja hauskaa vaihtelua normaaleihin koulupäiviin. Opin paljon uutta. Kyllä kannatti käydä!"

Vieraita Venäjältä

Keskiviikko ja torstai

 Sateisena keskiviikkoiltana odottelimme juna-asemalla vieraita ystävyyskaupungistamme Kirishistä. Toivotimme heidät lämpimästi tervetulleeksi yhdessä Suomi–Venäjä-seuran kanssa kaalisopan ääressä mukavia jutustellen. Tämän jälkeen jatkoimme ensimmäisen illan viettoa kukin kotonaan, jotta vieraamme saivat tutustua perheisiimme.

Torstaina aloitimme päivän kahdeksan jälkeen koulussa. Kirishiläiset pitivät esitelmän kotikaupungistaan ja me suomalaiset esittelimme suomalaista koulujärjestelmää ja kouluamme.

Jatkoimme kouluun tutustumista ja pääsimme myös käymään ylhäällä Luma-tornissa päivän edetessä. Iltapäivällä osallistuimme Metsäkartanon järjestämään mukavaan ja toiminnalliseen hetkeen.

 Koulun jälkeen tutustuimme tarkemmin Iisalmeen ja hengailimme yhdessä. Päivään mahtui vielä muun muassa keilaamista ja Iinan Kolibrien vaikuttavan tanssiesityksen katsomista. Loppuilta meni mukavan rennosti ja valmistautuen seuraavaan päivään.

Åsa Ålander, Heta Qvintus ja Nelli Ruotsalainen

Lauantai ja sunnuntai

Lauantaiaamu alkoi kello 8.30, kun lähdimme Luma-keskukselta linja-autolla Kuopioon. Noin tunnin matka kului rauhallisesti, sillä suuri osa ryhmästä oli vielä todella unenpöpperössä. Kuopiossa ensimmäiseksi tapasimme nilsiäläiset, jotka myös olivat majoittaneet vieraita Kirishistä ja joiden kanssa teimme matkamme Venäjälle keväällä.

Yhdessä menimme Kuopion korttelimuseoon, jossa venäläiset ystävämme saivat tutustua oppaan johdolla 1800-luvun suomalaiseen kotiympäristöön ja historiaan. Noin tunnin vierailun jälkeen meillä oli tunti aikaa vietettävänämme vapaasti Kuopion keskustassa.

 Kello 12 menimme linja-autolla Matkukseen, jossa meillä oli neljä tuntia aikaa kierrellä ja shoppailla lukuisissa eri liikkeissä. Kello 16 lähdimme linja-autolla kohti Iisalmea. Jätimme nilsiäläiset ja heidän venäläisensä Kuopion keskustaan ja jätimme haaleat ja raskaat hyvästit.

Paluumatkalla olimme jo todella virkeitä, ja matka kului nauraessa ja jutellessa. Iisalmessa jokainen kävi kodeissaan. Olimme sopineet, että menisimme kaikki katsomaan jääkiekkopeliä, jossa pelasi eräs venäjänryhmämme jäsen. Peli alkoi 17.50 ja kesti hieman yli puolitoista tuntia. Pelin jälkeen pojat lähtivät viettämään saunailtaa ja pelaamaan koripalloa myöhään yöhön. Osa tytöistä kävi pizzalla ja kaupassa.

Sunnuntaina jätimme hyvästit rakkaille ystävillemme Kirishistä. Otimme viimeiset ryhmäkuvat ja kättelimme. Saatoimme heidät haalein ja raskain mielin junalaiturille, osalta valui kyyneleet. Heidän junansa lähti noin kello 10.18.

Kirishiläisten vierailu Iisalmessa oli todella ikimuistoinen kokemus. Oli mukava tutustua ja tavata uusia ihmisiä ja myös vanhoja tuttuja itänaapurimaastamme. Heidän kanssaan oli mukava viettää aikaa ja näyttää kaupunkiamme ja kertoa Suomesta. Lystiä oli yllin kyllin ja nauraa sai järjettömästi. He toivoivat saavansa olla pitempään luonamme. He kertoivat, kuinka suuri ero oli Suomen ja Venäjän välillä, ja sen me jo olimme huomanneet omalla vierailullamme viime keväänä. Toivotimme heidät tervetulleiksi Iisalmeen uudelleen ja he meidät tervetulleiksi uudelleen Kirishiin. Toivomme saavamme tavata heidät uudelleen vielä tulevaisuudessa.

Simo Vornanen

ERASMUS+ -hankkeen matka Puolaan

Lyseostamme lähti neljä oppilasta, opettaja Juha Hieta sekä rehtori Pasi Tolonen Puolaan 23.9., kaupunkiin nimeltä Ełk. Matka Puolaan oli ERASMUS+ -hankkeen viides, ja matkan tarkoituksena oli jatkaa kansainvälistä hanketta, jota aiemmin on työstetty neljässä muussa maassa. Hankkeen yksi tavoite on esitellä nuorille eri maiden koulutusjärjestelmiä ja kertoa jatko-opiskelumahdollisuuksista lukion jälkeen. Puolassa esiteltiin myös eri maissa olevia käytänteitä työelämä- ja yrittäjyystietoisuuden edistämiseksi. 

Puolassa oli myös neljästä muusta maasta oppilaita sekä opettajia: Irlannista, Kreikasta, Saksasta ja Italiasta. Oppilaat ja opettajat tapasivat jo ennestään tuttuja kasvoja, ja lisäksi paljon uusia. Uusien kasvojen myötä tuli myös paljon uusia ystäviä ympäri maailmaa.

Viikon aikana, projektityön lisäksi, oppilaat ja opettajat kävivät köysiratapuistossa, Biebrzan kansallispuistossa, ikonimuseossa, kanooteilla melomassa, pelaamassa virtuaalitodellisuudessa sekä tutustumassa Ełkin tiede- ja teknologiapuistoon. Projektityötä tehtiin koulussa nimeltä Zespół szkół nr 5 w Ełku, jossa opiskelee noin 600 oppilasta.

Oppilaat asuivat viikon isäntäperheissä, ja sitä kautta saivat hienon mahdollisuuden tutustua puolalaiseen perhe-elämään. Isäntäperheet ottivat oppilaat lämpimästi vastaan ja pitivät hyvää huolta, että kaikki asiat olivat kunnossa viikon aikana. Kiitoksena kaikille, jotka mahdollistivat työpanoksellaan projektiviikon onnistumisen, isäntäkoulu järjesti yhtenä iltana illanistujaiset. Illanistujaisissa joka maasta oli tuotu jotain sen maan perinneruokaa, sekä jokaisesta maasta oli myös jokin musiikkiesitys, tanssi tai peli. Suomalaiset pitivät pelin ”rikkinäinen puhelin”. Ensin laitettiin kiertämään kaksi englanninkielistä lausetta, jotka muuttuivat kierroksen aikana jonkin verran. Viimeinen lause, suomeksi ”olen kaunis”, muuttui matkalla täysin, ja kierroksen lopuksi se ei ollut enää ymmärrettävä. 

Viikko Ełkissä vierähti nopeasti, ja viikon jälkeen kaikilla oli varmasti jotain kotiin viemistä mukanaan: muistoja hauskoista hetkistä, uusia opittuja asioita, uusia ystäviä, joihin voi pitää yhteyttä vielä viikonkin jälkeen ja suunnitelmia, milloin pääsisi uudelleen tapamaan ystäviä. Jokainen varmasti nautti viikosta Ełkissä ja lämmöllä muistelee siellä vietettyä aikaa!

Emma Hynynen