Terveisiä Pietarista ja tervetuloa Iisalmeen!

Toukokuussa 2013 ryhmä lyseon opiskelijoita vieraili Venäjällä Iisalmen ystävyyskaupungissa Kirishissä yhdessä Nilsiän lukion opiskelijoiden kanssa. Kirishin keskikoulu nro 1 on ollut Iisalmen lyseon ystävyyskoulu jo 17 vuoden ajan, ja kaupunki on tullut tutuksi vuosien varrella jo hyvin monille lyseon venäjänopiskelijoille. Kuten aiemmillakin matkoilla, opiskelijat asuivat nytkin perheissä, ja koulu oli suunnitellut heille mielenkiintoisen ohjelman. Seuraavassa jutussa opiskelijat ensin kertovat Kirishin-matkalla tehdystä tutustumisretkestään Pietariin, joka sijaitsee noin sadan kilometrin päässä Kirishistä, ja sen jälkeen kirishiläisten vastavierailusta Iisalmeen lokakuussa 2013.

Matka Pietariin

Lauantai 18.5.2013

Lauantaina lähdimme aikaisin aamulla ajamaan kohti Pietaria. Tarkoituksemme oli matkata junalla, mutta kuultuamme sen olevan kuumin mahdollinen vaihtoehto päätimmekin mennä sen sijaan linja-autolla. Matka taittui huonoista teistä huolimatta melko nopeasti, ja reilun kahden tunnin jälkeen saavuimme Pietariin.

Perillä menimme ensimmäiseksi tunnin kestävälle veneajelulle. Menimme erilaisten kauniiden talojen ohi ja näimme monia ihastuttavia kirkkorakennuksia matkallamme. Veneessä olevista kaiuttimista kuului myös selostusta venäjäksi koko matkan ajan, mutta valitettavasti emme kyenneet ymmärtämään sitä.  

Veneajelun jälkeen suuntasimme metsästämään perinteisiä venäläisiä tuliaisia ja tavallista turistitavaraa erilaisista kaupoista. Mukaamme tarttui tietenkin erilaisia Maatuskoja, niin tavallisena kuin avaimenperämallinakin. Tuliaisten ostamisen jälkeen siirryimme mahtipontiseen ostoskeskukseen, missä vietimmekin loput ajastamme. Yhteensä aikaa Pietarissa oleskelulle meillä oli noin viisi tuntia, joista tunti kului jo veneajeluun, joten aika tuntui todella vähäiseltä. Olisimme viihtyneet siellä mielellämme paljon kauemminkin!

Ostoksien jälkeen oli kuitenkin aika palata linja-autollemme, mikä oli jo itsessään pieni haaste, sillä olimme kaukana siitä. Matkustimme ostoskeskuksesta metrolla yhden pysäkinvälin, minkä jälkeen kävelimme vielä melko pitkän matkan. Lopulta saavuimme kuitenkin linja-autollemme ajoissa ja ehjin nahoin. Olimme myös onnellisia siitä, ettei keneltäkään stereotypioiden mukaisesti varastettu mitään.   

Illalla moni katsoi euroviisuja oman isäntäperheensä kanssa tai muuten vietti aikaa yhdessä.

Sunnuntai 19.5.2013

Sunnuntaiaamuna, haikeiden hyvästien jälkeen, oli aika lähteä ajamaan Suomea kohti. Matka alkoi hieman surullisin mielin, koska olisimme halunneet jäädä vielä pidemmäksi aikaa Kirishiin. Kuitenkin linja-auto täyttyi nopeasti puheen sorinasta ja kaikille oli jäänyt hyvä mieli matkasta. 

Ajomatka sujui yllättävän nopeasti, vaikka se kesti yhteensä 16 tuntia taukojen kanssa. Tauot pidettiin aina eri huoltoasemien kohdalla noin kolmen tunnin välein, ja pysähdyimme myös ihastelemaan kaunista maisemaa Venäjän puolella.

Tullista selviämisen jälkeen matka jatkui Suomen puolella, ja perillä Iisalmessa olimme vasta puolen yön jälkeen. Väsyneinä, mutta iloisina jokaisen matka jatkui omaa kotia kohti. Kokonaisuudessaan Venäjän matkamme oli loistava ja onneksi näemme vielä omien isäntäperheidemme nuoria, kun he saapuvat vierailulle Iisalmeen lokakuussa!

teksti ja kuvat: Petra Nousiainen 11D ja Oona Tolonen 11E

Kirishiläiset Iisalmessa

23. - 27.10.2013

Keskiviikkona ystävämme Kirishistä saapuivat Iisalmeen räntäsateen saattelemana. Pitkän junamatkan jälkeen he lopulta majoittuivat perheisiin. Illalla tapasimme keilauksen merkeissä ja tutustuimme uusiin kasvoihin.

Torstaiaamuna lähdimme bussilla kohti Rautavaaran Metsäkartanoa. ”Tökkää Tellusta”-tapahtuma keräsi paikalle paljon ihmisiä ja ohjaajia eri puolilta maailmaa. Päivä oli toiminnantäyteinen ja riemukas. Meidät jaettiin ryhmiin ja vuorotellen kävimme erilaisissa toimintapisteissä. Pelasimme muun muassa elefanttijalkapalloa, tanssimme kansantansseja (ja MACARENAA!), kiersimme ruokabazaarissa maistelemassa eri maiden ruokia ja teimme arabialaisia mosaiikkitöitä. Päivä kului mukavasti vanhojen sekä uusien ystävien kanssa. Palattuamme Iisalmeen suurin osa porukasta kävi myös Paloisvuorella ihastelemassa upeaa näköalaa.

Kirishiläiset pääsivät tutustumaan suomalaiseen koulutyyliin, nimittäin perjantaiaamu alkoi oppitunnilla. Oppitunnin jälkeen menimme opettajainhuoneeseen nautiskelemaan pientä purtavaa ja mehua. Sen jälkeen lähdimme Kulttuurikeskukselle kuuntelemaan esitystä Juhani Ahon koulun kieltenopiskelusta ja vierailemaan vasta remontoidussa Juhani Ahon koulussa. Tutustuimme myös omaan kouluumme, Iisalmen lyseoon. Kiertelimme koulua ympäri ja kiipesimme Luma-keskuksen torniin, missä ihastelimme maisemia.

Kävimme myös katsomassa ortodoksikirkkoa ja poliisiasemaa. Poliisiasemavierailu vaikutti olevan hyvin mielenkiintoinen kirishiläisille. Tutustuimme mm. ampumarataan, putkatiloihin, edustustiloihin ja valvontajärjestelmään. Vierailun lopussa saimme tietää, että olimme aiheuttaneet aiheettoman hälytyksen vahingossa. Onneksi suurempaa vahinkoa ei siitä kuitenkaan syntynyt.

Lauantaipäivän vietimme Kuopiossa shoppaillen ja nähtävyyksiä kierrellen nilsiäläisten ja kirishiläisten kanssa. Ensimmäiseksi suuntasimme Puijon näkötornille. Näkyvyys oli tornissa huono sumun vuoksi, joten pääsymaksuakaan ei peritty. Puijonmäeltä laskeuduimme Väinölänniemen kautta keskustaan, jossa viivyimme pari tuntia. Sen jälkeen bussimme matkasi Saaristokaupungin läpi kohti Matkusta, jossa shoppailimme vielä hieman lisää. Illan jo hämärtyessä matkustimme väsyneinä mutta hymyssä suin kohti kotia. Illalla suurin osa porukasta tapasi vielä illanvietossa. Pelasimme muun muassa Trivial Pursuitia, ja kaikilla oli hauskaa!

Sunnuntaina jätimme hyvästit ystävillemme haikeissa tunnelmissa. Viikko oli ollut opettavainen niin meille kuin kirishiläisillekin. Kansainvälisyys on rikkaus! Tulemme kaipaamaan ystäviämme hyvin paljon ja toivomme, ettei tämä ollut viimeinen kerta, kun näemme.

 Teksti: Minttu Lehtinen, Milka Rissanen ja Aleksandra Heikkinen
 Valokuvat: Jimi Rihola ja Petra Nousiainen

Katekismus oli mennen ajan kännykkä - Kaari Utrio vierailulla lyseossa

Kirjailija Kaari Utrio vieraili tiistaina 8.10.2013 Iisalmessa Snellman-kesäyliopiston kutsumana ja luennoi myös lyseolaisille luku- ja kirjoitustaidon sekä kansanopetuksen ja koululaitoksen kehittymisestä Suomessa.

Utrion luennossa tuli hienosti esille se, miten monet nykyaikana itsestäänselvyyksinä pitämämme asiat - kuten luku- ja kirjoitustaito sekä yleensä mahdollisuus saada opetusta - olivat vain harvojen herkkua muutama sukupolvi sitten.

Alussa kirkko vastasi opetuksesta ja lukutaito käsitettiin Katekismuksen ulkoaopetteluksi. Katekismus olikin Utrion mukaan mennen ajan kännykkä - siinä oli kaikki, mitä ihminen silloin tarvitsi.

Utrio kertoi luennossaan, että 1880-luvulla 97 % suomalaisista osasi lukea, mutta kirjoitustaidon hallitsi vain 13 % kansasta. Lukutaitoa pidettiin kiinteänä osana kristillistä elämää, ja se on ollut jopa naimisiinmenon ehtona. Kirjoitustaito sen sijaan ei kuulunut ihmisten elämään, eikä sen sen opettamista rahvaalle pidetty suositeltavana, sillä sitä pidettiin vaarallisempana kuin lukutaitoa ja ajateltiin, että se mm. vaarantaa rahvaan vilpittömyyden.

Vuonna 1866 annetun kansakouluasetuksen tarkoitus oli taata kaikille yhtäläinen opetus erossa kirkosta, ja vuonna 1921 tuli oppivelvollisuuslaki. Kuitenkin vasta 1930-luvulle tultaessa kaikki lapset oli saatu kansakouluun.

 

Kaari Utrio kertoi myös omista kansakoulumuistoistaan. Hän kävi koulua Helsingissä ja piti koulunkäynnistä, koska koulusta "sai omat kirjat ja kynät ja siellä oli kaverit". Koulunkäynti oli kuitenkin hyvin erilaista kuin nykyään. Luokkakoot olivat paljon nykyistä suurempia, kuri oli kova,  ja ruumiilliset rangaistukset olivat arkipäivää. Koulua käytiin vuorolukuna aamu- ja iltavuoroissa. Kouluruokana saattoi olla kauravelliä ja ruispuuroa vuoropäivin. Pedagogiikka perustui ulkoaoppimiseen. Myös kirjoittaminen oli hyvin erilaista nykyiseen verrattuna, sillä käytettiin sulkakynää ja mustepulloa, ja jos paperille tipahti mustetta eli pläikkä, piti kirjoittaminen aloittaa alusta.

Luentonsa lopuksi kirjailija Utrio vielä muistutti lyseolaisia:

"Kannattaa miettiä, että on hyvä, että ottaa päähän näissä oloissa eikä sellaisissa, joissa ennen on oltu. Nykyään asiat on hyvin ja elätte ylellisempää elämää kuin edellisten sukupolvien kuninkaalliset!"

Opiskelijat UE2-kurssilta kommetoivat Kaari Utrion luentoa seuraavasti:

"Vaikka tiesin jo etukäteen, että koulukuri oli aivan toista kuin nykyään, oli silti yhä järkyttävää kuulla käytänteistä vielä Utrion kouluajoilta. Kasvattajilla ei tietenkään ole ollut 'tietoa paremmasta' tavasta kurittaa, ja tavat ovat olleet aikaan sidonnaisia."

 

"Luennolla kertautui jo UE2:ssa käyty perusajatus siitä, ettei tavallinen kansa eli rahvas lukenut tai kirjoittanut, vaan taito ja oikeus siihen oli vain esim. papistolla. Olisi kamalaa ajatella samaa omalle kohdalle, nykyään näitä taitoja pidetäänkin itsestään selvyyksinä meillä Suomessa. Uutta minulle olivat ns. lukumuorit, jotka opettivat kylissä luku- ja kirjoitustaitoa. Heidän työtään ei juuri arvostettu, minkä tavallaan ymmärrän, jos heillä ei ollut "pätevyyttä" toimia opettajina - pätevyys olisi voinut luoda auktoriteettiä ja kunnioitusta työtä kohtaan. Tuohon aikaan ei opettajiin kuitenkaan ollut varaa."

"Luento oli suunniteltu hienosti etenemään aikajärjestyksessä keskiajasta nykyaikaan. Utrio korosti luku- ja kirjoitustaidon merkitystä ja sitä, kuinka onnekkaita nykynuor et ovat. Alunperin lukutaito oli vain harvinainen erikoistaito, jota osasivat vain harvat. Utrio vertasi nykyajan lukutaitoa alkeelliseksi perustaidoksi, kuten syöminen ja juominen. Lisäksi Utrio kertoi omia kokemuksiaan kansakoulusta. Kokonaisuudessaan luento oli mielestäni kiinnostava ja onnistunut."

 

KIITOS KIINNOSTAVASTA LUENNOSTA!

METSÄVAELLUSKURSSIN VAELLUS KOLILLA

 

Tolonen Pasi

Ohessa vastaukset. Pasi 1. Järjestetäänkö metsävaelluskurssi joka lukuvuosi? Kyllä, mikäli kurssille on ollut riittävästi esivalintoja. 2. Kuuluuko kurssiin tapaamisia ennen / jälkeen viikonlopun vaelluksen ja mitä niissä tehdään? Kurssiin kuuluu kaksi teoriatuntia

13:18

Metsävaelluskurssi on Iisalmen lyseon koulukohtainen soveltava kurssi, joka on järjetetty joka vuosi, jos osallistujia on ollut riittävästi. Kurssi on tarkoitettu nimenomaan niille, joilla ei ole aiempaa vaelluskokemusta. Kurssiin kuuluu ennen vaellusviikonloppua kaksi teoriatuntia, joissa käydään läpi mm. retkeilytaitoja (varustautuminen, rinkan pakkaaminen, kulkeminen maastossa, ongelmat ja niihin varautuminen) sekä retkeilijän oikeuksia ja velvollisuuksia. Vaelluksen jälkeen on vielä tapaaminen, jossa keskustellaan kokemuksista ja katsotaan valokuvia vaellukselta. Lisäksi jokainen osallistuja kirjoittaa matkapäiväkirjan vaellukselta.

Metsävaelluskurssi järjestettiin ensimmäisessä jaksossa, ja tämän syksyn kurssilla oli opiskelijoita 14, mikä oli kurssin opettajan rehtori Pasi Tolosen mielestä ihanteellinen ryhmäkoko. "Metsään toki mahtuu enemmänkin porukkaa, ja joinakin vuosina opiskelijoita on ollut ryhmässä yli 20", Tolonen kertoo. Hänen mukaansa "vaeltaminen on fyysisesti melko vaativaa, jos päivätaipaleet ovat pitkiä, mutta oikealla varustautumisella (hyvä rinkka, oikein pakatut varusteet, sopivat kengät ja vaatetus) vaeltamisesta tulee erittäin miellyttävä kokemus. On yllättävää, että 15–20 kilon painoinen rinkka selässä jaksaa kulkea pitkänkin taipaleen. Kurssilla päivämatkat ovat 8,5 km, 10 km ja 8 km eli mistään leikkimisestä ei ole kysymys.”

"Kurssin tavoitteena on, että retken tuomien positiivisten kokemusten ja uusien taitojen oppimisen myöstä opiskelijalle syntyy halu retkeilyyn ja vaeltamiseen myös jatkossa", rehtori Tolonen kiteyttää lopuksi.
 

Ohessa on erään kurssille osallistuneen opiskelijan matkapäiväkirja Kolin vaellukselta:

 

Metsävaellus Kolilla 30.8. - 1.9.2013

Lähdimme 25 kilometrin taipaleelle Ukko-Kolilta. Ennen kuin matkamme alkoi, tarkistimme, että jokaisen rinkka oli suht hyvin selässä ja ulkopuolella roikkuvat tavarat tukevasti kiinni. Ensimmäiset askeleet taitettiin sitten kapuamalla portaita ylös ihan huipulle asti. Syke kohosi jo heti alkuun! Siinä oppikin heti sen, ettei kannata ottaa liian kovaa tahtia, että jaksaa sitten yöpymispaikalle asti. Ukko-Kolilta matkaa ensimmäiseen yöpaikkaamme Ryläykselle oli kahdeksan kilometriä. Matka taittui mukavasti, kun sai mennä omaa tahtia kavereiden kanssa. Silloin eivät oikeastaan suuretkaan nousut haitanneet. Paras fiilis oli aina silloin, kun pääsi huipulle, josta olikin sitten hyvä jatkaa.

Tultuamme Ryläykselle aloimme pilkkoa puita kirveen kanssa iltaa ja ruuantekoa varten. Opin jo vähän paremmin hallitsemaan kirvestä. Illalla paistettiin makkaraa. Meidän porukalla oli onneksi tarpeeksi vettä matkassa, ei tullut puute. Nukkumaan mennessä kylmyys hytisteli, vaikka nuotio paloi keskellä kotaa ja olin lämpimän makuupussin sisässä. Ehkä siinä unen tulon esteenä oli myös reipas päivä, eivätkä aivot  tahtonu vielä mennä nukkumaan.  

Aamulla sitten syötiin aamupalaks puuroo, marjakeittoo ja kahvia, ja kyllä oli herkkua. Metsässä kun on, niin ruoka maistuu ihan eri hyvältä kuin kotona. Seuraavaan välietappiin oli matkaa kymmenisen kilsaa, joten tukeva aamupala oli tarpeen. Vaikka edellisen päivän jäljiltä olkapäät oli hellänä, ei se estäny rinkan laittoa selkään. Ekana edessä oli pienen suopätkän jälkeen nousua, joka olikin oikeestaan hyvä olla jo heti alkuun, niin pääsi rytmiin! Tämäkin päivä oli täynnä ylämäkiä, ja saattohan siinä välillä niitä kirotakin, mutta tunnetila oli aina yhtä hyvä, kun mäen päälle pääsi. Kaikista ihanin yllätys ja matkan piristys oli vähän yli puolen välin jälkeen vastaan tullut kaivo, josta sai raikasta lähdevettä. Sitä olinkin odottanut koko matkan!

Kun vastaan tuli risteys, mistä olisi voinut lähteä maantietä pitkin eteenpäin tai metsän läpi, me menimme enempiä miettimättä puitten sekaan. Kolme kilometriä, joka siinä tuli metässä vielä tarvottua ennen päivän maalia, olivat aivan mahtavia. Siellä virtasi ihana puro, jonka varteen jäätiin ottamaan vähän hiukopalaa eikä melkein seinää kiipeäminenkään lannistanut, melkeinpä päinvastoin. Onneksi sitten kun pääsimme Kiviniemeen asti, siellä odotti lämmin kota. Hirvikärpäsiä sain varmaan nyppiä yltäni kakskymmentä, hyi!
 

Keitimme trangialla (jonka käytön olin oppinut aamulla) pastaa, jonka kanssa sitten meni tonnikalaa. Jälkkäriks sitten oli vielä kahvit. Oli mukava päästä vaihteeksi oikeeseen vessaan, jota saimme käyttää Petkel-keskuksessa. Illalla oli myös mahdollista päästä käymään suihkussa, mutta valitsimme kuitenkin saunan, joka sijaitsi järven rannalla. Ilta menikin hujauksessa puita pilkkoen, jutellen, rentoutuen, saunoen ja ruokaa tehden. Tämän illan opetus oli ehdottomasti se, ettei kannata missään nimessä ostaa Lämmin kuppi Tomaatti-basilikakeittoa. Se oli kyllä semmonen makuelämys, jonka olisi voinu jättää välistä... Illalla ahtauduttiin viisi tyttöä samaan telttaan, ettemme paleltuisi ihan totaalisesti, yöstä oli nimittäin tulossa kylmä. Ahdasta siellä kyllä tosiaan oli, mutta sopu sijaa antaa!  

Aamulla järvi ja muutenkin koko maisema oli usvan peitossa ja oli vilposta. Nopeasti sitten laitoimme trangian kuumenemaan ja veden kiehumaan, että saisimme aamupuurot. Siinä aamupuuhissa meni jonkin aikaa, ja oimme lopulta viimeisiä lähtijöitä. Viimeset seitsemän kilometriä alkoi salmen ylityksellä lossilla, mikä oli mukavaa vaihtelua. Olimme oikein innokkaalla päällä laulamaan, joten sittenhän me vaan rallattelimme ja taisivat meidät jotkut kuullakin... Pidimme pikkutauon Lakkalassa, mutta muuten sitten menimme yhtä menoa maaliin saakka. Ehkä se, että päivän kilometrit olivat viimeset, antoi puhtia matkaan ja johti siihen, että aika meni ihan hujauksessa. Yhtäkkiä sitten olimmekin Soikkelissa, mistä bussin oli tarkoitus noutaa meidät, voittajafiilis!! Linja-autoon kun pääsimme, puhetta ei kyllä hirveemmin kuulunut.

 

Comenius-tapaaminen Iisalmessa

Comenius-projekti "Jugend und Freizeitgestatung in Europa" (Nuoret ja vapaa-ajan vietto Euroopassa) alkoi vieraiden saapuessa myöhään lauantaina ja sunnuntai-iltana. Projektiin osallistuu puolalaisia, saksalaisia, italialaisia ja suomalaisia nuoria opettajineen.

Luma-keskuksen tornissa
(kuva Pekka Ritola)

Varsinainen projektitapaaminen alkoi maanantaina rehtori Pasi Tolosen tervehdyksellä ja opastetulla tutustumiskierroksella kouluun.

Viikon aikana suomalaiset nuoret esittelivät erilaisia vapaa-ajanviettomahdollisuuksia Iisalmessa. Vierailla oli mm. mahdollisuus tutustua samoiluun Tiilikkajärven kansallispuistossa, erilaisiin ulkopeleihin ja tietysti suomalaiseen saunaan. Aikaa riitti vielä projektin seuraavan tapaamisen suunnitelemiseen ja tutustumisretkeen Kuopioon.

Vaelluksella

Opiskelijat pitivät viikkoa hyvin antoisana:

"Viikko meni todella nopeasti, koska koko ajan oli mukavaa tekemistä. Italialaiset, saksalaiset ja puolalaiset olivat todella ihania, avoimia ja kaikki tulivat tosi hyvin toimeen. Mukavinta viikossa oli viettää iltaa pursiseuralla isolla porukalla", Annina Parviainen 12B kertoo kommentissaan viikosta.

Rohkeat uimarit
(kuva Pekka Ritola)

"Päälimmäisenä viime viikosta mieleen jäi uudet ystävät ja uskomattoman hyvä yhteishenki. Viikon aikana oppi tuntemaan oman vieraansa niin hyvin, että sai tästä uuden parhaan ystävän. Viikon aikana oppi myös tuntemaan paremmin muita kulttuureja vertailessaan eri maiden tapoje toisten nuorten kanssa. Aktiviteeteistä mieleen jäi vierailu Metsäkartanolla, jossa viimeistään saavutettiin tämä hyvä yhteishenki.

Viikon aikana kerkesi juttelemaan kaikkien vieraiden kanssa ja jo tuttujen ystävien kanssa juttu jatkui siitä mihin se viime kerralla jäi. Projekti työnä kuvasimme toisistamme videon, joka oli todella hyvä idea verrattuna johonkin puuduttavan tylsään kirjoitukseen tai vastausten analysointiin. Videon kautta pääsi nauramaan toisten kömmähdyksille ja tutustumaan paremmin toisten harrastuksiin.

Viikon aikana myös englannin kielen puhuminen parani huomattavasti. Siitä, että ensimmäisenä iltana yksinkertaisemmatkin sanat unohtuivat, päästiin siihen että englannin puhuminen oli melkein yhtä luonnollista kuin oman äidinkielen. Viime viikko jäi mieleen yhtenä parhaimmista viikoista koskaan!" kertoo Veera Leinonen 12D-ryhmästä.

"Comenius-viikolla oli hauskaa ja mukavaa tutustua uusiin ihmisiin sekä oppia uusia kieliä. Tiivistettynä viikon tunnelmat meidän suomalaisten keskuudessa muodostuneeseen lausahdukseen oli kivvvvaa", Henriikka Kilponen kiteyttää.

Lähdön haikeutta

Ykkösten ajatuksia lukiotaipaleen alussa

Koko ohjausryhmä samalla kivellä

Lyseon ensimmäisellä vuosikurssilla aloitti opiskelunsa tänä syksynä lähes sata uutta opiskelijaa. Kysyimme kahden opiskeluviikon jälkeen ykkösvuosikurssilaisten tunnelmia lukio-opiskelusta:

Henna-Riikka Honkanen 13A:"Lukio-opiskelu on mielestäni mukavaa ja mielenkiintoista. Opettajat ja tunnit ovat kivoja. Lukiossa on hyvä ilmapiiri ja tunneilla työrauha."

Jalmari Hänninen 13A: "Ihan jees, rento meininki (enemmän läksyjä tosin)."

Eevi Ryytty 13E: "Oppiminen ja pärjääminen on itsestä kiinni ja vaatii paljon työtä, mutta siitä huolimatta on huippua olla lukiossa."

Jani Tissari 13E: "Vaikuttaa ihan mukavlta. Opettajat rentoja ja mukavia."

Peppi Tolonen 13E: "On kivaa, mutta läksyjä aika paljon. 70 minuutin oppitunnit on jopa parempia kuin 45 minuutin, koska ehtii oikeasti oppia. On kiva, kun tarvitsee keskittyä maksimissaan kuuteen aineeseen kerrallaan."

Kaikki uudet opiskelijat eli 13-ryhmäläiset ryhmänohjaajineen viettivät ryhmäytymispäivää perjantaina 23.8.2013 Rautavaaran Metsäkartanolla. Matkaan lähdettiin kahdella linja-autolla kello 8.00 lyseon edestä.

Ryhmäytymispäivään sisältyi erilaisia toimintapisteitä, joihin mentiin ohjausryhmittäin. Opiskelijat pääsivät ohjausryhmänä testaamaan ongelmanratkaisutaitojaan ongelmaradan tehtävissä.

Ryhmänohjaajat Heidi Martikainen ja Kristiina Ryan

Kun pelastusliivit oli puettu päälle oikeaoppisesti, opiskelijat saivat pikakurssin siitä, kuinka kanoottiin noustaan ja kuinka siitä pääsee pois turvallisesti.

Ja sitten vaan vesille....

Kolmannessa pisteessä pelattiin hyrlinkiä,...

...joka muistuttaa curlingia, mutta joukkueita pelaa yhtä aikaa neljä ja pelivälineet ovat erilaiset. 

Pisteiden lasku käynnissä.

Hyrlingin jälkeen opiskelijat pääsivät kokeilemaan jousiammuntaa.

Alaköysiradalla piti saada koko joukkue putoamatta radan alusta loppuun.

 

Yhteistyö on voimaa!

Mitä opiskelijat pitivät ryhmäytymispäivästä?

Emilia Halonen 13A: "Päivä oli mielestäni huippu. Oli kiva tehdä jotain muuta ja tutustua ryhmäläisiin."

Markku Kumpulainen 13C: "Nyt tiedän kaikkien ryhmäläisteni nimet!"

Laura Niskanen 13E: "Se oli hauska päivä. Tutustuin enemmän ryhmämme opiskelijoihin. Oli kivaa myös kokeilla uusia lajeja."

Ville Rantala 13E:  "Mukava päivä, tutustuin muihin, kannattaa pitää tulevillekin ryhmille."

Nina Ålander 13E: "Ryhmästämme tuli yhtenäisempi ja saimme tutustua toisiimme."

Sanni Heinonen 13A: "Se paljastui paljon odotuksiani kivemmaksi. Aktiviteetit olivat mukavia ja ruokakin maukasta. Tuli enemmän tutustuttuakin omaan ryhmään...kokonaisuudessaan hieno idea!"