Ylioppilaita ja Suomen itsenäisyyttä juhlittiin Pyhän Ristin kirkossa

Ylioppilas- ja itsenäisyysjuhlaa vietettiin lauantaina 29.11.2025, ja jo toisen kerran juhlapaikkana toimi Pyhän Ristin kirkko. Tänä syksynä Iisalmen lyseosta valmistui yhdeksän uutta ylioppilasta.

Liput ja abiturientit saapuivat kulkueena Veikka Tervon säestäessä trumpetilla.

Ensimmäisenä juhlassa saimme kuulla maakuntalauluperinteen jatkuvan sikermän muodossa, kun Niklas Vaarasuo lauloi ja Aapo Kärnä sekä Panu Ruotanen soittivat kitaroillaan laulusikermän Savolaisen laulusta (säv. Karl Collan, san. A. Oksanen) ja Kainuun Nälkämaan laulusta (säv. Oskar Merikanto, san. Ilmari Kianto).

Juhlapuhujaksi olimme saaneet Iisalmen lyseon ylioppilaan, muun muassa Suomen Pankissa ja Euroopan keskuspankissa työskennelleen Pentti Hakkaraisen. Hakkarainen aloitti puheensa toteamalla, että ylioppilaiden juhlapäivänä yksi elämänvaihe kääntyy uuteen. Iisalmen lyseon sisäpihan ulko-oven päälle kirjoitettu lause ”Labor improbus omnia vincit” , ahkera työ kaiken voittaa, on hyvä ohje tulevaan. Epävarman maailmantilanteen ja suurten muutosten keskellä Hakkarainen kannusti optimismiin viitaten presidentti Mauno Koiviston lausahdukseen: ”Ellemme varmuudella tiedä, kuinka kaikki tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.” Vaikka koulu on usein puurtamista, se antaa hyviä valmiuksia myös epävarmoista tilanteista selviämiseen: Hakkarainen totesikin, että lyseon opit ovat häntäkin elämässä kantaneet. Vaikka todistuksen arvosanat ovat tärkeitä ja osoittavat oppineisuutta, koulussa opettajilta ja kavereilta saadut valmiudet elämään ovat ehkä vieläkin tärkeämpiä, kun suurten muutosten edessä tulevaisuuden hahmottaminen tuntuu vaikealta. 

Musiikkiesitykset jatkuivat itsenäisyyspäivän teemaa noudatellen Jukka Kuoppamäen klassikolla Sininen ja valkoinen, esiintyjinä Niklas Vaarasuo, Aapo Kärnä, Panu Ruotanen, Nea Kärnä (basso) ja Veikka Tervo (rummut).

Rehtori Tolonen kiitti puheenvuorossaan syksyn ylioppilaskokeisiin osallistuneita kokelaita ja lyseon opettajia hyvin sujuneista kirjoituksista: puoltoäänien keskiarvo oli Iisalmen lyseossa noin puoli arvosanaa kansallista keskiarvoa korkeampi. Lakitettavien Tolonen totesi olevan muutosten edessä. Osa ehkä jo tietää, mihin askelet seuraavaksi johtavat. Edessä voi olla asepalvelus, opiskelupaikan hakeminen tai ehkä töitä tai välivuosi. Sitä, mihin oma polku myöhemmin johtaa ja millainen tulevaisuus on, ei kuitenkaan tiedä vielä kukaan. Omaa tulevaisuuttaan rehtori kehotti ylioppilaita rakentamaan toiveikkaalta pohjalta. Tulevaisuus ei nimittäin vain tapahdu – se rakennetaan, ja Tolonen kehottikin ylioppilaita olemaan aktiivisia, rohkeita ja sinnikkäitä oman tulevaisuutensa rakentajia. Lopuksi rehtori onnitteli lämpimästi uusi ylioppilaita koko lyseon henkilöstön puolesta.

Juhlan kohokohta oli upeista esityksistä huolimatta tietenkin uusien ylioppilaiden todistusten jako. Todistukset jakoivat rehtori Pasi Tolonen ja opinto-ohjaaja Tiina Mustonen.

 Rehtori julisti yhdeksän valmistuvaa ylioppilaiksi, jotka painoivat päähänsä lumivalkeat lakkinsa. Yhteislauluna laulettiin Gaudeamus Igitur, erottamaton osa lakkiaisjuhlaa.

Uuden ylioppilaan tervehdyksen juhlaan toi Atte Rissanen. Juuri lakin päähänsä painanut Rissanen muisteli lukion aloitusta todeten, että alussa kaikki uusi tuntui vieraalta ja tuleva urakka mahdottomalta. Haasteista huolimatta lukio on nyt saatu päätökseen, ja ylioppilaamme totesi, että uudet ylioppilaat voivat nyt, ”hemmetin hyvännäköisinä, juhla-asut päällä ja valkolakit päässä”, olla ylpeitä itsestään. Lukion päättyessä Rissanen kertoi tuntevansa helpotusta, mutta myös tyhjyyttä. Tärkeät hetket kavereiden ja, toisin kuin yläasteikäisenä olisi ehkä kuvitellut, myös opettajien kanssa jäävät mieleen pitkäksi aikaa, ja niitä jää myös kaipaamaan. Lopuksi uusi ylioppilaamme totesi valtavan työn olevan nyt tehty. Hän kehotti valmistuneita uskaltamaan unelmoida ja valitsemaan omannäköisensä polun elämässä, unohtamatta välillä nauraa itselleen. Puheensa hän lopetti todeten: ”Tämä lakki ei ole merkki siitä, että olemme valmiita ihmisiä vaan siitä, että olemme valmiita aloittamaan jotakin uutta. Rap-artisti Lauri Haavin sanoin, ’Ei kai siin, se oli siin, näkemiin’.” 

Ylioppilaiden näin saatua lakkinsa juhlistettiin Suomen pian 108-vuotista itsenäisyyttä laulamalla yhdessä Maamme-laulu.

Juhlan päätteeksi liput ja ylioppilaat poistuivat harmaaseen, mutta tunnelmaltaan sitäkin valoisampaan, marraskuiseen iltapäivään. 

Iisalmen lyseon koko väki onnittelee lämpimästi kaikkia uusia ylioppilaitaan!

Syksyllä tapahtui!

10.10. lyseolla pidettiin jo perinteeksi muodostuneet lyseompialaiset. Leikkimielisessä kisailtapäivässä opiskelijaryhmät kilpailivat opettajia vastaan erilaisissa tehtävissä. Tehtävät mittasivat sekä tietoja ja taitoja että kykyä toimia ryhmässä.

Tänä vuonna opiskelijat voittivat tiukan kilpailun.

Studia generalia -luennoitsijana Maxim Fedorov

Leningradissa, nykyisessä Pietarissa syntynyt kirjailija ja ulkomaankirjeenvaihtaja Maxim Fedorov vieraili Iisalmessa 22.10.2025. Fedorov on ukrainalainen äitinsä suvun puolelta ja venäläinen isänsä puolelta. Hän on valmistunut Helsingin yliopistosta suomen kielen ja kulttuurin maisteriksi 2010.

Fedorov.on kirjoittanut teokset Minun Ukrainani ja Sodan näyttämöt. Tänä vuonna ilmestyy kolmas kirja, joka kertoo Suomen ja Ukrainan kahdenvälisistä suhteista neuvostoaikana.

Fedorov piti Iisalmen lyseon opiskelijoille kaksi luentoa päivän aikana. Ensimmäinen pidettiin Iisalmen nuorisotalolla. Luennossaan Fedodrov vastasi muun muassa kysymyksiin siitä, mihin tarvitaan kielitaitoa tulevaisuudessa, kun käytössä on tekoäly.

Luennon aikana hän korosti laajan kielitaidon tärkeyttä ja vertaisi kieliä matematiikkaan. Molemmat kehittävät hänen mukaansa loogista ajattelua.

Hän myös jakoi käytännön ohjeita kieltenopiskeluun. Suomen kieltä hän piti helppona kielenä sen selvän kieliopin ja vähäisten kieliopillisten poikkeusten takia. Ohjeita saivat myös toimittajan tai stand up -koomikon urasta kiinnostuneet.

Toinen luento pidettiin Luma-keskus Majakassa lyseon ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Tässä luennossa Fedorov kertoi enemmän elämästään ja kokemuksistaan sekä kirjeenvaihtajana että kirjailijana.

Luennon aikana hän vastaili useaan opiskelijoiden kirjallisesti esittämään kysymykseen elämästään ja työstään.

Oman taustansa ja kokemuksensa hän haluaa näkyvän kirjoissaan toivona, ja siksi hän joskus kirjoittaa kevyemmin vaikeista aiheista.   

Luennon lopussa hän vastaili opiskelijoiden kysymyksiin NATOsta, Ukrainan tilanteesta ja työstään Ukrainassa. Hänen mielestään venäläiset ovat passiivisia, koska yksittäisten kansalaisten mielipide ei vaikuta, koska kansalaisyhteiskunta ei enää toimi. Myös voimakas propaganda vaikutta ihmisten mielipiteisiin. Muutosta Venäjän politiikkaan tai Ukrainan sotaan ei ole hänen mukaansa nopeasti luvassa.

Rautavaaralla tökättiin Tellusta

28.10.2025 lyseon kansainvälisen toiminnan KV1-kurssilaiset suuntasivat parin vuoden tauon jälkeen Tökkää Tellusta (”Poke the Globe”) -kansainvälisyystapahtumaan, joka järjestettiin Rautavaaran Metsäkartanolla.  

Tapahtumassa oli kulttuurityöpajoja ulkomaisten ohjaajien vetäminä ja yhteistä ohjelmaa kansainvälisessä basaarissa. Kansainväliset vapaaehtoiset työntekijät Euroopan maista kuten Moldovasta, Ranskasta, Ruotsista, Georgiasta, Espanjasta, Tsekistä ja vähän kauempaakin Algeriasta ja Egyptistä olivat pystyttäneet omista maistaan kertovat kojut liikuntasaliin, josta aloitettiin kierros ja jonne tapahtuma päätettiin. Kansainvälisten ohjaajien johdolla opiskelijat osallistuivat vähintään neljään toiminnalliseen pisteeseen, joissa muun muassa pelattiin ranskalaista pokeria, istutettiin popcornin siemeniä ja kuultiin ukrainalaista laulua, pelattiin jalkapalloa, koristeltiin tšekkiläisiä leivoksia, kuunneltiin espanjankielistä rap-musiikkia ja saatiin tietoa kansainvälisestä vapaaehtoistyöstä ja opiskelusta ulkomailla.  

Tässä muutama ote opiskelijoiden palautteesta ja mietteistä:  

Tökkää tellusta -tapahtuma oli …  

”onnistunut, mielenkiintoinen, yllättävä, hauska, osallistava… sai puhua englantia ja kuulla vieraita kieliä.. oppi uusia asioita, esim. Ranskasta ja vapaaehtoistyöstä ulkomailla”…vähän sekava, mutta kokonaisuutena kiinnostava” 

”Aion osallistua uudelleenkin!” 

Teksti Heidi Martikainen ja Maria Markkanen

Teemapäivä Ponssella avasi metsäkonevalmistuksen maailmaa

Iisalmen lyseolaiset pääsivät keskiviikkona 5.11. koko päiväksi tutustumaan yläsavolaiseen yritystoimintaan, kun lyseon noin 300 opiskelijaa ja 25 opettajaa ja henkilökunnan jäsentä vietti teemapäivän Vieremällä Ponssen toimintaan tutustuen. Päivä suunniteltiin yhteistyössä Ponssen asiantuntijoiden ja lyseon kehittämisryhmän kesken, ja lopputuloksena oli antoisa katsaus metsäkoneyhtiön toimintaan. Yritystoimintaan ja paikallisiin yrityksiin tutustuminen on olennainen osa lukio-opetusta, ja yhtenä päivän tavoitteena olikin saada näkökulmia siihen, millaisia urapolkuja Ylä-Savossa on korkeakoulutetuille tarjolla.

Ponssen vierailuista vastaava Petri Rissanen ja muu osaava henkilöstö oli valmistellut päivään nähtävää ja kuultavaa erityisesti lukiolaisia ajatellen. Hallituksen jäsen Juha Vidgrenin tervehdyksen, Ponssen yritystoiminnan kuvauksen ja tuotteiden esittelyn lisäksi kultiin ponsselaisten uratarinoita: lukion penkiltä korkeakoulun kautta Ponsselle voi päästä erilaisiin tehtäviin niin insinööri kuin taiteen maisterikin. Omasta polustaan Iisalmen lyseon kasvatista ponsselaiseksi kertoi Otso Qvintus. Vidgrenin puheessa korostui paikallisuus ja perheyrityksen 

Tehtaan historiatilassa lukiolaiset tutustuivat paitsi yrityksen, myös metsätyön historiaan, kun tilaan kerätyn kuva- ja videomateriaalin sekä esineistön kautta avautui polku pokasahasta Ponsseen. Tilan kruununjalokivi, ensimmäinen Ponsse Paz, kutsui nuoria pohtimaan, millaista metsätyö aikaan on mahtanut olla. 

Samalla vastailtiin historiavisan kinkkisiin kysymyksiin: tietäisitkö esimerkiksi, minä vuonna Ponsse listautui pörssiin? Aulatilassa nautiskeltiin kahvitarjoilusta ja päästiin kokeilemaan simulaattorilla, kuinka metsäkoneen kuljettaminen itse kultakin sujuisi.

Perheyrityksen historia kaikui päivässä vahvana muun muassa perustajasta, Einari Vidgrenistä, kertovissa tarinoissa. Yrityksen nimen on perustaja aikanaan napannut kyläkoiralta, joka ei ollut kummoisen näköinen, mutta oli sitäkin parempi kumppani metsälle. Kauko Väisäsen pajalla ensimmäisen Ponssen rakentelua seuranneet kyläläiset olivat ilmeisesti koneen ulkonäköä ihmetellessään veistelleet: "Mikähän ponsse se tuostakin tulloo". Ponssehan siitä siis tuli!    

Viimeistään kurkistus tehtaan linjastolle näytti konkreettisesti, miten yläsavolainen metsäkone kootaan valmiiksi asiakkaalle meillä tai maailmalla. Fysiikan valinnaiskurssin ryhmä pääsi osallistumaan perusteellisemmalle tehdaskierrokselle.

Eemil Hiltunen, Alvar Kääriäinen, Viljami Liukkonen, Matias Nissinen ja Elias Törmänen kertoivat kierroksen jälkeen ihastelleensa tehtaan moderniutta, siisteyttä ja järjestelmällisyyttä: tehdas on kuulemma omaa huonetta huomattavasti siistimpi ympäristö ainakin joidenkin nuorten kohdalla. Tehtaan ja toiminnan laajenemista vuosikymmenten mittaan ihasteltiin, ja pohdittiin saavutusten vaatimaa valtavaa työmäärää. Opiskelijat kertoivat, että useammallakin perheenjäseniä tai tuttavia on Ponssella töissä ja yrityksen toiminta siten pääpiirteittäin tuttua, mutta että päivä ja etenkin tehdaskierros avasivat toimintaa uudella tavalla.  Teemapäivä antoi nuorten miesten mielestä konkreettisia näköaloja oman urapolun suunnitteluun lukion teoreettisten opintojen rinnalle.

Myös tehdaskierrokselle päässeet Miia Takala ja Aleksi Jäppinen kehuivat kierroksen järjestelyjä: kierros oli monipuolinen ja konkreettinen, hyvin kuulijat huomioiva kokonaisuus, ja nuoret iloitsivat siitä, että tällainen mahdollisuus oli heille järjestetty.

Päivän päätteeksi Rientolassa omat puheenvuoronsa lukiolaisille pitivät Vieremän kunnanjohtaja Mika Suomalainen sekä Petri Rissasen haastattelemana Ponssen toimitusjohtaja Juho Nummela. Viesti oli yhteinen: lukion ja korkeakouluopintojen jälkeen Ylä-Savo on elävä, aktiivinen ja ihmisläheinen paikka työllistyä ja elää.

Ykköset tutustuivat toisiinsa Rautavaaralla

Lukion juuri aloittaneet ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat päättivät ensimmäisen kokonaisen kouluviikkonsa omaan ohjausryhmäänsä tutustuen. Koko päivän retki Rautavaaran Metsäkartanolle vietettiin erilaisten aktiviteettien parissa. 

Melonta vaatii yhteistyötä! Sää suosi lukiolaisia lämpimällä auringonpaisteella, ja tyynellä Tiilikkajärvellä oli erinomaiset olosuhteet myös ensikertalaisille melojille.

Itsensä pääsi ylittämään ja ehkä yllättämäänkin jousiammunnan parissa. Moni opiskelija olikin tietämättään taitava jousiampuja!

Aistipolulla terävöitettiin aistit tuntemaan, kuulemaan ja haistamaan. 

Ongelmanratkaisurastilla vaadittiin yhteistyötä ja tasapainoa. Tehtävänä oli muun muassa selvittää ryhmän ikäjärjestys puhumatta. 

Näin opiskelijat kommentoivat päivää:

"Päivässä oli parasta se että saatiin viettää luokan kanssa aikaa ja ehkä vähän tutustuttiinkin lisää."

"Oli paljon erilaisia tekemispisteitä jossa oli mukavia ja vähän haastavia tehtäviä."

"Ryhmän yhteishenki oli hyvä, kaikki pysty tekemään kaikkien kanssa yhteistyötä --."

"Tutustuin lisää oman ryhmäni ihmisiin ja oli tosi hyvä yhteishenki."

"[Päivässä parasta oli] jousiammunta ja jousiammunnan hyvännäköinen ja mukava neuvoja."

"Ei oo enää niin akward olla."

"PS. Liian kuuma linja-auto oli kyllä." 

Totta - paluumatkalla vähän hikoiltiin! Kiitos kaikille osallistumisesta ja heittäytymisestä yhteiseen tekemiseen!

Tervetuloa kouluun!

Opiskelu alkaa torstaina 7.8. lyseon alasalissa seuraavasti:

• 25-ryhmät klo 9.00 (ruokailu noin klo 10.45)
• 24-ryhmät klo 10.00 (ruokailu noin klo 10.50)
• 23-ryhmät klo 11.30 (ruokailu ennen salitilaisuutta)

 

Lyhyen aloitustilaisuuden jälkeen siirrytään rp- luokkiin. Varsinainen opetus käynnistyy perjantaina 8.8. lukujärjestyksen mukaisesti.

Kevään 2025 ylioppilaat lakitettiin Pyhän Ristin kirkossa

Kevään 2025 ylioppilasjuhla järjestettiin kulttuurikeskuksen peruskorjauksen vuoksi Pyhän Ristin kirkossa, oman koulun välittömässä läheisyydessä. Kirkko sovittikin sisäänsä uusien ylioppilaiden, heidän läheistensä ja koulun henkilökunnan lisäksi kunniavieraina lähes viisikymmentä riemuylioppilasta, eli 50 vuotta sitten lakkinsa saanutta.   

 Liput ja abiturientit saapuivat kirkkoon juhlavana kulkueena musiikinopettajamme Otto Aminoffin sävellyksen Doctrina Vitae saattelemana.

Nuorisokuoro Allegro johtajanaan Susanna Alajuuma-Kettunen tarjosi juhlaväelle kaksi upeaa esitystä: ensin laulettiin Karl Collanin säveltämä ja Emil von Qvantenin sanoittama Flickan i skogen, jonka jälkeen kuultiin Aino Morkon säveltämä ja sanoittama, Emma Balbatsun sovittama Maasta taivaaseen.

Rehtori Pasi Tolonen kertoi ylioppilaslakin olevan jo 160 vuotta vanha perinne, jonka jatkajiksi uudet ylioppilaat tänään liittyivät. Tolonen viittasi lukion yleissivistävään tehtävään ja totesi, että vaikka nykyisenä teknologian aikakautena tiedon hankinta sinänsä on helppoa, sivistys on muutakin: Se on asennetta, innokkuutta ja sinnikkyyttä, jotka kantavat elämässä, ja se on sydämen sivistystä, sitä, mitä jää jäljelle, kun koulussa opittu unohtuu. Sydämeltään sivistynyt osaa kohdata toisen ihmisen, myös sellaisen, jonka kanssa on eri mieltä. Sydämeltään sivistynyt osaa myöntää erehdyksensä ja kasvaa sen myötä. Tässä ajassa ei tarvita vain tietoa, vaan tarvitaan viisautta; ei vain osaamista, vaan ymmärrystä. Rehtori kehotti uusia ylioppilaita olemaan aliarvioimatta pieniä tekoja, sillä niistä kasvaa tulevaisuus. 

    Rehtorin puheen jälkeen nautittiin taas musiikista. Lyseon omat musiikkitaiturit esittivät Johannes Brotheruksen kappaleen Luotan tulevaan. Laura Kallio lauloi, Johannes Mähönen soitti kitaraa, Maisa Kahelin viulua ja Aada Lindgren huilua.

Riemuylioppilaan tervehdyksen juhlaan toi maa- ja metsätaloustieteiden maisteri Jouko Tikkanen. Tikkanen kertoi ylioppilaslakin, mutta erityisesti riemuylioppilaiden lakkien, kertovan elämänilosta - ovathan lakit nähneet jo 49 vappua. Erottavista vuosikymmenistä huolimatta hän löysi yhteyksiä oman ikäluokkansa ja tämän päivän ylioppilaiden välillä: myös vuonna 1975 oltiin huolissaan ympäristöstä ja öljyn loppumisesta, ja kylmä sota vaikutti yleiseen turvallisuuden tunteeseen. Toisaalta samalla tavoin silloin kuin tänäänkin on maailma nuorille avoin, ja vasta lakitetuilla on sekä unelmia että pelkoja tulevaisuuden suhteen. Neuvona nuorille ylioppilaille Tikkanen halusi painottaa itsestä huolehtimisen tärkeyttä. Hän kehotti ylioppilaita pitämään huolta fysiikastaan, mielestään ja ystävistään, sillä niitä eivät pörssikurssien heilahtelut voi keneltäkään viedä. Lopuksi hän toivoi nuorten uskovan itseensä ja katsovan luottavaisena tulevaan.   

Seurasi ohjelman odotetuin hetki: ylioppilastodistusten jako. Todistukset jakoi rehtori Pasi Tolonen, ja onnittelemassa oli lisäksi kunkin ryhmän ryhmänohjaaja: Johanna Eloranta (22A), Sari Lyytikäinen (22B), Heidi Martikainen (22C), Kristiina Ryan (22D) ja Otto Aminoff (22M).

Todistukset saatuaan rehtori julisti abiturientit ylioppilaiksi, ja yleisö sai ihailla 68 nuorta ylioppilastamme valkolakeissaan. Yhteislaulu, perinteinen ylioppilaslaulu Gaudeamus Igitur soi nuoria juhlistaen.

Uuden ylioppilaan tervehdyksen juhlaan toi Vilho Maskulainen. Puheessaan hän korosti yhteisöllisyyden merkitystä ja pohti ihmisen yksin olevan kuin kynttilä tuulessa, lepattava ja altis jopa sammumaan. Uusi ylioppilas kiitti opiskelutovereitaan yhteisistä hetkistä ja opettajia ja läheisiä avusta ja tuesta opintojen aikana. Hän muisteli, kuinka ensimmäiseen ylioppilaskokeeseen astellessaan oli jännittänyt, ja kuinka ajan ja koekertojen kuluessa nuoren kokelaan askel keveni. Tie ja koe olivat samat, muutos oli tapahtunut muualla. Filosofi Senecan mukaan vapaa on se, joka on valinnut velvollisuutensa. Vaikka haasteeton elämä tuntuu usein helpoimmalta vaihtoehdolta, vasta haasteiden vastaanottaminen ja niiden voittamisen myötä kehittyvä itsetunto tekee meistä todella vapaita ja onnellisia. Lopuksi Maskulainen totesi, ettei uusia ylioppilaita lain lisäksi rajoita mikään eikä kukaan - älkää siis pitäkö kynttiläänne vakan alla!   

Upeiden musiikkiesitysten sarjaa jatkoivat vielä laulullaan Alma Vinni, Hilja Suikkanen, Aada Blek ja Lilla Hynynen. Kappale oli Minun Suomeni, ja sen on säveltänyt Matti Mikkola ja sanoittaneet Timo Kiiskinen, Antti Tuisku, Henna Sarriola ja Jurek.

Juhlavalmisteluista vastasi vuosikymmenien kokemuksella lehtorimme Kati Tenhunen, jonka ansiosta saamme nauttia lyseon kauniista juhlaperinteistä.

Juhla päättyi perinteiseen, yhteislauluna laulettavaan Suvivirteen, jonka jälkeen liput ja ylioppilaat poistuivat. Lyseon sisäpihalla ehdittiin juuri ja juuri ottaa ryhmäkuvia ennen kuin sade pyyhkäisi juhlijat jatkamaan juhlintaa läheistensä kanssa.

Nyt saa hymyillä! Iisalmen lyseon väki onnittelee lämpimästi kaikkia uusia ylioppilaita ja toivottaa kaikille aurinkoista kesää!